Länsi-Niilin virus (WNV) on virus, joka kuuluu Flavivirus-sukuun. Se aiheuttaa tartuntataudin nimeltä "Länsi-Niilin virustauti" tai vain "Länsi-Niilin virus". WNV tarttuu pääasiassa lintuihin, mutta se voi tartuttaa myös ihmisiä, hevosia, koiria, lepakoita, kissoja, matelijoita ja sammakkoeläimiä.

Länsi-Niilin virusta levittävät hyttyset, jotka saavat viruksen linnuista. Jos hyttynen puree lintua, jolla on WNV, ja puree sitten ihmistä, tämä voi saada Länsi-Niilin viruksen.

Länsi-Niilin virus löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1937 Länsi-Niilin alueelta Ugandassa, Itä-Afrikassa. (Näin virus sai nimensä.) Ennen 1990-lukua WNV-tapauksia oli kuitenkin hyvin vähän. Sitten Algeriassa puhkesi tauti vuonna 1994 ja Romaniassa vuonna 1996. Vuoteen 2004 mennessä virus oli levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Karibian saarille ja Latinalaiseen Amerikkaan. Se leviää edelleen Afrikassa, Aasiassa, Australiassa, Euroopassa, Lähi-idässä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 2012 Yhdysvalloissa sattui yksi pahimmista Länsi-Niilin virusepidemioista; 286 ihmistä kuoli.

Tartuntatavat ja kantajat

Pääasiallinen leviämistapa on hyttysten välityksellä tapahtuva purema: hyttynen saa viruksen tartunnasta kärsivästä linnusta ja voi tartuttaa ihmisen tai muun eläimen seuraavalla puremalla. WNV voi harvinaisesti levitä myös:

  • verensiirron tai elinsiirron kautta,
  • äidiltä sikiölle (in utero) tai synnytyksen yhteydessä,
  • imetyksen kautta (tapauskohtaisesti raportoituja tilanteita).

Yksittäinen henkilöitä kohden tapahtuva tartunta ihminen–ihminen ilman välikettä (esimerkiksi hyttynen) on erittäin harvinaista.

Oireet

Useimmilla tartunnan saaneilla ihmisillä ei ole lainkaan oireita. Yleisiä oiremuotoja ovat:

  • Asymptominen infektio: noin 80 % tartunnoista.
  • West Nile -kuume: kuume, päänsärky, lihaskipu, väsymys, pahoinvointi, oksentelu ja joskus ihottuma; oireet ovat yleensä lieviä ja paranevat itsestään muutamassa päivässä–viikossa.
  • Neuroinvasiivinen tautamuoto (harvinainen, mutta vakava): aivokalvontulehdus (meningiitti), aivotulehdus (enkefaliitti) tai akuutti liikkumiskyvyn heikkeneminen (flaccid paralysis). Tällöin voi esiintyä korkea kuume, sekavuus, kouristuksia, lihasheikkoutta ja joskus hengitysvaikeuksia.

Alle 1 % tartunnoista johtaa neuroinvasiiviseen tautaan. Neuroinvasiivisissa tapauksissa kuolleisuus voi olla merkittävä — arviolta noin 10 % tai enemmän riippuen potilaan iästä ja muista tekijöistä.

Altistusriskit

  • Ikä: iäkkäät ihmiset ovat riskissä saada vakavamman taudin.
  • Perussairaudet ja immuunivajaus lisäävät vaikean taudin riskiä.
  • Ulkoilma-aktiivisuus aamu- ja iltahämärässä/hämärässä lisää hyttysten pureman riskiä.

Diagnostiikka

WNV-tartunnan toteamiseen käytetään yleensä laboratoriotestejä:

  • WNV-spesifinen IgM-vasta-ainetesti seerumista tai likvorista (aivonestekudoksesta) — likvorin IgM-positiivisuus tukee neuroinvasiivista tautia.
  • PCR (viruksen RNA:n osoitus) voi olla hyödyllinen varhaisvaiheessa, mutta herkkyys vaihtelee.

Kliininen arvio, altistushistoria ja epidemiologinen tieto alueen WNV-aktiivisuudesta auttavat tulkinnassa.

Hoito

Ei ole laajasti hyväksyttyä spesifistä antiviraalista hoitoa WNV:lle. Hoito on pääosin oireenmukaista ja tukevää:

  • välttämättömät elintoimintojen tukitoimet sairaalahoidossa,
  • nesteytys, kipu- ja kuumelääkitys,
  • vakavissa neuroinvasiivisissa tapauksissa hengitystuki ja fysioterapia voivat olla tarpeen.

Joissain tutkimuksissa on arvioitu eri lääkkeiden vaikutuksia, mutta toistaiseksi ei ole yleisesti hyväksyttyä tehokasta antiviraalista hoitoa ihmisille. Hevosille on olemassa rokotteita, jotka vähentävät vakavien tautimuotojen riskiä.

Ehkäisy ja torjunta

Yksilötason suojautumiskeinoja:

  • Käytä hyttyskarkotteita (esim. DEET-, icaridin- tai sitrustuoteiden hyväksytyt valmisteet) ja tarvittaessa permethrinin käsittelemää vaatetusta.
  • Vältä ulkoilua aamu- ja iltahämärässä, jolloin monet hyttyset ovat aktiivisimpia.
  • Asenna hyttysverkot ikkunoihin ja oviin; käytä tiiviitä vaatteita ulkona ollessa.
  • Poista seisova vesi pihalta (ruukut, rengas, sadevesiastiat), sillä ne toimivat hyttysten lisääntymispaikkoina.

Yhteisötason toimet sisältävät hyttystorjunnan (spraykäsittelyt, yhteinen vedenhallinta) ja verivalvonnan/ilmoituksen mahdollisten tartuntojen havaitsemiseksi. Ihmisille ei ole nyt laajasti saatavilla olevaa hyväksyttyä WNV-rokotetta; tutkimusta ihmisten rokotteista jatketaan.

Epidemiologia ja seuranta

WNV:n esiintyminen vaihtelee alueittain ja vuosittain, ja siihen vaikuttavat sääolosuhteet (lämpö, sadanta), lintujen muuttoliike sekä hyttysten kannat. Terveydenhuollon ja eläinlääkintäviranomaisten ilmoitus- ja seurantaohjelmat auttavat havaitsemaan alueellisia epidemioita ja kohdentamaan torjuntatoimia.

Jos epäilet Länsi-Niilin tartuntaa itselläsi tai eläimellä, ota yhteys terveydenhuoltoon tai eläinlääkäriin. Vakavat neurologiset oireet vaativat välitöntä sairaalahoitoa.