Hardy-pojat: amerikkalainen nuortenkirjasarja ja salapoliisiveljekset

Hardy Boys on kaksi amerikkalaista kuvitteellista teini-ikäistä veljestä, jotka ovat vuoden 1927 julkaistun lasten- ja nuortenkirjasarjan päähenkilöitä. Konseptin loi Edward Stratemeyer, Stratemeyer-syndikaatin perustaja. Kirjat tuotettiin sarjatuotantona saman Stratemeyer Syndicate -yhtiön alaisuudessa, ja niitä kirjoittivat vuosien mittaan useat haamukirjoittajat käyttäen yhteistä salanimellä Franklin W. Dixon julkaistua tekijänimeä. Tunnetuin varhaisista haamukirjoittajista on kanadalainen Leslie McFarlane, joka kirjoitti useita alkujaan 1920–30-luvuilla ilmestyneitä teoksia.

Hahmot ja juonikuvio

Sarjan keskushahmot ovat veljekset Frank ja Joe Hardy, kaksi rohkeaa ja kekseliästä lukiolaispoikaa, jotka asuvat kuvitteellisessa Bayportin kaupungissa yhdessä yksityisetsivä-isänsä Fenton Hardyn kanssa. Pojat auttavat usein isäänsä tämän tutkimuksissa, mutta myös johtavat omia rikosratkaisujaan. Heidän seikkailunsa yhdistävät tyypillisesti jännityksen, arvoituksen ratkaisun ja freimaten kelpoisen moralisen lopetuksen.

Pojilla on usein riittävästi rahaa ja vapaa-aikaa ryhtyä tutkimuksiin, ja tarinoissa korostuvat yhteistyö, nokkeluus ja veljellinen lojaalius. Frank on yleensä taitavampi taktikko ja vanhempi, kun taas Joe on impulsiivisempi ja sosiaalisempi.

Julkaisuhistoria ja muokkaukset

Alkuperäinen Hardy Boys -sarja, jota julkaisi Grosset & Dunlap, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1927 nimellä The Hardy Boys Mystery Stories. Kirjojen tuotantomalli perustui Stratemeyer Syndicate -yhtiön sarjalliseen käsikirjoitusohjeistukseen ja haamukirjoittajien käyttöön. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla sarjan vanhempi tuotanto kohtasi arvostelua erityisesti rotusyrjinnän ja stereotyyppisten kuvauksien vuoksi.

Vuonna 1959 käynnistettiin laaja uudistustyö, jonka johdosta monet varhaisteokset muokattiin ja modernisoitiin — kielellisesti yksinkertaistettiin, sukupuoli- ja rotuasioita korjattiin sekä juonenkäänteitä tiivistettiin nykyisempää nuorta lukijakuntaa ajatellen. Muutokset jatkuivat sukupolvien ajan: myöhemmin ilmestyi useita uusintasarjoja ja uudelleenbrändäyksiä. Tunnetuimpia uusista linjoista ovat esimerkiksi nuorille aikuisille suunnattu Casefiles (alkaen 1987), ja vuonna 2005 alkanut uudistuslinja, joka jatkoi tarinoiden uudistamista ja modernisointia. Myös muita spin-off -sarjoja ja uudelleenjulkaisuja on ilmestynyt eri vuosikymmeninä.

Vaikutus, käännökset ja kritiikki

Sarja on ollut erittäin suosittu ja laajasti käännetty ympäri maailmaa. Sen suosioon on esitetty monia selityksiä: tarinoiden tarjoama eskapismi, selkeä juonikuvio, sankarillinen nuoruuden ja oikeudenmukaisuuden korostaminen sekä veljeyden ja yhteistyön mallit. Toisaalta kriitikot ovat nostaneet esiin myös sarjan ongelmakohtia, kuten alkuperäisten kirjojen stereotyyppisiä kuvauksia ja varhaisen tuotannon geneeristä, sarjamuotoista tuotantotapaa. Lisäksi keskustelua on käyty aiheista kuten sukupuolisuus ja suosion sosiaalinen luenta — muun muassa teemoista kuten homososiaalisuus on analyysitasolla keskusteltu fanien ja tutkijoiden piirissä.

Sovitukset ja populaarikulttuuri

Hardy Boys -tarinoista on tehty useita sovituksia televisioon ja elokuvaan eri vuosikymmeninä. Joitakin yksittäisiä tarinoita on muokattu tv-jaksoiksi ja varsinaisia televisiosarjoja on esitetty sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti. Lisäksi hahmot ovat esiintyneet sarjakuvissa, peleissä ja monissa uudelleenjulkaisuissa, mikä on vahvistanut niiden asemaa osana amerikkalaista ja kansainvälistä nuorisokirjallisuuden perintöä.

Hardy Boys -sarja on monimuotoinen ilmiö: sen pitkä historia, tuotantotapa Stratemeyer-syndikaatin kautta ja laaja kirjo uusintajulkaisuja ovat tehneet siitä esimerkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden teollisesta sarjantuotannosta sekä kulttuurisesta vaikuttajasta, jota tutkitaan sekä nostalgian että kriittisen tarkastelun näkökulmasta.

Edward Stratemeyer, Hardy Boys -sarjan luoja.

Yleiskatsaus

Hardy Boys on fiktiivinen teiniveljeskunta, joka on amatöörietsivä. He asuvat kuvitteellisessa Bayportin kaupungissa Atlantin rannikolla isänsä, kansainvälisesti kuuluisan yksityisetsivä Fenton Hardyn kanssa. Pojat ovat teini-ikäisiä, heillä on oma auto ja he ovat samalla luokalla lukiossa. Ystävät Chet Morton ja Biff Hooper auttavat joskus Hardyjä ratkaisemaan tapauksia. Pojilla on tarpeeksi rahaa matkustaa ympäri Yhdysvaltoja ja jopa maailmaa tapausten perässä. Frank ja Joe ovat hyvin samankaltaisia, mutta "Frank oli ajattelija, kun taas Joe oli impulsiivisempi ja ehkä hieman urheilullisempi".

Tuotanto

Edward Stratemeyer, Stratemeyer Syndicaten perustaja, keksi vuonna 1926 idean mysteereitä ratkovista veljeksistä. Kustantaja Grosset & Dunlap hyväksyi idean, ja sarjalle valittiin nimi "The Hardy Boys". Kirjat kirjoitettiin salanimellä Franklin W. Dixon, ja haamukirjoittajat luopuivat oikeuksistaan kirjailijuuteen, salanimiin ja tuleviin palkkioihin. Kolme ensimmäistä kirjaa julkaistiin vuonna 1927, ja ne olivat heti menestys. Vuoden 1929 puoliväliin mennessä kirjoja oli myyty yli 115 000 kappaletta. Stratemeyer-syndikaatti sai kaikki rojaltit, ja sen toimisto hoiti kaiken kirjeenvaihdon. Yleiset kirjastot ja koulukirjastot suostuivat pitämään haamukirjoittajien nimet salassa.

Sarjan kehitys

Varhaisimmat kirjat tunnetaan tunnelmastaan, yksityiskohtaisuudestaan ja selkeästä kirjoitustyylistään. Vuosina 1938-1942 sarjaan lisättiin futuristisia vempaimia ja eksoottisia paikkoja. Näiden varhaisten kirjojen maailma on synkkä ja "jakautunut paikka". Poliisit ja auktoriteettihenkilöt ovat yleensä huonoja, rikkaat kuvataan ahneina ja itsekkäinä ja rotustereotypioita esiintyy runsaasti. Vanhemmat valittivat, ja vuonna 1959 aloitettiin uudistushanke. Tekstiä virtaviivaistettiin, stereotypiat poistettiin, juonet kirjoitettiin uudelleen, räikeät elementit poistettiin, lukuja lyhennettiin, slangia ja vaikeita sanoja poistettiin ja kirjoitustyyliä tiukennettiin. Tarkistetuissa versioissa keskityttiin pikemminkin taukoamattomaan toimintaan kuin tunnelmaan ja jännitykseen, ja ne oli tarkoitettu nuoremmalle yleisölle, jonka huomiokyky on lyhyt. Kommentoijat pitivät alkuperäisiä kirjoja "perattuna".

Sen jälkeen kirjat alkoivat kunnioittaa lakia ja auktoriteetteja enemmän. Konnat eivät enää tupakoineet tai juoneet, ja aseet ja ampumavälikohtaukset poistettiin. Myös pojat alkoivat kunnioittaa sääntöjä ja lakia enemmän: he esimerkiksi ajoivat nopeusrajoituksia noudattaen, vaikka ajoivat takaa roistoa. Hardyt muuttuivat hienostuneiksi ja menettivät kosketuksen tyypilliseen poikaan, joka osti heidän kirjojaan. Heistä tuli "aikuisten hallitsevan luokan jäseniä ja edustajia, jotka toimivat tämän hallitsevan luokan puolesta".

Uusia sarjoja käynnistettiin 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä: Hardy Boys Casefiles vuonna 1987 ja Clues Brothers vuonna 1997. Casefiles-sarjassa pojilla on selkeät persoonallisuudet ja heillä on aseet. Pitkään jatkunut Hardy Boys Mystery Stories -sarja päättyi vuonna 2005, ja sen korvasi The Hardy Boys: Undercover Brothers -sarja. Näissä kirjoissa pojat kertovat vuorotellen seikkailuistaan ja saavat tapauksensa salaiselta ryhmältä nimeltä American Teens Against Crime (ATAC). Kovia poikia esiteltiin myös graafisessa romaanisarjassa (2005) ja varhaislukijoille suunnatussa lukukirjasarjassa nimeltä The Hardy Boys: Secret Files (2010).

Myynti

Hardy Boysia on kutsuttu "kulttuuriseksi koetinkiveksi kaikkialla maailmassa". Kirjoja on käännetty yli 25 kielelle. Kirjoja on painettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1927 lähtien. Sarja oli välitön menestys: vuoden 1929 puoliväliin mennessä kirjoja oli myyty yli 115 000 kappaletta, ja vuonna 2008 kirjoja myytiin yli miljoona kappaletta vuodessa. Ensimmäistä Hardy Boys -kirjaa, The Tower Treasurea, myydään yli 100 000 kappaletta vuodessa. Maailmanlaajuisesti Hardy-kirjoja on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta.

Pisimpään jatkunut Hardy Boysin kirjasarja on Hardy Boys Mystery Stories, jota joskus kutsutaan myös Hardy Boys Mysteries -kirjasarjaksi. Sarja kesti vuodesta 1927 vuoteen 2005, ja siihen kuuluu 190 kirjaa. Joidenkin mielestä vain sarjan 58 ensimmäistä nidettä kuuluvat Hardy Boysin kaanoniin. Hardy Boys esiintyi myös 127 niteessä Casefiles-sarjaa ja on Undercover Brothers -sarjan sankareita. Hardy Boysit ovat suurelta osin menestyneet, koska heidän seikkailunsa edustavat "voittoa ahdistuksesta". Sarja opettaa lukijoille, että "vaikka maailma voi olla hallitsematon paikka, hyvä voi voittaa pahan, että pahimmat ongelmat voidaan ratkaista, jos jokainen tekee oman osuutensa ja parhaansa auttaakseen muita".

Televisiosovitukset

Disney tuotti kaksi Hardy Boys -televisiosarjaa The Mickey Mouse Clubille vuosina 1956 ja 1957. Ensimmäinen, "The Mystery of the Applegate Treasure", perustui The Tower Treasure -sarjaan. Toinen perustui alkuperäiseen tarinaan nimeltä "The Mystery of Ghost Farm".

The Mystery of the Chinese Junkiin perustuva tunnin mittainen pilottijakso esitettiin CBS:llä vuonna 1967. Se ei saanut hyvää vastaanottoa.

ABC esitti lauantaiaamun sarjakuvasarjaa vuosina 1969-1971. Hardyt olivat rock and roll -yhtyeen jäseniä, jotka puhuivat suoraan lapsille tupakoimattomuudesta ja turvavöiden käytön tärkeydestä.

ABC esitti vuosina 1977-1979 prime-time-sarjaa The Hardy Boys/Nancy Drew Mysteries. Sarjassa esitettiin sekä alkuperäisiä että Hardy Boys -kirjoihin perustuvia juonenkäänteitä. Nancy Drew -hahmo poistettiin kolmannella kaudella ja sarjan nimi lyhennettiin The Hardy Boysiksi.

Vuonna 1995 New Line Television tuotti The Hardy Boys -sarjan ja levitti sitä syndikoituna. Frank työskenteli toimittajana ja Joe oli opiskelija. Sarja sai huonot katsojaluvut ja kesti vain yhden kauden.

Vuonna 2020 HBO Max teki sarjan pohjalta toisen tv-sarjan, joka sai paljon hyviä arvosteluja, minkä vuoksi se saa toisen tuotantokauden vuonna 2022.

Parodiat

Eri Hardy Boys -sarjat tarjoavat lukijoille mahdollisuuden paeta arjesta mysteerien ja seikkailujen maailmaan kahden itsehillitsevän, herrasmiesmäisen, homososiaalisen, ihannoidun nuoren valkoihoisen miehen avulla, jotka ovat isänsä (ja muiden miesten) veroisia älykkyydessä ja päättelykyvyssä. Heidän tietämättömyytensä sukupuolesta, heidän "neliömäisyytensä" (sosiaalisesti konventionaalinen), heidän kunnioituksensa lakia kohtaan ja heidän homososiaalisuutensa ovat synnyttäneet parodioita, kuten The Hardy Boys and the Mystery of Where Babies Come From, The Secret of the Old Queen: A Hardy Boys Musical ja A Ghost in the Closet: A Hardy Boys Mystery.

Lukulista

Billman, Carol (1986). Stratemeyer-syndikaatin salaisuus. New York: Ungar. ISBN 0-8044-2055-6.
Burgess, Steve (7. lokakuuta 1999). "Pirteät kaverit homon näköisessä pikavuorossa: The Hardy Boys palaa". Salon.com. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2008. Haettu 7. huhtikuuta 2009.
Connelly, Mark (2008). The Hardy Boys Mysteries, 1927-1979: A Cultural and Literary History. Jefferson, Pohjois-Carolina: McFarland Publishing. ISBN 978-0-7864-3386-5.
Cross, Gary S (2004). The Cute and the Cool: Wondrous Innocence and Modern American Children's Culture. Oxford: Oxford University Press. ISBN 0-19-515666-8.
Dennis, Jeffery P (2007). Me pojat yhdessä: Rakastuneet teinit ennen tyttöjen hulluutta. Nashville: Vanderbilt University Press. ISBN 978-0-8265-1557-5.
Dixon, Franklin W. (1969). Arktisen partion mysteeri. New York: Grosset & Dunlap. ISBN 0-448-08948-3.
Dixon, Franklin W. (1927). The House on the Cliff. New York: Grosset & Dunlap.
Dixon, Franklin W. (1992). Ei armoa. New York: Archway Paperbacks. ISBN 0-671-73101-7.
Dumas, Alan (25. elokuuta 1991). "Isoäidin seikkailut Hardy Boysin kanssa". Rocky Mountain News: s. 10M. Luettu Newsbankin kautta 9. toukokuuta 2009.
Forman-Brunell, Miriam (2001). Tyttöys Amerikassa: tietosanakirja. Oxford: ABC-CLIO. ISBN 1-57607-206-1.
Frey, Christine (5. elokuuta 2004). "Nancy Drew rekrytoi Hardy Boysin: Teini-etsivät lyöttäytyvät yhteen uudessa tietokonepelissä." Seattle Post-Intelligencer (WA). Accessed through Access World News 9. toukokuuta 2009.
Grant, Tracy (20. heinäkuuta 2005). "Äärimmäinen vaara (kirja 1 Hardy Boys Undercover Brothers -sarjassa) [arvostelu].". The Washington Post. S. C16. Luettu LexisNexisin kautta 8. huhtikuuta 2009.
Goldmark, Daniel; Yuval Taylor (2002). Sarjakuvamusiikkikirja. Chicago: Chicago Review Press. ISBN 1-55652-473-0.
Greenwald, Marilyn S (2004). Hardy Boysin salaisuus. Ateena: Ohio University Press. ISBN 0-8214-1547-6.
"Hardy Boys: Aarre raiteilla". SEGA. 2008. Haettu 6. kesäkuuta 2009.
Hill, Jason (13. heinäkuuta 2006). "Arvostelu kirjasta Nancy Drew: Viimeinen juna Blue Moon Canyoniin". The Sydney Morning Herald. Haettu 6. huhtikuuta 2009.
Johnson, Deirdre (1993). Edward Stratemeyer ja Stratemeyer-syndikaatti. New York: Twayne. ISBN 0-8057-4006-6.
"JoWooD ja DreamCatcher allekirjoittavat Jesse McCartneyn ja Cody Linleyn Hardy Boys -peliin" (16. toukokuuta 2008). Wireless News (Englanti). Accessed through Access World News 10. toukokuuta 2009.
Keeline, James D (2008). Cornelius, Michael G; Gregg, Melanie E (toim.). "The Nancy Drew Mythtery Stories" teoksessa Nancy Drew and Her Sister Sleuths. Jefferson, Pohjois-Carolina: McFarland & Company. ISBN 978-0-7864-3995-9.
Keeline, James D. "Kuka kirjoitti Hardy Boysin? Secrets from the Syndicate Files Revealed" (PDF). Arkistoitu alkuperäisestä (PDF) 4. marraskuuta 2019. Haettu 7. huhtikuuta 2009.
Kirkpatrick, David D (29. heinäkuuta 2001). "Uusimmassa Hardy Boys -jutussa etsitään uusia lukijoita". The New York Times. Haettu 30. huhtikuuta 2009.
Kismaric, Carole; Marvin Heiferman (2007). Nancy Drew'n ja Hardy Boysin salaperäinen tapaus. New York: Fireside. ISBN 978-1-4165-4945-1.
Lefebvre, Benjamin (2006). "The "Hardy Brats" and Their Foolhardy Creator". Children's Literature. 34: 239-245. doi:10.1353/chl.2006.0014.
McFarlane, Leslie (1976). Hardy Boysin haamu: An Autobiography. London: Methuen Press. ISBN 0-8467-0157-X.
McQuay, David (16. elokuuta 1987). "The Hardy Boys Grow Up - Have Joe and Frank been watching too much 'Miami Vice'?". San Francisco Chronicle. s. 5.
Morris, Tim (Talvi 1997). "Paluu Hardy Boysin pariin". Raritan: A Quarterly Review. 16 (3): 123-142. ISSN 0275-1607.
Plunkett-Powell, Karen (1993). Nancy Drew -leikekirja: 60 vuotta Amerikan suosituinta teinietsivää. New York: Martin's Press. ISBN 0-312-09881-2.
Prager, Arthur (1971). Rascals at Large, or, The Clue in the Old Nostalgia. New York: Doubleday.
Rehak, Melanie (2006). Tyttöetsivä: Nancy Drew and the Women Who Created Her. New York: Harvest. ISBN 0-15-603056-X.
Riska, Elianne (2006). Maskuliinisuus ja miesten terveys: Coronary Heart Disease in Medical And Public Discourse. Maryland: Rowman and Littlefield. ISBN 0-7425-2901-0.
Savage, Dan (2000). The Kid: Mitä tapahtui sen jälkeen, kun poikaystäväni ja minä päätimme mennä raskaaksi. New York: Plume. ISBN 0-452-28176-8.
Schleier, Carl (18. toukokuuta 1987). "Frank ja Joe todistavat olevansa sitkeitä". Advertising Age. s. 70.
"Sleuths Go Graphic" (10. maaliskuuta 2008). The Hindu (Englanti) (Madras, Intia). Accessed through Access World News 19. toukokuuta 2009.
Westfahl, Gary (2000). Science fiction, lastenkirjallisuus ja populaarikulttuuri: aikuistuminen fantasiamaassa. Kalifornia: Greenwood Publishing Group. ISBN 0-313-30847-0.
Wood, Meredith (2002). Lee, Josephine D; Lim, Imogene L; Matsukawa, Yuko (toim.). "Footprints from the Past: Passing racial stereotypes in the Hardy Boys" teoksessa Re/collecting Early Asian America: Essays in Cultural History. Philadelphia: Temple University Press. ISBN 1-56639-964-5.
Woolnough, Damien (20. huhtikuuta 2007). "Tom ja Ben Hardy-miehinä". The Advertiser. Luettu LexisNexisin kautta 7. huhtikuuta 2009.

1. torniaarre 2. talo kalliolla 3. vanhan myllyn salaisuus 4. kadonneet kaverit 5. kätketty kulta 6. rantatie 7. luolat 8. mökkisaari 9. lentokenttä 10. keskiyö 11. kello 12. jalanjäljet

(luettelon jatkoa varten siirry osoitteeseen wikipeidia/hardy boys book list)

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Keitä ovat Hardy Boysit?

V: Hardy Boys on kaksi amerikkalaista fiktiivistä teini-ikäistä veljestä ja vuonna 1927 lanseeratun lapsille ja nuorille suunnatun mysteerikirjasarjan päähenkilöt.

K: Kuka loi Hardy Boys -sarjan konseptin?

V: Konseptin loi Edward Stratemeyer, joka oli kirjoja pakkaavan Stratemeyer Syndicate -yrityksen perustaja.

K: Kuka kirjoitti kirjat salanimellä Franklin W. Dixon?

V: Useat haamukirjoittajat kirjoittivat kirjat tällä salanimellä.

K: Mikä on heidän isänsä ammatti?

V: Heidän isänsä Fenton Hardy on kuuluisa yksityisetsivä.

K: Mikä palkinto Frankilla ja Joella on?

V: Frankilla ja Joella on tarpeeksi rahaa tavoitellakseen WWE:n tag team -mestaruutta, ja tällä hetkellä heillä on hallussaan tämä arvostettu palkinto.
K: Milloin jotkut tarinat sovitettiin televisio-ohjelmiksi? V: Joitakin tarinoita sovitettiin televisio-ohjelmiksi vuonna 1959.

K: Miksi The Hardy Boys -sarjan ympärillä on ollut niin paljon suosiota? V: Kriitikot ovat tarjonneet monia selityksiä Hardy Boysin suosiolle, kuten eskapismia, homososiaalisuutta ja hyvän voittoa pahasta.