NHL-kausi 1972–73: WHA:n synty, laajennus ja kauden kohokohdat
Syvällinen katsaus NHL-kauteen 1972–73: WHA:n synty, äkillinen laajennus (Islanders, Flames), tähdet kuten Bobby Hull ja pelaajasiirrot sekä kauden merkittävimmät kohokohdat.
NHL-kausi 1972-73 oli National Hockey Leaguen 56. kausi. Kuusitoista joukkuetta pelasi kukin 78 ottelua. Ensimmäistä kertaa sitten Western Hockey Leaguen romahduksen vuonna 1926 National Hockey Leaguella oli vakavaa kilpailua. Uusi ammattilaisjääkiekkoliiga, World Hockey Association, teki kauden debyyttinsä 12 uudella joukkueella, joista monet sijaitsivat samoissa kaupungeissa kuin NHL-joukkueet. Toisin kuin Western Hockey League, uusi World Hockey Association ei kuitenkaan haastaisi Stanley Cupista. Vastauksena uuteen liigaan NHL lisäsi hätäisesti kaksi uutta joukkuetta suunnittelemattomassa laajennuksessa, New York Islandersin ja Atlanta Flamesin, yrittäen sulkea WHA:n pois kyseisiltä markkinoilta hiljattain rakennetuilta areenoilta. Ensimmäisenä WHA teki sopimuksen Bobby Hullin kanssa, ja Chicago Black Hawks haastoi hänet oikeuteen väittäen, että NHL:n sopimuksiin sisältyvää reserviläislauseketta oli rikottu. Hullia seurasivat pian muutkin WHA:han, kuten Bernie Parent, J.C. Tremblay, Ted Green, Gerry Cheevers ja Johnny McKenzie. Laajennusdraftissa New York Islanders ja Atlanta Flames tekivät valintansa ja yksitoista Islanders-pelaajaa hyppäsi WHA:han. Kalifornian Golden Seals, joka kärsi epäsovinnaisen Charlie Finleyn epäsovinnaisesta omistajuudesta, joutui myös WHA:n uhriksi menettäen kahdeksan avainpelaajaa.
WHA:n synty ja välitön vaikutus
World Hockey Associationin synty merkitsi radikaalia muutosta Pohjois-Amerikan jääkiekkokartalla. WHA tarjosi pelaajille vaihtoehdon ja parempia palkkoja, mikä heikensi NHL:n monopolia pelaajien työnantajana. Suuret sopimukset ja julkisuus tekivät WHA:sta välittömästi uskottavan kilpailijan: liigan kyky houkutella tunnettuja nimiä nosti profiilia ja pakotti NHL:n puolustuskannalle. WHA:n läsnäolo käynnisti laajemman muutoksen ammattilaisjääkiekon taloudessa ja pelaajamarkkinoilla.
NHL:n laajennus, pelaajamenetykset ja oikeusriidat
NHL:n nopea laajennus New Yorkiin ja Atlantaan oli osittain yritys estää WHA:n pääsy kannattaville markkinoille. Laajennuksen seurauksena syntyi kuitenkin logistisia ja kilpailullisia haasteita: uudet seurat olivat usein heikkoja menestykseltään ja menettivät pelaajia WHA:lle. WHA:n ensimmäiset sopimukset, erityisesti Bobby Hullin hankinta, johtivat myös oikeudellisiin kiistoihin NHL:n reserve clause -käytännöistä. Monille pelaajille WHA tarjosi merkittävästi parempia ehtoja, mikä nopeutti siirtymiä ja aiheutti suoria tappioita mm. Kalifornian Golden Sealsille.
Kauden kohokohdat ja laajemmat seuraukset
- Pelaajamarkkinoiden muutos: WHA lisäsi pelaajien neuvotteluvoimaa ja nosti palkkoja, mikä vaikutti pysyvästi ammattilaisjääkiekon palkkarakenteeseen.
- Juridinen ja organisatorinen kehitys: oikeusriidat ja sopimuskiistat pakottivat NHL:n tarkastelemaan sopimuskäytäntöjään ja johtivat pidemmällä aikavälillä muutoksiin liigojen suhteissa.
- Seuravaikutukset: laajennusjoukkueet kohtasivat kasvukipuja, vanhat seurat menettivät ydinpelaajia ja pienemmät seurajärjestelyt joutuivat taloudelliseen paineeseen.
- Pitkäaikainen merkitys: WHA:n toiminta vauhditti liigarakenteiden muuttumista ja lopulta johti siihen, että osa WHA-seuroista sulautui NHL:ään myöhemmin vuosikymmenen lopulla, mikä uudelleenjärjesti Pohjois-Amerikan ammattilaisjääkiekkoa.
Vuoden 1972–73 kausi jäi historiassa tärkeäksi siirtymäkaudeksi: se ei pelkästään merkinnyt toimintakauden ottelua ja mestaruuksia, vaan aloitti kilpailun, joka muutti pelaajien asemaa, seurojen strategioita ja liigojen välistä dynamiikkaa pitkiksi ajoiksi. WHA:n puuttuminen markkinoille pakotti NHL:n reagoimaan nopeasti — toimenpiteet kuten laajennus ja oikeudelliset vastatoimet muovasivat seurojen toimintaa ja pelaajapolitiikkaa koko 1970-luvun ajan.
Säännöllinen kausi
Lopullinen sijoitus
Huomautus: GP = pelatut ottelut, W = voitot, L = tappiot, T = tasapelit, Pts = pisteet, GF = maalit, GA = maalit vastaan, PIM = rangaistukset minuutteina.
Huom: Joukkueet, jotka pääsivät pudotuspeleihin, on lihavoitu.
| Itäinen divisioona | GP | W | L | T | Pts | GF | GA | PIM |
| 78 | 52 | 10 | 16 | 120 | 329 | 184 | 783 | |
| 78 | 51 | 22 | 5 | 107 | 330 | 235 | 1097 | |
| 78 | 47 | 23 | 8 | 102 | 297 | 208 | 765 | |
| Buffalo Sabres | 78 | 37 | 27 | 14 | 88 | 257 | 219 | 940 |
| Detroit Red Wings | 78 | 37 | 29 | 12 | 86 | 265 | 243 | 893 |
| Toronto Maple Leafs | 78 | 27 | 41 | 10 | 64 | 247 | 279 | 716 |
| Vancouver Canucks | 78 | 22 | 47 | 9 | 53 | 233 | 339 | 943 |
| New York Islanders | 78 | 12 | 60 | 6 | 30 | 170 | 347 | 881 |
| Läntinen divisioona | GP | W | L | T | Pts | GF | GA | PIM |
| 78 | 42 | 27 | 9 | 93 | 284 | 225 | 864 | |
| 78 | 37 | 30 | 11 | 85 | 296 | 256 | 1756 | |
| 78 | 37 | 30 | 11 | 85 | 254 | 230 | 881 | |
| 78 | 32 | 34 | 12 | 76 | 233 | 251 | 1195 | |
| Pittsburgh Penguins | 78 | 32 | 37 | 9 | 73 | 257 | 265 | 866 |
| Los Angeles Kings | 78 | 31 | 36 | 11 | 73 | 232 | 245 | 888 |
| Atlanta Flames | 78 | 25 | 38 | 15 | 65 | 191 | 239 | 852 |
| Kalifornian kultahylkeet | 78 | 16 | 46 | 16 | 48 | 213 | 323 | 840 |
Pisteytysjohtajat
| Pelaaja | Joukkue | GP | G | A | Pts | PIM |
| Phil Esposito | Boston Bruins | 78 | 55 | 75 | 130 | 87 |
| Philadelphia Flyers | 78 | 37 | 67 | 104 | 80 | |
| Bobby Orr | Boston Bruins | 63 | 29 | 72 | 101 | 99 |
| Rick MacLeish | Philadelphia Flyers | 78 | 50 | 50 | 100 | 69 |
| Jacques Lemaire | Montreal Canadiens | 77 | 44 | 51 | 95 | 16 |
| Jean Ratelle | New York Rangers | 78 | 41 | 53 | 94 | 12 |
| Mickey Redmond | Detroit Red Wings | 76 | 52 | 41 | 93 | 24 |
| Boston Bruins | 78 | 40 | 53 | 93 | 12 | |
| Frank Mahovlich | Montreal Canadiens | 78 | 38 | 55 | 93 | 51 |
| Jim Pappin | Chicago Black Hawks | 76 | 41 | 51 | 92 | 82 |
Stanley Cupin pudotuspelit
Pudotuspelien sarjataulukko
|
| Neljännesvälierät | Välierät | Finaalit | ||||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| E1 |
| |||||||||||
| E4 | Buffalo Sabres | 2 |
| ||||||||||
|
| E1 |
| |||||||||||
|
| W2 | 1 |
| ||||||||||
| W2 | |||||||||||||
|
| W3 | 2 |
| ||||||||||
|
|
| E1 | |||||||||||
|
| W1 | 2 | |||||||||||
|
| W1 |
| |||||||||||
| W4 | 1 |
| |||||||||||
|
| W1 | ||||||||||||
|
| E3 | 1 |
| ||||||||||
| E2 | 1 | ||||||||||||
|
| E3 |
| |||||||||||
NHL-palkinnot
| Art Ross Memorial Trophy: | Phil Esposito, Boston Bruins |
| Lowell MacDonald, Pittsburgh Penguins | |
| Steve Vickers, New York Rangers | |
| Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens | |
| Bobby Orr, Boston Bruins | |
| Gilbert Perreault, Buffalo Sabres | |
| Lester B. Pearson -palkinto: | Phil Esposito, Boston Bruins |
| NHL Plus/Minus -palkinto: | Jacques Laperriere, Montreal Canadiens |
| Ken Dryden, Montreal Canadiens | |
| Lester Patrick Trophy: | Walter L. Bush, Jr. |
All-Star-joukkueet
| Ensimmäinen joukkue | Asema | Toinen joukkue |
| G | Tony Esposito, Chicago Black Hawks | |
| Bobby Orr, Boston Bruins | D | Brad Park, New York Rangers |
| Guy Lapointe, Montreal Canadiens | D | Bill White, Chicago Black Hawks |
| Phil Esposito, Boston Bruins | C | |
| Mickey Redmond, Detroit Red Wings | Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens | |
| Frank Mahovlich, Montreal Canadiens | Dennis Hull, Chicago Black Hawks |
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli NHL-kausi 1972-73?
V: Se oli National Hockey Leaguen 56. kausi, jossa kuusitoista joukkuetta pelasi 78 ottelua.
K: Mikä oli World Hockey Association?
V: Se oli uusi ammattilaisjääkiekkoliiga, joka debytoi kaudella 1972-73 12 uudella joukkueella, joista monet sijaitsivat samoissa kaupungeissa kuin NHL-joukkueet.
K: Haastoittiko World Hockey Association Stanley Cupin?
V: Ei, toisin kuin Western Hockey League, World Hockey Association ei haastanut Stanley Cupista.
K: Mikä oli NHL:n reaktio uuteen liigaan?
V: Vastauksena uuteen liigaan NHL lisäsi hätäisesti kaksi uutta joukkuetta, New York Islandersin ja Atlanta Flamesin, yrittäen sulkea WHA:n pois kyseisten markkinoiden vastarakennetuilta areenoilta.
Kysymys: Kuka oli ensimmäinen pelaaja, jonka WHA palkkasi?
V: Ensimmäinen asia, jonka WHA teki, oli Bobby Hull vuonna 1972.
K: Keitä pelaajia seurasi Bobby Hullia WHA:han?
V: Hullia seurasivat pian muutkin WHA:han, kuten Bernie Parent, J.C. Tremblay, Ted Green, Gerry Cheevers ja Johnny McKenzie.
K: Miten WHA vaikutti California Golden Sealsiin?
V: California Golden Seals menetti kahdeksan avainpelaajaa WHA:han, mikä vaikutti negatiivisesti joukkueeseen.
Etsiä