Boris Johnson | Ison-Britannian pääministeri

Varhainen elämä ja koulutus

Boris Johnson syntyi Weill Cornell Medical Centerissä Upper East Sidessa New Yorkissa, New Yorkissa. Hän on vanhin Stanley Johnsonin neljästä lapsesta. Stanley on entinen konservatiivien Euroopan parlamentin jäsen. Hän oli myös Euroopan komission ja Maailmanpankin työntekijä. Boris Johnsonin äiti on taidemaalari Charlotte Fawcett (myöhemmin Wahl). Hän on tunnetun asianajajan ja Euroopan ihmisoikeuskomission puheenjohtajan Sir James Fawcettin tytär.

Ancestry

Isänsä puolelta Johnson on Ali Kemalin lapsenlapsenlapsenlapsi. Kemal oli liberaali turkkilainen toimittaja ja ottomaanien valtakunnan suurvisiirin Damat Ferid Pashan hallituksen sisäministeri. Hänet murhattiin Turkin vapaussodan aikana. Ensimmäisen maailmansodan aikana Boriksen isoisä ja isotäti tunnustettiin Britannian alamaisiksi. He ottivat isoäitinsä tyttönimen Johnson. Johnson on kuvannut itseään "yhden miehen sulatusuuniksi" kosmopoliittisen syntyperänsä vuoksi. Hänen esivanhempansa olivat muslimeja, juutalaisia ja kristittyjä, jos hänen isoisovanhempansa lasketaan mukaan. Hänen isänsä äidin isoäiti Marie Louise de Pfeffel oli Württembergin prinssi Paulin jälkeläinen. Tämä johtui prinssin suhteesta saksalaiseen näyttelijättäreen. Johnson on Ison-Britannian kuningas Yrjö II:n jälkeläinen prinssi Paavalin kautta. Johnson on myös kaikkien aiempien brittiläisten kuningashuoneiden jälkeläinen Yrjön iso-iso-iso-isoisän, Englannin kuningas Jaakko I:n kautta.

Johnson ja hänen perheensä palasivat Englantiin pian hänen syntymänsä jälkeen, koska hänen äitinsä piti osallistua Oxfordin loppukokeisiin. Johnsonin sisar Rachel syntyi vuotta myöhemmin. Boris Johnsonilla oli lapsena vaikea (paha) kuurous. Hänelle tehtiin useita leikkauksia, joissa hänen korviinsa laitettiin läpiviennit. Hän oli kuulemma lapsena melko hiljainen. Hän kävi koulua Brysselin Eurooppa-koulussa, Ashdown Housessa ja sitten Eton Collegessa. Etonissa hän oli King's Scholar. Hän opiskeli klassista filosofiaa Balliol Collegessa Oxfordissa. Hän oli Brackenburyn stipendiaatti. Hänet valittiin Oxford Unionin puheenjohtajaksi toisella yrittämällä. Radek Sikorski sanoi, että Johnson toimi sosiaalidemokraattisen puolueen kannattajana voittaakseen unionin puheenjohtajuuden, koska puolue oli suosittu yliopistossa. Johnson sanoo, että ei, hän oli vain SDP:n suosikkiehdokas. David Cameronin ohella hän oli Oxfordin Bullingdon Clubin jäsen. Klubi on opiskelijoiden ruokailuseura, joka tunnetaan riehakkaista juhlista.

 

Henkilökohtainen elämä

Vuonna 1987 Johnson avioitui Allegra Mostyn-Owenin kanssa. Avioliitto kesti alle vuoden. Se purettiin vuonna 1993. Hän avioitui asianajaja Marina Wheelerin kanssa myöhemmin samana vuonna. Wheeler on toimittaja ja lähetystoimittaja Sir Charles Wheelerin ja hänen intialaisen sikhi-vaimonsa Dip Singhin tytär. Wheelerin ja Johnsonin perheet ovat tunteneet toisensa jo vuosia. Marina Wheeler opiskeli Brysselin Eurooppa-koulussa samaan aikaan kuin Boris Johnson. Heillä on kaksi poikaa - Theodore Apollo (syntynyt 1999) ja Milo Arthur (syntynyt 1995) - ja kaksi tytärtä - Lara Lettice (syntynyt 1993) ja Cassia Peaches (syntynyt 1997).

Vuonna 2016 Johnson luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan. Hän oli amerikkalainen, koska hän oli syntynyt New Yorkissa. Vuonna 2018 Johnson ja Wheeler ilmoittivat erostaan ja erosivat pian vuonna 2020. Myöhemmin hän kehitti suhteen Carrie Symondsin kanssa samoihin aikoihin, kun hän erosi Wheeleristä. He kihlautuivat vuoden 2019 lopulla. Heidän ensimmäinen poikansa syntyi 29. huhtikuuta 2020 Lontoossa. Hänen nimensä on Wilfred Lawrie Nicholas Johnson. Symonds ja Johnson menivät naimisiin toukokuussa 2021. He saivat toisen lapsensa, tyttären, 9. joulukuuta 2021. Hänen nimensä on Romy Iris Charlotte Johnson.

 

Poliittinen ura

Johnson pyrki Clwyd Southin kansanedustajaksi vuoden 1997 parlamenttivaaleissa. Hän hävisi vaalit. Vuonna 2001 hänet valittiin Henleyn kansanedustajaksi. Hän tuli Michael Heseltinen tilalle. Vuonna 2004 hänestä tuli varjo- ja taideministeri Nick Hawkinsin (varjo- ja sisäasioiden tiedottaja) eron jälkeen. Johnson oli konservatiivipuolueen varapuheenjohtaja marraskuusta 2003 alkaen. Hän painotti kampanjointia. Johnson erotettiin näistä korkean profiilin tehtävistä marraskuussa 2004. Häntä syytettiin siitä, että hän valehteli Michael Howardille neljän vuoden avioliiton ulkopuolisesta suhteesta The Spectatorin New Yorkin kirjeenvaihtajan ja entisen varatoimittajan Petronella Wyattin kanssa. Johnson sanoi, etteivät syytökset pitäneet paikkaansa. Hänen mukaansa ne olivat "käänteinen pyramidi hölynpölyä". Howard erotti Johnsonin kuitenkin siksi, että hän uskoi lehtitietojen osoittavan Johnsonin valehdelleen, eikä itse suhteen vuoksi.

Uusi konservatiivijohtaja David Cameron nimitti hänet korkeakoulutuksesta vastaavaksi varaministeriksi 9. joulukuuta 2005. Johnson erosi The Spectatorin päätoimittajan tehtävästä pian tämän jälkeen. News of the World -lehti kertoi 2. huhtikuuta 2006, että Johnsonilla oli jälleen avioliiton ulkopuolinen suhde. Heidän mukaansa suhde oli ollut Times Higher Education Supplementin toimittajan Anna Fazackerleyn kanssa. Videolla näkyy, kuinka mies tulee ulos tämän asunnosta ja vilkuttaa taksissa. Exeterin yliopistossa pitämässään opiskelijoiden rahoitusta koskevassa puheessa Johsonin väitetään tehneen hauskoja huomautuksia kiitollisuudestaan yleisölle siitä, että he eivät "nostaneet esiin muita asioita" puheen aikana. Tämä saattoi olla viittaus väitteisiin toisesta suhteesta. The Timesin raportin mukaan Cameron piti mahdollista suhdetta yksityisasiana. Hän sanoi, että Johnson ei menettäisi työtään sen takia.

Lontoon pormestarinvaalit 2008

Johnson kertoi lehdistölle 16. heinäkuuta 2007, että hän saattaa olla konservatiivien ehdokas Lontoon pormestarivaaleissa vuonna 2008. Raporttien mukaan hän ilmoitti, että "tilaisuus on liian suuri ja palkinto liian hieno, jotta voisimme jättää sen käyttämättä... mahdollisuuden edustaa Lontoota ja puhua lontoolaisten puolesta". Hän erosi korkeakoulutuksen varaministerin tehtävästä. Lontoon laajuisessa julkisessa esivaalissa hän sai 75 prosenttia äänistä. Hänet vahvistettiin konservatiivien ehdokkaaksi 27. syyskuuta 2007.

 
Johnson Lontoon pormestarina  

Lontoon pormestari

Alkoholin käyttökielto julkisessa liikenteessä

7. toukokuuta 2008 Johnson sanoi haluavansa kieltää (lopettaa) alkoholin juomisen Lontoon liikennevälineissä. Tämän oli tarkoitus alkaa 1. kesäkuuta. Jeroen Weimar, Transport for Londonin liikennepoliisista ja valvonnasta vastaava johtaja, sanoi, että tämä oli kohtuullista. Hän sanoi, että ihmisten pitäisi olla huomaavaisempia junissa. Kielto koski aluksi Lontoon metroa, busseja, DLR:ää ja Croydonin raitiovaunuja. Lontoon maanalainen metro tuli mukaan myöhemmin kesäkuussa 2008. Lehdistötiedotteiden mukaan kielto koski "asemia kaikkialla pääkaupungissa". Tiedotteissa ei kerrottu, koski tämä myös National Railin asemia - erityisesti asemia, jotka eivät kuulu TfL:n linjoille, joilla alkoholi on kielletty.

Tuhannet juopottelijat käyttivät metroa viimeisenä iltana, jolloin alkoholin käyttö oli sallittua, juhlan kunniaksi. Kuusi Lontoon metroasemaa jouduttiin sulkemaan ongelmien vuoksi. Juopottelijat kävivät useiden henkilökunnan ja poliisien kimppuun. Poliisi teki 17 pidätystä. Juopottelijat vahingoittivat useita junia. Junat poistettiin liikenteestä.

Vuoden 2008 olympialaiset

Johnson oli läsnä vuoden 2008 Pekingin olympialaisten päättäjäisissä. Hän oli Lontoon edustajana vastaanottamassa olympialipun Pekingin pormestarilta Guo Jinlongilta. Näin Lontoo julistettiin virallisesti vuoden 2012 olympialaisten isäntäkaupungiksi. Kiinan tiedotusvälineiden mukaan hän oli "töykeä, ylimielinen ja epäkunnioittava", koska hän otti olympialipun vastaan yhdellä kädellä, laittoi kädet taskuihinsa eikä napittanut takkinsa kiinni. Myöhemmin Johnson piti juhlissa London Housessa Pekingissä puheen, jossa hän julisti, että "pingis tulee kotiin".

 

MP (vuodesta 2015)

Elokuussa 2014 Johnson ilmoitti, että hän asettuu ehdolle Uxbridgen ja South Ruislipin konservatiivien ehdokkaaksi vuoden 2015 parlamenttivaaleissa. Hänestä tuli puolueen ehdokas syyskuussa. Toukokuun 2015 parlamenttivaaleissa Johnson voitti vaalit. Hänestä tuli kansanedustaja. Jotkut arvelivat, että hän pyrki kansanedustajaksi korvatakseen David Cameronin Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä.

Brexit

Helmikuussa 2016 Johnson tuki Vote Leave -äänestystä Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionin jäsenyyskansanäänestyksessä 2016. Sen jälkeen kun Johnson sanoi haluavansa lähteä Euroopan unionista, Brexitin kannatus laski lähes 2 prosenttia alimmalle tasolleen sitten maaliskuun 2009.

Johnson sanoi 22. kesäkuuta 2016, että 23. kesäkuuta voisi olla "Britannian itsenäisyyspäivä" televisiokeskustelussa 6000 hengen yleisön edessä Wembley Arenalla. Britannian silloinen pääministeri David Cameron puhui Johnsonin väitteestä. Hän sanoi seuraavaa: "Ajatus siitä, että maamme ei ole itsenäinen, on hölynpölyä. Koko tämä keskustelu osoittaa suvereenisuutemme".

David Cameron erosi pääministerin tehtävästä sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta äänesti Euroopan unionista eroamisesta. Johnson oli suosikki uudeksi pääministeriksi. Johnson ilmoitti kuitenkin, ettei hän asetu ehdolle konservatiivien johtajavaaleissa.

Ulkoministeri (2016-2018)

Theresa Maysta tuli konservatiivipuolueen johtaja ja pääministeri. Heinäkuussa 2016 hän nimitti Johnsonin ulko- ja kansainyhteisöasioiden ulkoministeriksi. Monet näkivät, että tämä nimitys heikensi hänen poliittista valtaansa. Barack Obama arvosteli Johnsonia sen jälkeen, kun Johnson oli tehnyt Obamalle rasistisen huomautuksen. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Obama oli sanonut haluavansa Britannian pysyvän Euroopan unionissa.

Toukokuussa 2018 Johnson kannatti Iranin ydinsopimusta. Tätä presidentti Donald Trump ei tukenut. Sergei ja Julia Skripalin Salisburyssa tapahtuneen myrkytyksen jälkeen Johnson vertasi Vladimir Putinia Adolf Hitleriin.

Johnsonia on syytetty seksismistä, korruptiosta ja rasismista hänen poliittisen uransa aikana.

Johnson erosi ulkoministerin tehtävästä heinäkuussa 2018. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun pääministeri Theresa Mayn brexit-sopimukset olivat epäonnistuneet.

 
Johnson puhuu Westminster Abbeyssa  

Pääministeri (2019-2022)

Vuoden 2019 johtajakilpailu

Johnson ilmoitti 16. toukokuuta 2019 suunnitelmistaan pyrkiä pääministeriksi ja konservatiivipuolueen johtajaksi vuoden 2019 vaaleissa. Hän selvisi ensimmäisellä äänestyskierroksella 114 konservatiivikansanedustajan äänin. Myöhemmin hän voitti kaikki tulevat äänestykset suurella äänimäärällä. Hän kuului 20. kesäkuuta Jeremy Huntin kanssa kahden viimeisen ehdokkaan joukkoon.

Jäsenäänestys päättyi 22. heinäkuuta. Tulos julkistettiin 23. heinäkuuta. Johnson valittiin johtajaksi 92 153 äänellä (66,4 %) Huntin 46 656 ääntä (33,6 %) vastaan. Hän korvasi Theresa Mayn virallisesti pääministerinä 24. heinäkuuta kuningattaren tapaamisen jälkeen.

Vuoden 2019 parlamenttivaalit

Johnson ilmoitti 29. lokakuuta 2019, että seuraavat parlamenttivaalit pidetään 12. joulukuuta 2019. Hän halusi, että konservatiivit saisivat enemmistön parlamentissa, jotta he voisivat hyväksyä brexit-lain. Vaalitulos oli murskavoitto konservatiiveille. He voittivat noin 80 paikan enemmistöllä. Tulos oli työväenpuolueen huonoin sitten vuoden 1935.

Partygate

Joulukuussa 2021 paljastui, että Johnson oli pitänyt toimistojuhlia Downing Street 10:ssä COVIDin lukitusten aikana. Aluksi Johnson kiisti, että hänellä olisi ollut juhlia lukitusten aikana.

10. tammikuuta 2022 ITV News kertoi, että suunniteltu juhla oli pidetty 20. toukokuuta 2020. Tuolloin ulkona ei saanut tavata kuin yhden henkilön kotitaloutensa ulkopuolelta. Kaksi päivää myöhemmin Johnson pyysi parlamentin jäseniltä Commonsissa anteeksi sitä, että hän "osallistui tapahtumaan Downing Streetin puutarhassa ensimmäisen lukituksen aikana". Jotkut konservatiivit arvostelivat Johnsonia ja halusivat hänen eroavan. Juhlista ilmoitettiin poliisitutkinnasta. 12. huhtikuuta Johnson, hänen vaimonsa Carrie ja valtiovarainministeri Rishi Sunak saivat sakot COVID-protokollien rikkomisesta.

Epäluottamuslause ja eroaminen

Johnson joutui 6. kesäkuuta 2022 epäluottamuslauseen kohteeksi, kun ainakin 54 konservatiivikansanedustajaa lähetti kirjeen, jossa pyydettiin hänen erottamistaan. Hän selviytyi esityksestä ja pysyi pääministerinä äänin 59 % - 41 %.

Kuukautta myöhemmin monet hallituksen jäsenet, kuten Sajid Javid ja Rishi Sunak, erosivat kuitenkin vastalauseena Johnsonin johtajuudelle Chris Pincher -skandaalin käsittelyn vuoksi. Heinäkuun 7. päivänä 2022 Johnson ilmoitti eroavansa pääministerin ja konservatiivipuolueen johtajan tehtävästä.

Hänet korvasi 6. syyskuuta 2022 Liz Truss.

 
Johnson allekirjoittaa Brexit-lakiehdotuksen  

Valioliigan jälkeinen

Kun Liz Truss ilmoitti eroavansa konservatiivipuolueen johtajan tehtävästä 20. lokakuuta 2022, tämä aiheutti uuden johtajavaalin. Johnsonia pidettiin eturivin ehdokkaana Trussin tilalle, ja hän olikin kolmanneksi suosituin voittaja. Seuraavana päivänä hän oli noussut toiseksi suosikiksi 35 prosentin todennäköisyydellä, ja yli 50 kansanedustajaa tuki häntä. Johnson päätti kuitenkin 23. lokakuuta olla asettumatta ehdolle.