Neptunuksella on yhteensä 14 tunnettua kuuta. Suurin kuu on Triton, jonka William Lassell löysi vain seitsemäntoista päivää Neptunuksen löytymisen jälkeen. Sata vuotta myöhemmin löydettiin toinen kuu, Nereid. Hubble-teleskooppi löysi 14. kuun vuonna 2013.

Useimmat Neptunuksen kuista on nimetty merinymfien ja muiden merenjumalten mukaan.

Triton — Neptunuksen valtias

Triton on Neptunuksen suurin ja selvästi massiivisin kuu. Se on kooltaan lähellä Pluton luokkaa (halkaisija noin 2 700 km) ja erottuu muista Neptunuksen kuuista useilla ominaisuuksilla:

  • Retrogradinen ja synkroninen kierto: Triton kiertää Neptunusta vastakkaiseen suuntaan planeetan pyörimiseen nähden, mikä viittaa siihen, että se on todennäköisesti siepattu aurinkokunnan ulommilta alueilta (esim. kääpiöplaneettojen alueelta).
  • Pinta ja ilmakehä: Tritonin pinta on peittynyt typen ja vedyn jäähileillä, ja sillä on ohut typpipitoinen ilmakehä sekä pieni määrä metaania. Pinta on suhteellisen nuori, sillä siellä havaittiin vähän kraattereita.
  • Geologinen aktiivisuus: Voyager 2 -luotain havaitsi Tritonilla aktiivisuutta, mm. geysirinkaltaisia purskeita, jotka ruiskuttavat kaasua ja hienojakoista ainesta pinnan ylle. Tällainen aktiivisuus kertoo sisäisestä lämmöstä ja mahdollisesta vulkaanisesta toiminnasta.
  • Mahdollinen sisäinen meri: mallinnukset ja havainnot viittaavat siihen, että Tritonin sisällä saattaa olla osittain sulanut kerros tai jopa suolainen vesikerros, mikä nostaa esiin kiinnostuksen mahdollisuudesta biologiseen potentiaaliin tulevaisuudessa.

Nereid — epäsäännöllinen ulkokuu

Nereid löydettiin vuonna 1949 ja se erottuu muista Neptunuksen kuista erittäin epäsäännöllisellä, voimakkaasti elliptisellä kiertoradallaan. Nereidin rata vaihtelee paljon kauimmaisen ja lähimmän etäisyyden välillä, mikä tekee sen liikkeestä poikkeuksellisen verrattuna sisempiin, lähes ympyräratoja kulkeviin kuuhin. Nereidin tarkka alkuperä on epäselvä — se voi olla jääkappale, joka jäi Neptunuksen vangiksi, tai se on mahdollisesti joutunut radalleen kuiden välisen tapahtuman seurauksena.

Muut Neptunuksen kuut

Neptunuksella on useita pienempiä kuita, jotka voidaan jakaa sisempiin, lähes pyörivään tasoon kuuluviiin kuuhiin ja kaukaisiin, epäsäännöllisiin satelliitteihin:

  • Sisemmät kuut (lähes ympyräradat): Naiad, Thalassa, Despina, Galatea, Larissa ja Proteus. Monet näistä löydettiin tai varmistettiin Voyager 2-luotaimen myötä 1989, ja ne ovat pieniä, kivisiä kappaleita, jotka kiertävät planeettaa läheltä.
  • Ulommat epäsäännölliset kuut: Halimede, Sao, Laomedeia, Neso, Psamathe ja muutamat hyvin pienet kuut, kuten vuonna 2013 Hubblella löydetty Hippocamp. Nämä kuut ovat usein kauempana, kulkevat vinoissa ja usein eksentrisiin ratoissa, ja ne ovat todennäköisesti kaapattuja kappaleita aurinkokunnan ulommilta alueilta.
  • Proteus on Tritonin jälkeen kokonsa puolesta merkittävin: se on suuri, tumma ja kraatteroitunut kuu, jonka pinta on verrattain vanha.

Löydöt ja tutkimus

  • William Lassell (linkattu yllä) löysi Tritonin pian Neptunuksen löytämisen jälkeen vuonna 1846.
  • Vuosisatojen mittaan uusia kuita on löydetty eri menetelmin: valokuvaus, teleskooppihavainnot ja avaruusluotaimet, erityisesti Voyager 2 1989 -ohjelma, joka toi suurimman osan yksityiskohtaisesta tiedosta Neptunuksen kuuista.
  • Hubble-avaruusteleskooppi on jatkanut löytöjä ja tarkentavia havaintoja; sen avulla löytyi Neptunuksen 14. tunnettu kuu vuonna 2013 (pieni Hippocamp), mikä osoittaa, että aurinkokunnan kaukaisia alueita tutkimalla voidaan edelleen löytää uusia pieniä satelliitteja.

Miksi ne kiinnostavat tutkijoita?

Neptunuksen kuut tarjoavat arvokasta tietoa aurinkokunnan historian tapahtumista, kuten kuiden synty- ja sieppaustapahtumista, planeetan varhaiskehityksestä sekä ulkoaurinkokunnan kappaleiden koostumuksesta. Erityisesti Triton herättää kiinnostusta, koska sen oletettu sieppaus, geologinen aktiivisuus ja mahdollinen sisäinen meri tekevät siitä kiinnostavan kohteen sekä planeettatieteelle että mahdollisille tuleville tutkimuslennolle.