Uhanalaiset kielet: määritelmä ja esimerkkiluettelo

Uhanalaiset kielet: selkeä määritelmä ja esimerkkiluettelo — miksi puhujien ikäjakauma ratkaisee, bretoni & latina esimerkkeinä sekä suojelutoimet.

Luettelo uhanalaisista kielistä (yleinen käytäntö: kieliä pidetään uhanalaisina, jos puhujia on vähän tai jos puhujamäärä vähenee nopeasti — esimerkiksi alle 1 000 aktiivista puhujaa tai selvästi heikentynyt sukupolvien välinen siirtymä).

Kun arvioidaan, onko kieli todella uhanalainen, puhujien määrä ei yksinään kerro koko totuutta. Tärkeämpää on, miten kieli jakautuu ikäluokkien välillä ja siirtyykö se lapsille uudeksi äidinkielen. Esimerkiksi kielessä voi olla kymmeniätuhansia vanhempia puhujia, mutta jos nuoret eivät opi kieltä, kieli voi kuolla sukupuuttoon muutaman sukupolven kuluessa. Toisaalta on kieliä, joita käytetään pääasiassa uskonnollisissa tai tieteellisissä yhteyksissä (esim. klassinen latina); tällaiset kielet ovat erityistapauksia: ne eivät välttämättä ole "uhanalaisia" samalla tavalla kuin elävät, yhteisöissä siirtyvät kielimuodot, mutta ne eivät myöskään toimi yhteisön arkikielenä.

Määritelmä ja asteikko

Uhanalainen kieli tarkoittaa kieltä, jonka jatkuvuus on vaarassa siksi, että sitä puhuu liian vähän ihmisiä tai että kielen käyttäjät ovat pääasiassa vanhempia ja kieli ei siirry lapsille. UNESCO käyttää seuraavia luokkia uhanalaisuuden asteesta:

• Haavoittuva (vulnerable)
• Varmasti uhanalainen (definitely endangered)
• Voimakkaasti uhanalainen (severely endangered)
• Kriittisesti uhanalainen (critically endangered)
• Sukupuuttoon kuollut / kuoleva (extinct / extinct language)

Arvioinnin tärkeimmät kriteerit

• Intergenerational transmission — opetaanko kieltä lapsille?
• Puhujien absoluuttinen määrä ja kieliyhteisön koko
• Puhujien ikäjakauma (onko puhujakunta vanhenevaa?)
• Kielen käyttöalueet (koti, koulu, hallinto, media)
• Puhumiskieli vs. symbolinen tai uskonnollinen käyttö
• Kielen tilan kehityssuunta (väheneekö vai vahvistuuko?)

Yleiset syyt uhanalaisuudelle

• Pakkokielipolitiikat ja assimilaatio
• Urbanisaatio ja muuttoliike, jotka hajottavat kieliyhteisöjä
• Kaupallisen median ja koulutuksen kielen ylivalta
• Stigma tai taloudelliset syyt, jotka kannustavat siirtymään valtakieleen
• Kulttuurinen muutos ja nuorten kiinnostuksen puute äidinkieleen

Seuraukset

• Kulttuurisen monimuotoisuuden köyhtyminen
• Paikallisen tiedon, suullisten perinteiden ja kielenomainen biodiversiteettitieto menetykset
• Yhteisön identiteetin ja itsemääräämisoikeuden heikkeneminen

Säilyttäminen ja elvyttäminen

Kielten suojelu vaatii sekä dokumentaatiota että elvyttämistä. Toimenpiteitä voivat olla:

• Kielidokumentaatio: äänitteet, sanastot, kieliopit ja arkistointi
• Kaksikielinen ja äidinkielipainotteinen opetus kouluissa
• Median, kirjallisuuden ja digitaalisten sovellusten käyttö kielen elvyttämiseksi
• Yhteisölähtöiset elvytysohjelmat ja nuorten osallistaminen
• Lainsäädäntö ja julkinen tuki kielen elinkelpoisuuden vahvistamiseksi
• Esimerkeinä onnistuneista tai osittain onnistuneista elvytyksistä voidaan mainita hebrean uudelleenelvytys, sekä maorien, baskin ja joidenkin kelttiläisten kielten elvytystoimet; myös pienemmillä kielillä on paikallisia hyviä käytäntöjä.

Esimerkkiluettelo (valikoitu)

Seuraavat esimerkit kuvaavat erilaisia tilanteita — tämä ei ole täydellinen inventaario, vaan ilmentää eri uhanalaisuustasojen ilmenemismuotoja:

• Breton — Ranskassa puhuttava alueellinen kieli; puhujien ikärakenne osoittaa heikkenemistä nuorten keskuudessa, mikä uhkaa kielen tulevaisuutta.
• Livonian — Latvian rannikon itämerensuomalainen kieli, jolla on ollut erittäin vähän äidinkielen puhujia ja jota pidetään kriittisen uhanalaisena; elvytystoimia on käynnissä.
• Ainu — Japanin pohjoisosissa puhuttu kieli, jonka puhujamäärä on hyvin pieni ja jota on kuvattu kriittisen uhanalaiseksi.
• Cornish ja Manx — alun perin kuolleiksi luokiteltuja kelttiläisiä kieliä, joita on osittain elvytetty ja joita opetetaan nykyään pienissä yhteisöissä.
• Saamen kielet — useat saamen murteet ja kielet ovat uhanalaisia; tilanne vaihtelee (esim. inarinsaame on uhanalainen mutta elvytystoimia on olemassa).

Mistä löytää lisätietoja

• UNESCO:n Atlas of the World's Languages in Danger tarjoaa luokituksia ja kuvauksia.
• Ethnologue ja alueelliset kielitieteelliset tutkimukset antavat päivityksiä ja puhujamääriä.
• Paikalliset kieliyhteisöt ja kielikeskukset ovat tärkeitä tiedonlähteitä ja yhteistyökumppaneita elvytyksessä.

Huom. Kielen uhanalaisuustilanne voi muuttua nopeasti — sekä huonompaan että parempaan suuntaan — kun yhteisöt, valtiot ja kansainväliset organisaatiot ryhtyvät toimiin tai kun yhteisölliset olosuhteet muuttuvat. Tämän vuoksi on hyvä tarkistaa ajantasaiset tiedot luotettavista lähteistä.

Hae kirjaimella