Patrick Hillery
Patrick John Hillery (iiriksi Pádraig Seán Ó hIrighile; 2. toukokuuta 1923 - 12. huhtikuuta 2008) oli irlantilainen Fianna Fáil -puolueen poliitikko ja Irlannin kuudes presidentti vuosina 1976-1990. Hänet valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1951 parlamenttivaaleissa Claren kreivikunnan Fianna Fáil -puolueen TD:ksi, ja hän oli Dáil Éireannissa vuoteen 1973 asti. Tänä aikana hän toimi mm:
- Opetusministeri (1959-1965),
- Teollisuus- ja kauppaministeri (1965-1966),
- työministeri (1966-1969) ja
- Ulkoasiainministeri (1969-1973).
Hän oli Irlannin ensimmäinen EU-komissaari ja toimi kolme vuotta, kunnes hänestä tuli presidentti vuonna 1976. Hän ei joutunut koskaan vaaleihin, sillä molemmilla presidenttiehdokkuuskerroilla hänellä ei ollut vastustajaa.
Varhainen ja yksityiselämä
Patrick John Hillery, joka tunnettiin nimellä Paddy Hillery, syntyi Spanish Pointissa, Miltown Malbayssa, Claren kreivikunnassa vuonna 1923. Hän opiskeli lääketiedettä University College Dublinissa. Vuonna 1947 hän palasi kotikaupunkiinsa, jossa hän seurasi isänsä jalanjälkiä lääkärinä. Lääkärinä hän työskenteli myös vuoden ajan Länsi-Claren kuolinsyyntutkijana.
Hillery avioitui Mary Beatrice (Maeve) Finneganin kanssa 27. lokakuuta 1955. He saivat yhdessä pojan, Johnin, ja tyttären, Viviennen, joka kuoli pitkän sairauden jälkeen vuonna 1985, vähän ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänsä.
Varhainen ja yksityiselämä
Patrick John Hillery, joka tunnettiin nimellä Paddy Hillery, syntyi Spanish Pointissa, Miltown Malbayssa, Claren kreivikunnassa vuonna 1923. Hän opiskeli lääketiedettä University College Dublinissa. Vuonna 1947 hän palasi kotikaupunkiinsa, jossa hän seurasi isänsä jalanjälkiä lääkärinä. Lääkärinä hän työskenteli myös vuoden ajan Länsi-Claren kuolinsyyntutkijana.
Hillery avioitui Mary Beatrice (Maeve) Finneganin kanssa 27. lokakuuta 1955. He saivat yhdessä pojan, Johnin, ja tyttären, Viviennen, joka kuoli pitkän sairauden jälkeen vuonna 1985, vähän ennen kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväänsä.
Kotimainen poliittinen ura
Éamon de Valera pyysi Hilleryä ehdokkaakseen vuoden 1951 parlamenttivaaleihin. Hän voitti vaalit, ja Hillery onnistui ensimmäisessä yrityksessään tulla valituksi. Hänestä tuli ministeri vasta sen jälkeen, kun de Valera jäi eläkkeelle Taoiseachina vuonna 1959.
Hallituksen ministeri: 1959-1973
Opetusministerinä Hillery perusti peruskouluja ja alueellisia teknisiä oppilaitoksia.
Toisen vaalivoiton jälkeen vuonna 1969 Hillerystä tuli ulkoasiainministeri (jonka nimi muutettiin ulkoasiainministeriöksi vuonna 1972), joka on yksi hallituksen korkeimmista viroista. Verisen sunnuntain jälkeen hän matkusti New Yorkiin Yhdistyneisiin Kansakuntiin vaatimaan YK:n osallistumista rauhanturvaamiseen Pohjois-Irlannin kaduilla. Vuonna 1972 hän neuvotteli Irlannin jäsenyydestä Euroopan talousyhteisössä, joka saatiin päätökseen vuonna 1973.
Kotimainen poliittinen ura
Éamon de Valera pyysi Hilleryä ehdokkaakseen vuoden 1951 parlamenttivaaleihin. Hän voitti vaalit, ja Hillery onnistui ensimmäisessä yrityksessään tulla valituksi. Hänestä tuli ministeri vasta sen jälkeen, kun de Valera jäi eläkkeelle Taoiseachina vuonna 1959.
Hallituksen ministeri: 1959-1973
Opetusministerinä Hillery perusti peruskouluja ja alueellisia teknisiä oppilaitoksia.
Toisen vaalivoiton jälkeen vuonna 1969 Hillerystä tuli ulkoasiainministeri (jonka nimi muutettiin ulkoasiainministeriöksi vuonna 1972), joka on yksi hallituksen korkeimmista viroista. Verisen sunnuntain jälkeen hän matkusti New Yorkiin Yhdistyneisiin Kansakuntiin vaatimaan YK:n osallistumista rauhanturvaamiseen Pohjois-Irlannin kaduilla. Vuonna 1972 hän neuvotteli Irlannin jäsenyydestä Euroopan talousyhteisössä, joka saatiin päätökseen vuonna 1973.
Euroopan komission jäsen
Irlannin liityttyä menestyksekkäästi Eurooppaan Hillery palkittiin siten, että hänestä tuli ensimmäinen irlantilainen Euroopan komission jäsen. Hänet nimitettiin komission varapuheenjohtajaksi ja hänelle annettiin erityisvastuu sosiaaliasioista. Hilleryn tunnetuin toimintalinja oli pakottaa ETY:n jäsenvaltiot maksamaan naisille samapalkkaisuutta.
Vuonna 1976 Liam Cosgraven johtama uusi Fine Gael-Labour Party -puolueen kansallinen koalitiohallitus ilmoitti, ettei se nimittäisi häntä uudelleen komissioon. Hän harkitsi paluuta lääketieteen pariin ja ehkä siirtymistä vaimonsa Maeven (myös lääkäri) kanssa Afrikkaan. Kun presidentti Cearbhall Ó Dálaigh erosi, Hillery suostui Fianna Fáilin ehdokkaaksi vaaleissa.
Euroopan komission jäsen
Irlannin liityttyä menestyksekkäästi Eurooppaan Hillery palkittiin siten, että hänestä tuli ensimmäinen irlantilainen Euroopan komission jäsen. Hänet nimitettiin komission varapuheenjohtajaksi ja hänelle annettiin erityisvastuu sosiaaliasioista. Hilleryn tunnetuin toimintalinja oli pakottaa ETY:n jäsenvaltiot maksamaan naisille samapalkkaisuutta.
Vuonna 1976 Liam Cosgraven johtama uusi Fine Gael-Labour Party -puolueen kansallinen koalitiohallitus ilmoitti, ettei se nimittäisi häntä uudelleen komissioon. Hän harkitsi paluuta lääketieteen pariin ja ehkä siirtymistä vaimonsa Maeven (myös lääkäri) kanssa Afrikkaan. Kun presidentti Cearbhall Ó Dálaigh erosi, Hillery suostui Fianna Fáilin ehdokkaaksi vaaleissa.
Presidentti
Hänet valittiin ainoana ehdokkaana ilman kiistaa Irlannin presidentiksi 3. joulukuuta 1976.
Vuoden 1982 jälkeen ihmiset pitivät häntä erittäin hyvänä ja rehellisenä presidenttinä. Sitä ennen hänestä oli kirjoitettu tylsä ja tylsä. Vuonna 1982 Taoiseach, Fine Gaelin Garret FitzGerald, hävisi äänestyksen Dáil Eireannissa. Tohtori Fitzgerald pyysi yleisiä vaaleja. Puheenjohtajana hänen ei tarvinnut suostua, ja tohtori Fitzgeraldin olisi pitänyt erota. Tämä tarkoitti, että Dáil Éireann voisi valita Charles Haugheyn Taoiseachiksi. Hillery piti uusia vaaleja parhaana, mutta monet presidentin oman puolueen edustajat yrittivät taivutella häntä toista mieltä.
Presidentti Hillery kieltäytyi puhumasta kenellekään oppositiopuolueen poliitikolle, mutta kun oppositiojohtaja Charles Haughey oli soittanut presidentin kansliaan, hän uhkasi lopettaa vastanneen armeijan upseerin uran ja kieltäytyi Hilleryn nimenomaisen käskyn perusteella yhdistämästä puhelua presidentille. Hillery soitti seuraavana päivänä Irlannin armeijan esikuntapäällikölle, ja armeijan ylipäällikkönä hän oli määrännyt esikuntapäällikön varmistamaan, ettei yksikään poliitikko enää koskaan puuttuisi nuoren armeijan upseerin uraan.
Vuonna 1983 Hillery valittiin jälleen ehdokkaaksi ilman vastustajia. Hillery jätti virkansa vuonna 1990 (hän oli ollut virassaan enintään kaksi kautta), ja häntä arvostettiin laajalti hänen rehellisyydestään, lahjomattomuudestaan ja omistautumisestaan velvollisuuksiinsa. Hän palasi kuitenkin julkiseen elämään vuonna 2002 Nizzan sopimusta koskevan toisen kansanäänestyksen aikana, jolloin hän kannusti äänestämään sopimuksen puolesta. Kansanäänestys hyväksyttiin.
Presidentti
Hänet valittiin ainoana ehdokkaana ilman kiistoja Irlannin presidentiksi 3. joulukuuta 1976.
Vuoden 1982 jälkeen ihmiset pitivät häntä erittäin hyvänä ja rehellisenä presidenttinä. Sitä ennen hänestä oli kirjoitettu tylsä ja tylsä. Vuonna 1982 Taoiseach, Fine Gaelin Garret FitzGerald, hävisi äänestyksen Dáil Eireannissa. Tohtori Fitzgerald pyysi yleisiä vaaleja. Puheenjohtajana hänen ei tarvinnut suostua, ja tohtori Fitzgeraldin olisi pitänyt erota. Tämä tarkoitti, että Dáil Éireann voisi valita Charles Haugheyn Taoiseachiksi. Hillery piti uusia vaaleja parhaana, mutta monet presidentin oman puolueen edustajat yrittivät taivutella häntä toista mieltä.
Presidentti Hillery kieltäytyi puhumasta kenellekään oppositiopuolueen poliitikolle, mutta kun oppositiojohtaja Charles Haughey oli soittanut presidentin kansliaan, hän uhkasi lopettaa vastanneen armeijan upseerin uran ja kieltäytyi Hilleryn nimenomaisen käskyn perusteella yhdistämästä puhelua presidentille. Hillery soitti seuraavana päivänä Irlannin armeijan esikuntapäällikölle, ja armeijan ylipäällikkönä hän oli määrännyt esikuntapäällikön varmistamaan, ettei yksikään poliitikko enää koskaan puuttuisi nuoren armeijan upseerin uraan.
Vuonna 1983 Hillery valittiin jälleen ehdokkaaksi ilman vastustajia. Hillery jätti virkansa vuonna 1990 (hän oli ollut virassaan enintään kaksi kautta), ja häntä arvostettiin laajalti hänen rehellisyydestään, lahjomattomuudestaan ja omistautumisestaan velvollisuuksiinsa. Hän palasi kuitenkin julkiseen elämään vuonna 2002 Nizzan sopimusta koskevan toisen kansanäänestyksen aikana, jolloin hän kannusti äänestämään sopimuksen puolesta. Kansanäänestys hyväksyttiin.
Hillery: ulkomainen arvio
Vuonna 2002 Britannian Public Record Officen julkaisemat ja Irlannin tiedotusvälineissä julkaistut valtion asiakirjat paljastivat, miten Hilleryyn suhtauduttiin "kolmenkymmenen vuoden säännön" mukaisesti. Britannian silloiselle ulkoministerille Sir Alec Douglas-Homelle ja Pohjois-Irlannin ulkoministerille William Whitelaw'lle laaditussa tiedotusasiakirjassa todettiin Hillerystä seuraavaa:
Tohtori Hilleryä pidetään ideoiden voimanpesänä, yhtenä harvoista Fianna Fáilin jäsenistä, joilla on uusia toimintalinjoja ja jotka ovat innokkaita panemaan niitä täytäntöön.
Paras esimerkki tästä on ollut hänen nykyinen työnsä (silloinen ulkoasiainministeri), jossa hän on väistämättä keskittynyt anglo-irlantilaisiin suhteisiin ja erityisesti Pohjois-Irlantiin. Tämän alan politiikka määräytyy ensisijaisesti hänen ja Taoiseachin välillä, ja on todennäköistä, että Fianna Fáilin uusi linja on paljolti Hilleryn ansiota. . . .
Tohtori Hillery on miellyttävä. Hän voi vaikuttaa epäröivältä ja rennolta, mutta hänellä on kiistaton älyllinen kapasiteetti ja vahva tahto; vuoden 1970 hallituskriisin jälkeen hän on vaikuttanut paljon varmemmalta - jopa röyhkeämmältä - ja hän on toiminut Dáilissa itsevarmasti.
Hillery: ulkomainen arvio
Vuonna 2002 Britannian Public Record Officen julkaisemat ja Irlannin tiedotusvälineissä julkaistut valtion asiakirjat paljastivat, miten Hilleryyn suhtauduttiin "kolmenkymmenen vuoden säännön" mukaisesti. Britannian silloiselle ulkoministerille Sir Alec Douglas-Homelle ja Pohjois-Irlannin ulkoministerille William Whitelaw'lle laaditussa tiedotusasiakirjassa todettiin Hillerystä seuraavaa:
Tohtori Hilleryä pidetään ideoiden voimanpesänä, yhtenä harvoista Fianna Fáilin jäsenistä, joilla on uusia toimintalinjoja ja jotka ovat innokkaita panemaan niitä täytäntöön.
Paras esimerkki tästä on ollut hänen nykyinen työnsä (silloinen ulkoasiainministeri), jossa hän on väistämättä keskittynyt anglo-irlantilaisiin suhteisiin ja erityisesti Pohjois-Irlantiin. Tämän alan politiikka määräytyy ensisijaisesti hänen ja Taoiseachin välillä, ja on todennäköistä, että Fianna Fáilin uusi linja on paljolti Hilleryn ansiota. . . .
Tohtori Hillery on miellyttävä. Hän voi vaikuttaa epäröivältä ja rennolta, mutta hänellä on kiistaton älyllinen kapasiteetti ja vahva tahto; vuoden 1970 hallituskriisin jälkeen hän on vaikuttanut paljon varmemmalta - jopa röyhkeämmältä - ja hän on toiminut Dáilissa itsevarmasti.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Patrick John Hillery?
V: Patrick John Hillery oli irlantilainen poliitikko ja Irlannin kuudes presidentti vuosina 1976-1990.
K: Mihin poliittiseen puolueeseen Patrick John Hillery kuului?
V: Patrick John Hillery kuului Fianna Fáil -puolueeseen.
K: Milloin Patrick John Hillery valittiin ensimmäisen kerran TD:ksi?
V: Patrick John Hillery valittiin ensimmäisen kerran TD:ksi vuoden 1951 parlamenttivaaleissa.
K: Missä tehtävissä Patrick John Hillery toimi ollessaan Dáil Éireannissa?
V: Dáil Éireannissa ollessaan Patrick John Hillery toimi opetusministerinä, teollisuus- ja kauppaministerinä, työministerinä ja ulkoasiainministerinä.
Kysymys: Oliko Patrick John Hillery koskaan Euroopan komission jäsen?
V: Kyllä, Patrick John Hillery oli Irlannin ensimmäinen Euroopan komission jäsen, ja hän toimi kolme vuotta, kunnes hänestä tuli Irlannin presidentti vuonna 1976.
K: Kävikö Patrick John Hillery koskaan Irlannin presidentinvaaleissa?
V: Ei, Patrick John Hillery ei koskaan joutunut presidentinvaaleihin, koska hän ei asettunut ehdolle molemmilla kerroilla.
K: Milloin Patrick John Hillery kuoli?
V: Patrick John Hillery kuoli 12. huhtikuuta 2008.
