Yhdysvaltain presidentinvaalit 7. marraskuuta 1972 käytiin istuvan presidentin Richard Nixonin ja Etelä-Dakotan senaattorin George McGovernin välillä. Vaalit päättyivät valtavaan voittoon Nixonille: hän voitti 49 osavaltiota 50:stä ja sai 520 valitsijamiesääntä, kun taas George McGovern sai 17 valitsijamiesääntä. Lisäksi Virginiassa uskottomana valitsijana annettu ääni meni libertaarien ehdokkaalle John Hospersille, joka siten sai yhden valitsijamiesäänen.

Tulokset ja äänimääriä

Nixonin kansansuosio näkyi myös kokonaisäänissä: hän sai yli 47 miljoonaa ääntä (noin 60,7 % kansanäänistä), kun McGovern sai noin 29 miljoonaa ääntä (noin 37,5 %). Kyseessä oli republikaanien tähänastisen historian korkein äänimäärä kansanäänissä, ja se pysyi ennätyksenä kunnes Ronald Reagan saavutti vielä suuremman äänivyöryn vuonna 1984.

Kampanjatausta ja McGovernin ehdokkuus

McGovern nousi demokraattien ehdokkaaksi hyvin erilaisella, vietnamilaisvastaisella ja sosiaalipoliittisesti vasemmistolaisemmalla ohjelmalla kuin monet demokraattien perinteiset voimaryhmät. Hänen kampanjansa kärsi kuitenkin organisatorisista ongelmista ja epävakaasta julkisuuskuvasta, mikä heikensi hänen mahdollisuuksiaan voittaa laajempia äänestäjäryhmiä.

Eagletonin tapaus ja varapresidenttiehdokkaan vaihto

McGovern valitsi alun perin varapresidenttiehdokkaakseen Thomas Eagletonin, mutta pian ilmeni tietoja Eagletonin aiemmista psykiatrisista hoidoista ja sähköshokkihoidoista (psykiatristen ongelmiensa kanssa). Julkinen paine ja kampanjan sisäinen keskustelu johtivat siihen, että Eagleton vetäytyi ehdokkuudesta. Hänen tilalleen tuli myöhemmin Sargent Shriver, mutta ehdokkaiden vaihdos vahingoitti McGovernin uskottavuutta ja kampanjan yhtenäisyyttä.

George Wallace ja ampumistapaus

Alabaman kuvernööri George Wallacea yritettiin murhata kampanjatilaisuudessa 15. toukokuuta 1972 Laurelissa, Marylandissa. Tekijä Arthur Bremer ampui Wallacea, ja tämä jäi vakavasti vammoittuneeksi ja halvaantuneeksi, minkä seurauksena hänen presidentinvaalikampanjansa käytännössä päättyi.

Watergate-skandaali ja vaalien jälkivaikutukset

Nämä vaalit käytiin Watergate-skandaalin aikana. Watergate-murto tapahtui kesäkuussa 1972 ja sitä seurannut tutkinta ja kongressin kuulemiset paljastivat laajempaa väärinkäytöstä ja piiloteltuja toimenpiteitä Valkoisen talon piirissä. Vaikka skandaali ei estänyt Nixonin murskavoittoa vuoden 1972 vaaleissa, se johti myöhemmin laajeneviin paljastuksiin ja lopulta Nixonin eroamiseen presidentinvirasta elokuussa 1974. Watergatein seuraukset heikensivät kansalaisten luottamusta politiikkaan ja muuttivat Yhdysvaltain poliittista kulttuuria ja valvontamekanismeja.

Merkitys ja perintö

Vuoden 1972 vaalit jäävät historiaan paitsi Nixonin ennennäkemättömänä vaalivoittona myös esimerkkinä siitä, kuinka myöhempi oikeudellinen ja medialle avautuva tutkimus (kuten Watergate) voi muuttaa julkista kuvaa ja poliittista kohtaloa. Lisäksi vaalit merkitsivät ensimmäistä kertaa, kun libertaarisen liikkeen ehdokas sai yksittäisen valitsijamiesäänen, ja ne sisälsivät dramaattisia tapahtumia, kuten Wallace-ammuskelun ja demokraattien varapresidenttiehdokkaan vaihdon, jotka kaikki vaikuttivat vaalivuoden poliittiseen ilmapiiriin.