Nancy Davis Reagan (s. Anne Frances Robbins; 6. heinäkuuta 1921 - 6. maaliskuuta 2016) oli Yhdysvaltain 40. presidentin Ronald Reaganin leski ja Yhdysvaltain presidentinvaimo vuosina 1981–1989. Hänet muistetaan sekä entisenä näyttelijänä että vaikutusvaltaisena ensimmäisenä naisena, joka muodosti vahvan ja usein kiistanalaisen roolin miehensä hallinnossa.

Varhainen elämä ja näyttelijänura

Reagan syntyi Manhattanilla, New Yorkissa. Hänen vanhempansa erosivat pian hänen syntymänsä jälkeen, ja hän vietti osan lapsuudestaan Marylandissa tätinsä ja setänsä luona samalla kun hänen äitinsä etsi näyttelijätöitä. Nuorena hän otti taiteilijanimen Nancy Davis ja siirtyi myöhemmin Hollywoodiin.

1940- ja 1950-luvuilla hän työskenteli elokuvanäyttelijänä ja esiintyi useissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Hänen filmografiansa sisältää muun muassa Donovanin aivot, Yöstä aamuun ja Merivoimien helvetinkärpänen. Näyttelijänuransa aikana hän loi itselleen julkisuuskuvan, joka myöhemmin auttoi häntä sopeutumaan julkiseen elämään ensimmäisenä naisena.

Perhe-elämä ja Kalifornian ensimmäisenä naisena

Vuonna 1952 hän meni naimisiin Ronald Reaganin kanssa, joka oli tuolloin Screen Actors Guildin puheenjohtaja. Heidän avioliitostaan syntyi kaksi lasta, Ron ja Patti. Ronald Reaganin poliittisen uran edetessä Nancy omaksui ensimmäisenä naisena ja julkisena tukijana korostetun roolin: hän toimi Kalifornian ensimmäisenä naisena kuvernöörikausien aikana 1967–1975 ja osallistui muun muassa yhteisöohjelmiin ja hyväntekeväisyyteen. Hänestä tuli osa Foster Grandparents -ohjelmaa, joka yhdistää vanhemmat vapaaehtoiset lapsiin ja yhteisöihin.

Valkoisen talon ensimmäisenä naisena (1981–1989)

Nancy Reaganista tuli Yhdysvaltain ensimmäinen nainen tammikuussa 1981. Hänen tyylinsä, kiinnostuksensa huippumuotiin ja huoliteltu julkisuuskuvansa toivat hänelle sekä ihailijoita että kriitikoita. Häntä arvosteltiin miehen ensimmäisellä kaudella hänen päätöksestään vaihtaa Valkoisen talon posliinia. Muodin ja sisustuksen valinnat herättivät usein suurempaa huomiota kuin poliittiset teot, mikä lisäsi keskustelua hänen vaikutusvaltastaan ja rahankäytöstä.

Yhtenä näkyvimmistä aloitteistaan Nancy Reagan loi miehensä presidenttikaudella huumeidenvastaisen kampanjan "Just Say No", joka keskittyi nuorten ehkäisyyn ja huumeidenkäytön vastustamiseen. Kampanja oli laaja ja kaupallistunut, ja siitä tuli yksi hänen tunnetuimmista saavutuksistaan ensimmäisenä naisena.

Vaikutusvalta, kiistat ja astrologin käyttö

Nancy Reagan tunnettiin vahvana ja lojaalina puolisoaan suojelevana kumppanina, ja hänellä oli merkittävä henkilökohtainen vaikutus Ronald Reaganiin. Vuonna 1988 syntyi kiista, kun paljastui, että hän oli palkannut astrologin avustamaan presidentin aikataulujen suunnittelussa miehensä murhayrityksen jälkeen vuonna 1981. Astrologin (myöhemmin julkisuudessa nimetyn Joan Quigleyn) konsultointi aiheutti keskustelua siitä, missä määrin henkilökohtaiset neuvonantajat vaikuttivat virallisiin päätöksiin. Nancylla oli myös rooli joissakin miehensä henkilöstö- ja diplomaattisissa päätöksissä, mikä herätti kysymyksiä ensimmäisen naisen roolin laajuudesta hallinnossa.

Terveydenhuolto, myöhemmät vuodet ja perintö

Reaganit jättivät Valkoisen talon vuonna 1989. Vuonna 1994 Ronald Reaganille diagnosoitiin Alzheimerin tauti, ja Nancy omisti suurimman osan ajastaan hänen hoitamiseensa ja suojelunsa julkisuuden hyökkäyksiltä siihen asti kunnes hän kuoli vuonna 2004. Nancy Reagan itse kohtasi terveysongelmia ja hänelle tehtiin muun muassa rintasyöpään liittyvä operaatio 1980-luvulla.

Myöhempinä vuosinaan Nancy pysyi aktiivisena Reaganin kirjastossa ja politiikassa. Hänestä tuli näkyvä kannattaja kantasolututkimukselle ja lääketieteelliselle tutkimukselle, erityisesti miehensä sairauden vaikutuksesta. Hänen tukensa kantasolututkimukselle oli merkittävä osa myöhäisempää julkista työtään.

Kuolema ja muisto

Nancy Reagan kuoli 6. maaliskuuta 2016 94-vuotiaana. Hänen elämäänsä ja rooliaan presidentin puolisona arvioidaan yhä monipuolisesti: häntä arvostetaan vahvasta lojaalisuudestaan ja huomiotaherättävästä työstään julkisissa kampanjoissa, mutta myös kritisoidaan hänen vaikutusvaltansa ja yksityisten neuvonantajien käytön vuoksi. Hänen perinnössään korostuvat sekä julkinen palvelu että henkilökohtainen omistautuminen perheelleen ja miehensä hoidolle.

Nancy Reaganin elämä kuvastaa siirtymää viihdeteollisuudesta politiikan lähelle ja ensimmäisen naisen roolin muuttumista 1900-luvun lopun Yhdysvalloissa: hän oli sekä tyyli-ikoni että vaikutusvaltainen taustavaikuttaja, jonka teot ja valinnat vaikuttavat edelleen historialliseen keskusteluun ensimmäisen naisen asemasta.