Theresa Mary, Lady May (o.s. Brasier; s. 1. lokakuuta 1956) on brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 2016–2019. Hän on konservatiivipuolueen jäsen ja yksi Britannian harvoista naisista, jotka ovat johtaneet maata (Margaret Thatcher oli ensimmäinen).
Varhaisvuodet ja koulutus
May syntyi Eastbournessa, Sussexissa, ja kasvoi Oxfordshiressä. Hän opiskeli maantiedettä St Hugh's Collegessa Oxfordin yliopistossa. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, muun muassa rahoitusalan tehtävissä ja valtionhallinnossa.
Poliittinen ura
May valittiin parlamentin jäseneksi (MP) Maidenheadin vaalipiirissä vuonna 1997, ja hän on siitä lähtien edustanut vaalipiiriään alahuoneessa. Hän toimi useissa varapääministeri- ja ministeristehtävissä ennen nimeämistään sisäministeriksi David Cameronin hallituksessa vuonna 2010. Sisäministerinä hän oli vastuussa muun muassa maahanmuutto-, kansalaisuus- ja kotimaan turvallisuuspolitiikasta.
Sisäministerikaudellaan Mayn johdolla säädettiin merkittäviä lakeja ja toimeenpantiin useita toimenpiteitä, kuten Modern Slavery Act -lakia koskevat valmistelut, ja hän pyrki tiukentamaan maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hallinnon toimista tuli myös kritiikkiä, muun muassa niin kutsutun Windrush-skandaalin yhteydessä, jossa oikeudettomasti maastapaluutta aiemmin kokeneet henkilöt kohtasivat ongelmia maassaolostaan.
Pääministeriksi nouseminen ja kausi
Mayestä tuli pääministeri kesällä 2016, kun David Cameron erosi EU-äänestyksen (Brexit) jälkeen. Hänestä tuli konservatiivipuolueen johtaja ja hallituksen päämies. Pääministerikaudellaan May keskittyi ennen kaikkea Britannian EU-eron neuvotteluihin ja maan sisäpoliittisen vakauden ylläpitämiseen.
May kutsui uudelleenvaalin toukokuussa 2017, mutta se johti odotettua huonompaan tulokseen: konservatiivit menettivät enemmistönsä alahuoneessa ja muodostivat vähemmistöhallituksen, joka sai tukea Pohjois-Irlannin DUP-puolueelta. Tämä heikensi Mayn hallituksen neuvotteluasemaa parlamentissa ja vaikeutti brexitiin liittyvien sopimusten läpivientiä.
Brexit, luottamusäänestykset ja ero
Theresa Mayn pääministerikausi muistetaan erityisesti yrityksistä saada aikaan sopimus Britannian ja Euroopan unionin eroamisjärjestelyistä. Hänen neuvottelunsa ja sopimusehdotuksensa kohtasivat toistuvia vaikeuksia alahuoneessa, mikä johti useisiin äänestyksiin ja poliittiseen jännitteen kasvuun.
Joulukuun 12. päivänä 2018 48 konservatiivien kansanedustajaa oli jättänyt epäluottamuslauseen 1922-valiokunnan puheenjohtajalle Sir Graham Bradylle, mikä johti epäluottamuslauseäänestykseen. Tästä huolimatta May voitti luottamusäänestyksen 200 kansanedustajan vannottua tukea hänen johtajuudelleen. 15. tammikuuta 2019 sen jälkeen, kun hänen brexit-ehdotuksensa epäonnistui alahuoneessa äänin 432–202, oppositiojohtaja Jeremy Corbyn täytti hänen ministeriyttään koskevan epäluottamuslauseen, joka epäonnistui äänin 325–306.
Maaliskuussa 2019 May sanoi eroavansa pääministerin virasta, jos parlamentti hyväksyy hänen brexit-sopimuksensa, jotta brexitin toisessa vaiheessa olisi uusi johtaja. Hän ilmoitti 24. toukokuuta 2019, että hänen eronsa puoluejohtajan tehtävästä tulee voimaan 7. kesäkuuta ja että hän jättää pääministerin tehtävän, kun hänen seuraajansa valitaan. Hänen tilalleen tuli Boris Johnson.
Poliittinen tyyli ja perintö
May tunnettiin hillitystä ja tarkasta työskentelytavastaan sekä vakauden korostamisesta vaikeina aikoina. Hänen pääministerikautensa aikana Britannia kohtasi syvän poliittisen jakautumisen brexitin vuoksi, ja Mayn yritykset löytää kompromissi eivät riittäneet saamaan laajaa parlamenttituesta. Hänen perintöönsä kuuluu sekä lainsäädännöllisiä saavutuksia sisäministerinä että poliittisen johtajuuden koettelemukset brexit-prosessissa.
Yksityiselämä
Theresa May on naimisissa Philip Mayn kanssa. Pariskunta on pitänyt yksityiselämänsä pääosin poissa julkisuudesta. May on tunnustautunut anglikaanikirkon jäseneksi ja hän korostaa usein vakaata, palveluhenkistä suhtautumista julkiseen tehtävään.
Vaikka hänen pääministerikautensa päättyi eroon, May jatkoi edustamistaan Maidenheadissä ja osallistui parlamentin töihin. Hänen uransa tarjoaa esimerkin pitkäjänteisestä etenemisestä paikallisesta edustajasta maan johtoon ja vaikeiden poliittisten tilanteiden kohtaamisesta.
