Tobinin vero eli valuuttavero — määritelmä ja historia
Tobinin vero: kattava määritelmä ja historia valuuttaverosta — miksi 0,1–0,25 % verolla pyritään suitsimaan lyhytaikaista valuuttakeinottelua ja vakauttamaan markkinoita.
Tobinin vero on vero kaikelle rajat ylittävälle valuuttakaupalle. Tarkoituksena on verottaa valuuttavaihtoa sen hetkellisen vaihtokurssivoiton tai -tappion realisoimiseksi, mikä tekee hyvin lyhytaikaisesta keinottelusta kannattamattomampaa. Veron piiriin kuuluisivat esimerkiksi valuuttakaupat, joissa valuutta vaihdetaan välittömästi toiseen valuuttaan.
Mikä idea Tobinin veron takana on
Ideana on rangaista tai tehdä vähemmän houkuttelevaksi lyhytaikaista valuuttakeinottelua, joka voi lisätä valuuttakursseissa tapahtuvaa nopeatempoista heilahtelua ja siirtää riskejä reaalitalouteen. Tobinin ehdottama verokanta oli varsin pieni, alun perin noin 0,1–0,25 prosenttia kauppaa kohden, mutta jopa pieni prosenttiosuus voi epäsuorasti nostaa tehokkaasti lyhyen aikavälin spekuloinnin kustannuksia.
Lyhyt historia
Ensimmäinen ajatus siitä, että siitä voisi olla hyötyä, tuli taloustieteilijä James Tobinilta. Veron tarkoituksena on rangaista lyhytaikaisesta valuuttakeinottelusta. Ehdotettu verokanta olisi alhainen, 0,1-0,25 prosenttia.
Elokuun 15. päivänä 1971 Richard Nixon kertoi, että Yhdysvaltain dollarin muuttaminen kullaksi ei olisi enää mahdollista, joten Bretton Woods -järjestelmä päättyi. Tobin ehdotti uutta järjestelmää kansainvälisen valuutan vakauttamiseksi ja ehdotti, että tällaiseen järjestelmään sisältyisi maksu valuuttakaupasta. Professori Tobin sai myöhemmin Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1981.
Ajatus oli lähes unohdettu yli 20 vuodeksi. Vuonna 1997 Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja Ignacio Ramonet käynnisti Tobinin verosta käytävän keskustelun uudelleen pääkirjoituksellaan "Markkinoiden riisuminen aseista". Ramonet ehdotti veron käyttöönottoa varten yhdistyksen perustamista, joka sai nimekseen ATTAC (Association for the Taxation of financial Transactions for the Aid of Citizens). Verosta on sittemmin tullut globalisaation vastaisen liikkeen aihe ja keskustelunaihe akateemisten instituutioiden lisäksi jopa kaduilla ja parlamenteissa ympäri maailmaa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.
Miksi ehdotus herättää kiinnostusta
- Vakauttaminen: veron kannattajat uskovat, että se vähentäisi nopeasti liikkuvien pääomavirtojen aiheuttamaa volatiliteettia valuuttamarkkinoilla.
- Ehkäisy: se tekisi erittäin lyhytaikaisesta spekuloinnista vähemmän kannattavaa, mikä voi vähentää markkinoiden ylilyöntejä.
- Tulot: kansainvälisesti toteutettuna verolla voitaisiin kerätä merkittäviä tuloja, joita ehdotetaan käytettäväksi esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, ilmastotoimiin tai talouskriisien torjuntaan.
Argumentit vastaan
- Evasio ja kiertäminen: ilman laajaa kansainvälistä koordinointia kauppa voisi siirtyä verottomille markkinapaikoille tai johdannaisinstrumentteihin.
- Likviditeetin väheneminen: transaktiokustannusten nousu voi alentaa markkinoiden likviditeettiä ja kasvattaa kaupankäynnin kustannuksia yrityksille ja sijoittajille, jotka suojaavat valuuttariskiä.
- Mahdollinen volatiliteetin kasvu: joidenkin tutkimusten mukaan verot voivat tilapäisesti lisätä volatiliteettia, kun markkinat sopeutuvat, erityisesti jos veron kattavuus jää epätasaiseksi.
- Käytännön vaikeudet: veron määrittely, periminen ja valvonta kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla on haasteellista.
Käytännön toteutus ja tekniset haasteet
Toteutuksen kannalta ratkaisevaa olisi laaja kansainvälinen sopimus, koska valuuttakauppa siirtyy nopeasti maasta toiseen pienempien kustannusten perässä. Mahdollisia toteutusmalleja ovat:
- veron periminen välittäjätasoilta (pankit, välittäjät, kaupankäyntialustat), jolloin veron kerääminen olisi keskitetympää;
- veron kattavuuden laajentaminen myös johdannaisiin ja optioihin estämään kiertäminen;
- teknologinen valvonta: nykyaikaiset sähköiset kaupankäyntijärjestelmät ja raportointivelvoitteet voivat helpottaa veron toimeenpanoa; myös lohkoketjuteknologiaa on ehdotettu mahdolliseksi työkaluksi seurannassa.
Historialliset kokemukset, kuten Ruotsin 1980-luvun osaketransaktiomaksu, osoittavat, että kansallisesti yksin toteutettu verotus voi johtaa kaupankäynnin siirtymiseen ulkomaille ja verotulojen jäämiseen odotettua vähäisemmiksi. Siksi suuri osa asiantuntijoista korostaa tarvetta monenkeskiselle sopimukselle.
Nykytilanne ja vaikutukset
Tobinin vero itsessään ei ole toteutunut maailmanlaajuisesti sellaisena kuin Tobin sen alun perin kuvasi, mutta keskustelu valuuttatransaktioiden verottamisesta on vaikuttanut laajempiin ehdotuksiin, kuten finanssitransaktioveroon (FTT), jonka tavoitteena on verottaa laajemmin rahoitusinstrumentteja. Joissakin maissa on käytössä erilaisia finanssitransaktiomaksuja (esim. osakemarkkinoiden transaktiomaksut), mutta laajamittainen kansainvälinen valuuttaveron koordinointi puuttuu yhä.
Kansainväliset organisaatiot, kuten IMF ja eri akateemiset tutkimukset, ovat arvioineet veron vaikutuksia monelta kantilta: potentiaaliset tulot voivat olla merkittäviä, mutta vaikutukset markkinoiden toimivuuteen ja mahdollisuudet kiertää veroa on otettava huomioon suunnittelussa.
Yhteenveto
Tobinin vero on yksinkertainen idea: pieni vero valuuttakaupasta voi vähentää lyhytaikaista spekulointia ja tuoda valtiolle tuloja. Käytännössä sen onnistuminen riippuu kuitenkin voimakkaasti siitä, miten laajasti ja johdonmukaisesti vero toteutetaan, miten se kattaa erilaiset rahoitusinstrumentit ja miten hyvin sitä valvotaan kansainvälisillä markkinoilla. Vaikka varsinainen Tobinin ehdotus ei ole tullut voimaan globaalisti, se on ollut tärkeä keskustelunavaus finanssimarkkinoiden sääntelystä ja rahoitusjärjestelmän vakauden edistämisestä.
Tobinin verohankkeet maailmassa
Koska yhden maan olisi yksin toimiessaan hyvin vaikeaa ottaa tämä vero käyttöön, monet väittävät, että se olisi parasta toteuttaa kansainvälisen toimielimen toimesta. On ehdotettu, että Yhdistyneet Kansakunnat hallinnoisi Tobinin veroa, mikä ratkaisisi tämän ongelman ja antaisi YK:lle laajan rahoituslähteen, joka olisi riippumaton osallistuvien valtioiden lahjoituksista. Verosta on kuitenkin tehty kansallisia aloitteita.
Tobinin veroa koskevasta ajatuksesta keskusteltiin paljon Euroopassa kesällä 2001. Belgian liittopäivien valtiovarain- ja budjettivaliokunta hyväksyi 15. kesäkuuta 2004 lakiehdotuksen, jolla pannaan täytäntöön Spahnin vero (Paul-Bernd Spahnin ehdottama versio Tobinin verosta). Lainsäädännön mukaan Belgia ottaa Tobinin veron käyttöön, kun kaikki euroalueen maat ottavat käyttöön vastaavan lain.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Tobinin vero?
A: Tobinin vero on vero, joka kohdistuu kaikkeen valuutan rajat ylittävään kauppaan. Veroa ehdotti ensimmäisenä taloustieteilijä James Tobin, ja sen tarkoituksena on rangaista lyhytaikaisesta valuuttakeinottelusta. Ehdotettu veroaste on 0,1-0,25 prosenttia.
Kysymys: Milloin Richard Nixon lopetti Bretton Woods -järjestelmän?
V: Richard Nixon ilmoitti 15. elokuuta 1971, että Yhdysvaltain dollaria ei enää voitaisi vaihtaa kultaan, ja lopetti näin Bretton Woods -järjestelmän.
K: Kuka sai taloustieteen Nobel-palkinnon tämän ajatuksen esittämisestä?
V: Professori James Tobin sai myöhemmin taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1981 ehdotuksestaan uudesta kansainvälisen valuutan vakausjärjestelmästä, johon sisältyi valuuttakaupan maksu.
K: Miten Tobinin verosta käyty keskustelu heräsi uudelleen?
V: Vuonna 1997 Le Monde Diplomatiquen päätoimittaja Ignacio Ramonet käynnisti Tobinin verosta käytävän keskustelun uudelleen pääkirjoituksellaan "Disarming the Markets". Hän ehdotti, että veron käyttöönottoa varten perustetaan yhdistys nimeltä ATTAC (Association for Taxation of Financial Transactions for Aid of Citizens).
Kysymys: Missä asiassa tästä on tullut ongelma?
V: Verosta on tullut globalisaation vastaisen liikkeen aihe, ja siitä on keskusteltu akateemisten laitosten lisäksi myös kaduilla ja parlamenteissa ympäri maailmaa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.
K: Mitä ATTAC tarkoittaa?
V: ATTAC on lyhenne sanoista Association for Taxation of Financial Transactions for Aid of Citizens.
Etsiä