Valkohäntäpeura – levinneisyys, tuntomerkit ja elintavat

Valkohäntäpeura on peuratyyppi, jota tavataan suurimmassa osassa Pohjois-Amerikkaa ja vain osassa Etelä-Amerikkaa. Valkohäntäpeuroja on tuotu myös Eurooppaan ja Uuteen-Seelantiin.

Valkohäntäpeuran paino on yleensä noin 57-137 kiloa. Sen ruumiin pituus on 160-220 senttimetriä (63-86 tuumaa). Se on useimmiten väriltään ruskea, mutta se voi olla myös harmaan tai punertava talvella ja kesällä. Valkohäntäpeuroilla on suuret sarvet. Ne putoavat talvella. Valkohäntäpeura elää useimmiten kahdesta kolmeen vuotta. Joskus ne elävät kuitenkin yli kymmenen vuotta.

Tämä peuratyyppi on melko ujo. Kun ne pelkäävät, ne juoksevat hyvin nopeasti ja heiluttavat häntäänsä. Ne pysyttelevät useimmiten yksin ja samassa paikassa ympäri vuoden. Syksyllä peurat parittelevat.

Ne syövät pääasiassa kasvillisuutta, kuten puiden lehtiä tai pienempiä kasveja. Peurat syövät pääasiassa aamulla ja illalla.

Valkohäntäpeurojen saalistajiin kuuluvat sudet, kojootit, karhut ja puumat sekä ihmiset.

Levinneisyys ja elinympäristö

Valkohäntäpeura on sopeutuvainen laji, joka elää erilaisissa ympäristöissä: metsissä, pensastoissa, reunametsissä, peltomaisemissa ja alueilla, joissa on sekametsää ja avoimia alueita. Lajin levinneisyysalue kattaa suuren osan Pohjois-Amerikkaa ja osia Etelä-Amerikkaa; ihmisen toiminnan myötä laji on lisäksi paikoin istutettu muualle maailmaan, kuten Eurooppaan ja Uuteen-Seelantiin. Kaupunkien ja maaseudun reuna-alueet voivat tarjota sopivia ruokailu- ja suoja-alueita, minkä vuoksi peuroja nähdään yhä yleisemmin myös lähellä asutusta.

Ulkonäkö ja tuntomerkit

Valkohäntäpeuran tunnistaa parhaiten valkoisesta hännän alapinnasta, jonka se nostaa hädän hetkellä näyttävästi. Aikuisten urospeurojen eli pukin sarvet kasvavat kevään ja kesän aikana ja karisevat talvella. Sarvien koko ja haaroittuneisuus vaihtelevat iän ja ravinnon mukaan. Sukupuolten välillä on usein kookkuuseroa: urokset painavat yleensä enemmän ja ovat tukevarakenteisempia kuin naaraat. Talvipuku on usein tummempi ja tiheämpi kuin kesäpuvussa, mikä auttaa lämmönsäätelyssä.

Ravitsemus

Valkohäntäpeura on kasvinsyöjä, jonka ruokavalio vaihtelee vuodenajan ja saatavilla olevan kasvillisuuden mukaan. Se syö lehtiä, versoja, pensaiden oksia, ruohoa, marjoja ja viljoja. Usein peurat ruokailevat hämärän aikaan eli aamulla ja illalla (krepuskulaarinen aktiivisuus). Ruoan saatavuus vaikuttaa hyvin paljon esimerkiksi lisääntymismenestykseen ja sarvien kehitykseen.

Lisääntyminen ja elämänkierto

Parittelukausi eli rut ajoittuu yleensä syksyyn (syksyllä); tämän jälkeen naaraat kantavat poikaset emon vatsassa noin 6–7 kuukautta (noin 200 päivää) ja synnyttävät keväällä. Yleisin poikasmäärä on yksi tai kaksi, mutta joskus syntyy myös kolme poikasta. Vastasyntyneet vasat ovat täplikkäitä ja pysyttelevät piilossa pensastossa tai heinikossa, kunnes ne kasvavat tarpeeksi liikkumaan emon kanssa. Nuoret kasvavat nopeasti, mutta luonnossa elinikä on usein lyhyempi petojen, liikenteen ja sairauksien vuoksi.

Käyttäytyminen

Valkohäntäpeurat ovat pääosin yksineläjiä, mutta ne voivat muodostaa pieniä ryhmiä, etenkin talvella tai hyvän ruokailualueen ympärillä. Hälytysreaktioina ne käyttävät vauhtia ja valkoisen hännän näyttämistä sekä varoitusääniä. Usein niitä havaitaan liikkumassa aamunkoitteessa ja iltaisin; päiväsaikaan ne etsivät suojaa tiheiköstä.

Petoja ja uhat

Luonnollisia saalistajia ovat muun muassa sudet, kojootit, karhut ja puumat. Lisäksi ihmiset ovat merkittävä uhka metsästyksen, liikenneonnettomuuksien ja elinympäristöjen pirstoutumisen vuoksi. Lajille uhkaavia tekijöitä ovat myös sairaudet, kuten prioni-influenssaan verrattava krooninen rappeuttava tauti (CWD), sekä ekosysteemin muutokset ja vieraslajit.

Ihmisen vaikutus, hallinta ja suojelu

Valkohäntäpeuran kannat ovat monin paikoin elpyneet 1900-luvun puolivälin jälkeen metsästysrajoitusten ja elinympäristöjen muutosten seurauksena. Samalla peura aiheuttaa paikoin konflikteja maataloudessa ja liikenteessä. Kannanhoidossa käytetään metsästystä, kanta-arvioita, taudin seurantaa ja elinympäristön hoitoa. Joillain alueilla tarkkaillaan tautiriskiä (esim. CWD) ja pyritään rajoittamaan leviämistä.

Tunnistettavat jäljet ja merkit

• Käpälänjälki: sorkkavainu selkeä, leveys vaihtelee koon mukaan.
• Rubit ja kaivannot: urokset hankauttavat hiekkaa ja puiden runkoja sarvillaan rutiaikana.
• Polut ja ruokailupaikat: toistuvat kulkureitit ja paikalliset laidunalueet kertovat peurojen aktiivisuudesta.

Valkohäntäpeura on monipuolinen ja sopeutuva laji, jonka käyttäytyminen ja elinympäristö riippuvat alueellisista olosuhteista. Ihmisen toimet vaikuttavat voimakkaasti lajin elinmahdollisuuksiin sekä kannanhoitoon.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on valkohäntäpeura?

K: Mikä on valkohäntäpeuran painoalue?

K: Ovatko urosvalkohäntäpeurat tunnettuja jostain erityisestä?

K: Kuinka kauan valkohäntäpeura yleensä elää?

K: Onko valkohäntäpeuralla petoeläimiä?

K: Mikä on valkohäntäpeuran ravintotapa?

K: Mitä valkohäntäpeuralle tapahtuu syksyllä?

Hae kirjaimella