Alexander Boris de Pfeffel Johnson (s. 19. kesäkuuta 1964) on brittiläinen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri ja konservatiivipuolueen johtaja 23. heinäkuuta 2019-5. syyskuuta 2022. Johnson on ollut Uxbridgen ja South Ruislipin parlamentin jäsen vuodesta 2015. Hän edusti Henleyn vaalipiiriä vuosina 2001-2008.

Vuoden 2008 Lontoon pormestarivaaleissa hänet valittiin Lontoon toiseksi pormestariksi. Hän lopetti pormestarin työnsä ja pyrki kansanedustajaksi alahuoneeseen vuonna 2015. Heinäkuussa 2016 Johnsonista tuli ulko- ja kansainyhteisöasioiden valtiosihteeri. Hän erosi tästä tehtävästä heinäkuussa 2018. Tämä oli sama päivä, jolloin David Davis erosi Brexit-ministerin tehtävästä. Jeremy Huntista tuli Johnsonin jälkeen ulko- ja kansainyhteisöasioiden ulkoministeri.

Johnson toimi konservatiivien etupenkillä Michael Howardin johdolla lyhyen aikaa. Hän toimi varjo- ja taideministerinä huhtikuusta 2004 marraskuuhun 2004. Hänestä tuli jälleen takapenkkiläinen seksiskandaalin jälkeen. Johnson palasi etupenkille, kun David Cameronista tuli konservatiivipuolueen johtaja vuonna 2005. Johnsonista tuli korkeakoulutuksen varaministeri. Hän erosi The Spectator -lehden päätoimittajan tehtävistä voidakseen käyttää enemmän aikaa uuteen tehtäväänsä. Johnson ilmoitti 26. elokuuta 2014, että hän asettuu konservatiivien ehdokkaaksi Uxbridgen ja South Ruislipin vaalipiirin kansanedustajaksi vuoden 2015 parlamenttivaaleissa. Hän voitti vaalit. Hän ei asettunut ehdolle vuoden 2016 Lontoon pormestarivaaleissa. Lontoon uudeksi pormestariksi tuli työväenpuolueen ehdokas Sadiq Khan.

Johnson kannatti brexitiä vuoden 2016 jäsenyyskansanäänestyksessä. Äänestyksessä päätettiin, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan unionista. Theresa Maysta tuli uusi pääministeri. Hän valitsi Johnsonin ulko- ja kansainyhteisöasioiden ulkoministeriksi heinäkuussa 2016. Johnson jätti Mayn kabinetin heinäkuussa 2018 sen jälkeen, kun hänen brexit-sopimuksensa epäonnistuivat.

Johnsonista tuli puolueen johtaja vuoden 2019 konservatiivipuolueen johtajavaaleissa. Johnsonista ja Jeremy Huntista tuli 20. kesäkuuta vaalien kaksi viimeistä ehdokasta. Hänestä tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 24. heinäkuuta 2019. Konservatiivit voittivat Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2019 parlamenttivaalit 13. joulukuuta 2019. Johnson jatkoi pääministerinä. Huhtikuun 2020 alussa Johnson sairastui vakavasti COVID-19-pandemian vuoksi. Kesäkuussa 2022 Johnson selvisi epäluottamuslauseesta, jolla hänet haluttiin erottaa pääministerin tehtävästä. Kuukautta myöhemmin 7. heinäkuuta, kun monet hallituksen jäsenet olivat kuitenkin eronneet hänen Chris Pincher -skandaalin käsittelyn vuoksi, Johnson ilmoitti eroavansa pääministerin tehtävästä, ja hänet korvasi Liz Truss syyskuussa 2022. Kuukautta myöhemmin Trussin eron jälkeen Johnsonia pidettiin kuitenkin mahdollisena ehdokkaana hänen tilalleen. Hän päätti olla asettumatta uudelleen ehdolle odotuksista huolimatta.

Varhainen elämä ja koulutus

Johnson syntyi Lontoossa vuonna 1964 ja on syntyperältään osin eurooppalaisen aatelissuvun jälkeläinen; hänen isänsä Stanley Johnson on tunnettu kirjailija ja entinen EU-virkamies. Johnson opiskeli Etonin yksityiskoulussa ja jatkoi opintojaan Balliol Collegessa Oxfordin yliopistossa, jossa hän opiskeli klassisia kieliä ja toimi myös Oxford Unionin puheenjohtajana opiskeluaikanaan.

Toimittajaura

Ennen politiikkaan siirtymistään Johnson työskenteli laajasti journalisteina ja kolumnistina. Hän toimi muun muassa Brysselin kirjeenvaihtajana ja kirjoitti kolumneja Daily Telegraph -lehteen. Johnson oli myös The Spectator -lehden päätoimittaja vuosina 1999–2005, mikä kasvatti hänen julkista näkyvyyttään ja vaikutusvaltaansa poliittisissa piireissä.

Pormestari ja kansallinen ura

Johnson toimi Lontoon pormestarina vuosina 2008–2016. Pormestariaikana hänet tunnettiin näkyvistä infrastruktuurihankkeistaan, kuten julkisen pyörävuokrausjärjestelmän (ns. "Boris bikes") laajentamisesta ja valmistelusta vuoden 2012 Lontoon olympialaisten kuljetusjärjestelyihin. Hänen pormestariaikanaan oli myös keskustelua ja kritiikkiä asuntopolitiikasta, turvallisuudesta ja ilmastotoimista.

Pääministerikausi ja keskeiset politiikat

Johnson nousi pääministeriksi lupauksella "Get Brexit Done" ja hänen hallituksensa saikin läpi uuden erosopimuksen EU:n kanssa, minkä jälkeen Brexit toteutui käytännössä parlamentaarisen prosessin jälkeen. Hän voitti vuoden 2019 parlamenttivaalit suurella enemmistöllä, mikä antoi hänen hallitukselleen vahvan mandaatin hallituskauden alkuun.

Pääministerikaudellaan Johnson kohtasi useita suuria haasteita: järjestämättömän Brexitin jälkeiset neuvottelut kauppasuhteista, COVID-19-pandemian, taloushaasteet ja nousseet energiahinnat. Pandemian aikana Johnson itse sairastui vakavasti COVID-19-tautiin ja joutui sairaalahoitoon huhtikuussa 2020, minkä jälkeen hän palasi tehtäviinsä toipumisen jälkeen.

Skandaalit ja ero

Johnsonin kauteen liittyi useita kiistanalaisia tapahtumia. Hallinnon juhlien ja tilaisuuksien rikkomukset COVID-rajoituksia vastaan eli niin kutsuttu "Partygate" johtivat poliisisiin ja hallinnollisiin seuraamuksiin; Johnsonille määrättiin sakkoja, mikä teki hänestä ensimmäisen virassa olevan Britannian pääministerin, joka on saanut sakon rikkomuksista pandemian rajoitusten aikana. Lisäksi hänen hallituksensa ja henkilökohtainen toimintansa ovat olleet useiden tutkintojen kohteena, mukaan lukien kysymykset luotettavuudesta ja hallinnon läpinäkyvyydestä.

Kesällä 2022 massaiset ministerierot hänen käsittelynsä vuoksi ja erityisesti Chris Pincher -tapauksen jälkivaikutukset johtivat siihen, että Johnson ilmoitti eroavansa puolueen johtajana ja lopulta pääministerin tehtävästä. Hänen seuraajakseen nimitettiin Liz Truss.

Henkilökohtainen elämä

Johnsonin yksityiselämä on ollut julkinen ja ajoittain kiistanalainen. Hän on ollut naimisissa useaan kertaan: ensimmäinen avioliitto oli Allegra Mostyn-Oweniin, myöhemmin hän avioitui Marina Wheelerin kanssa, ja myöhemmin hän meni naimisiin Carrie Symondsin (nyk. Johnson) kanssa. Johnsonilla on useita lapsia; yksi tunnetuimmista on poika Wilfred, joka syntyi vuonna 2020.

Perintö ja arvostelu

Johnson on poliitikkona ja julkisuushahmona jakava persoona: hänen kannattajansa pitävät häntä karismaattisena ja tehokkaana populistisena johtajana, joka pystyi mobilisoimaan äänestäjiä ja ajamaan läpi Brexitin toteutumisen. Kritiikin puolella korostetaan hänen toisinaan kevytmielistä suhtautumistaan tosiasioihin, taipumusta yksityisen ja julkisen toiminnan sekoittumiseen sekä hallinnon läpinäkyvyyden puutteita. Pääministerikauden jälkeisinä vuosina hänen toimintansa on ollut useiden virallisten arviointien ja julkisten keskustelujen kohteena.

Johnsonin ura on esimerkki siitä, miten mediatausta, retoriikka ja poliittinen tilannetaju voivat nostaa henkilön keskeiseen asemaan kansallisessa politiikassa — mutta myös siitä, miten sama tyyli voi johtaa vastareaktioihin ja lopulta vallan menetykseen.