Vlad III Piiskuri

Historiallinen tausta

Valakia sijoittui Unkarin kuningaskunnan ja Osmanien valtakunnan väliin. Turkkilaiset taistelivat Unkarin kuningaskuntaa vastaan, ja tämä teki Valakian turkkilaisten ja unkarilaisten väliseksi taistelukentäksi. Valakian hallitsijat valitsivat romanialaiset aristokraatit, joita kutsuttiin bojareiksi. Hallitsija oli usein aatelissuvusta, joskus avioliiton ulkopuolella syntynyt avioton prinssi. Maan hallitsijat kamppailivat keskenään, mikä johti epävakauteen, perheriitoihin ja murhiin.

 

Elämäkerta

Perhetausta

Vlad Valtaoja syntyi vuonna 1431. Hänen isänsä oli Vlad II Dracul. Hänen äitinsä on tuntematon. Vlad II oli naimisissa Moldovan prinsessa Cneajnan kanssa. Hänellä oli useita rakastajattaria. Vlad III:n kasvatti Cneajna kotitaloutensa avulla. Hänellä oli kaksi veljeä, noin vuonna 1430 syntynyt Mircea ja vuonna 1435 syntynyt Radu. Hänellä oli myös velipuoli, Vlad Munkki, joka syntyi noin vuosina 1425-1430.

Vlad II meni nuorena miehenä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Luxemburgin Sigismundin hoviin. Sigismund tuki Vlad II:n pyrkimistä Valakian valtaistuimelle ja teki Vlad II:sta vuonna 1431 Lohikäärmeen ritarikunnan (latinaksi Societas Draconis) ritarin.

Vlad II lähetti vanhimman veljen, jonka nimi oli luultavasti Mircea, sotimaan turkkilaisia vastaan vuonna 1444. Tämä sota, jota kutsuttiin Varnan taisteluksi, hävittiin. Mircea ja hänen isänsä kuolivat vuonna 1447.

Vladin velipuoli. Vlad Munkki odotti Transilvaniassa tilaisuutta hallita Valakiaa. Vlad Munkki oli munkki, kunnes hänestä tuli Valakian ruhtinas vuonna 1482.

Radu, joka tunnettiin nimellä Radu III Kaunis tai Radu Komea, nuorin veli, oli myös Vladin tärkein kilpailija, sillä hän yritti jatkuvasti syrjäyttää Vladin valtaistuimella.

Avioliitto

Ensimmäisestä avioliitostaan Vlad Piiskuri (tai Vlad III) sai pojan, joka oli myöhemmin Valakian prinssi Mihnea Paha. Hänen ensimmäinen vaimonsa, jonka nimeä emme tiedä, kuoli sodan aikana 1462. Vlad III Keihääntappaja taisteli turkkilaisia vastaan. Legendan mukaan turkkilaiset saartoivat Vladin linnan, Poienarin linnan, jota johti hänen veljensä Radu Komea. Vladin vaimo heittäytyi tornista linnan alapuolella olevaan Argeş-jokeen. Legendan mukaan hän huomautti, että "mieluummin Argeş-joen kalat söisivät hänen ruumiinsa kuin joutuisi turkkilaisten vangiksi". Vladilla oli vielä kaksi poikaa toisen vaimonsa Ilona Szilágyin kanssa, joka oli Unkarin kuningas Matthias Corvinuksen veljellinen serkku. Jotkut historioitsijat uskovat vahvasti, että heillä saattoi olla myös tytär nimeltä Maria Zaleska (prinsessa Zaleska).

Varhaisvuodet

Vlad syntyi hyvin todennäköisesti talvella 1431 Sighişoaran kaupungissa Transilvaniassa, joka oli tuolloin osa Unkarin kuningaskuntaa. Sighişoara oli tuolloin sotilaslinnoitus. Hän syntyi isänsä Vlad Draculin toiseksi pojaksi. Hänellä oli vanhempi veli, Mircea, ja nuorempi veli, Radu Komea. Vaikka hänen synnyinmaansa oli Valakia, perhe asui maanpaossa Transilvaniassa, koska isä oli ajettu pois ottomaanimyönteisten bonaarien toimesta.

Ottomaanien valtakunnan panttivanki

Vladin isää painosti (turkkilainen) ottomaanien sulttaani. Hän lupasi olla sulttaanin vasalli ja luovutti kaksi nuorempaa poikaansa panttivangeiksi, jotta hän pitäisi lupauksensa.

Vlad joutui kärsimään paljon ottomaanien käsissä, ja hänet suljettiin maanalaiseen vankilaan, mutta hänen nuorempi veljensä Radu kiinnitti sulttaanin pojan huomion. Radu vapautettiin, hän kääntyi islaminuskoon ja pääsi ottomaanien kuninkaalliseen hoviin.

Näillä vuosilla oli suuri vaikutus Vladiin. Ne muokkasivat Vladin luonnetta. Turkkilaiset piiskasivat ja hakkasivat häntä usein, koska hän oli itsepäinen ja töykeä. Hän kehitti tunnetun vihan Radua ja Mehmediä kohtaan, josta myöhemmin tuli sulttaani.

Lyhyt hallituskausi ja maanpako

Vladin isä ja vanhempi veli Mircea olivat tässä vaiheessa kuolleet. Turkkilaiset hyökkäsivät Vallakiaan, ja sulttaani asetti Vlad III:n valtaistuimelle nukkehallitsijakseen. Hänen valtakautensa jäi tuolloin lyhyeksi; Hunyadi hyökkäsi Vallakiaan ja ajoi hänet pois samana vuonna. Vlad pakeni Moldaviaan ja joutui setänsä Bogdan II:n suojelukseen.

Sota

Bogdan murhattiin. Vlad tarttui tilaisuuteen ja pakeni Unkariin. Hunyadi oli vaikuttunut Vladin tietämyksestä Osmanien valtakunnasta, ja hän armahti hänet ja otti hänet neuvonantajakseen. Myöhemmin Hunyadi teki Vladista Unkarin kuningaskunnan ehdokkaan Valakian valtaistuimelle.

Vuonna 1456 Unkari hyökkäsi Serbiaan karkottaakseen turkkilaiset, ja samaan aikaan Vlad III hyökkäsi Vallakiaan. Molemmat hyökkäykset onnistuivat. Hunyadi kuoli äkillisesti ruttoon. Vladista tuli Valakian ruhtinas.

Pääkausi (1456-62)

Vlad vietti suurimman osan ajastaan Târgovişten kaupungin hovissa. Hän teki lakeja, tapasi ulkomaisia suurlähettiläitä ja tuomitsi oikeudenkäynneissä. Hän vahvisti joitakin linnoja ja todennäköisesti nautti metsästyksestä ystäviensä kanssa. Jatkuva sotatila hänen isoisänsä Mircea vanhemman kuoleman jälkeen vuonna 1418 johti rikollisuuden lisääntymiseen ja maataloustuotannon vähenemiseen. Kauppa oli lähes kadonnut Vallakiasta.

Vlad yritti ratkaista nämä ongelmat ankarilla menetelmillä. Hän tarvitsi taloudellisesti vakaan maan.

Vlad halusi eliminoida kaikki valtaansa uhkaavat tekijät, lähinnä kilpailevat aatelisryhmät, kuten boaarit. Tämä tapahtui pääasiassa tappamalla heidät ja vähentämällä heidän taloudellista rooliaan. Valakian aatelistoilla oli yhteyksiä saksalaisiin kauppiaisiin. Saksilaiset asuivat Transilvanian vapaakaupungeissa, mikä sai kaupan kukoistamaan. Vlad leikkasi heidän kaupunkiensa kauppaoikeudet Valakian kanssa ja aloitti sodan heitä vastaan.

Vlad antoi ruhtinaskunnan neuvoston avainpaikat hänelle uskollisille alemman tason henkilöille. Vlad ritarikoi mieluummin vapaiden talonpoikien miehiä. Vlad III oli aina varuillaan Dăneşti-klaania vastaan. Jotkut hänen hyökkäyksistään Transilvaniaan saattoivat olla yrityksiä tappaa tai vangita Dăneşti-prinssit. Useat Dăneşti-klaanin jäsenet kuolivat Vladin käsissä. Huhut kertovat, että Vlad oli seivästänyt tuhansia hänen kilpailijoitaan suojelleiden vapaiden kaupunkien asukkaita. Eräs vangittu Dăneşti-ruhtinas joutui lukemaan oman hautajaispuheensa polvillaan avoimen haudan ääressä ennen teloitustaan.

Henkilökohtainen ristiretki

Osmanien valtakunnan ja Unkarin kuningaskunnan välillä oli sota. Suvun perinteiden mukaisesti Vlad päätti asettua unkarilaisten puolelle. 1450-luvun lopulla puhuttiin jälleen kerran turkkilaisia vastaan käytävästä sodasta, jossa Unkarin kuningas Matthias Corvinus olisi pääroolissa. Tämän tietäen Vlad lakkasi maksamasta rahaa ottomaaneille vuonna 1459, ja noin vuonna 1460 hän solmi uuden liiton Corvinuksen kanssa. Turkkilaiset eivät pitäneet tästä ja yrittivät poistaa Vladin vallasta, mutta epäonnistuivat. Talvella 1461 Vlad hyökkäsi ja tuhosi Serbian ja Mustanmeren välisen alueen, ja yli 20 000 ihmistä kuoli.

Vastauksena tähän sulttaani Mehmed II suuntasi 60 000 miehen armeijan kanssa kohti Valakiaa keväällä 1462. Vlad ei pystynyt 20 000-30 000 miehen armeijallaan estämään turkkilaisten pääsyä Valakiaan. Turkkilaiset valtasivat pääkaupungin Târgovişten (4. kesäkuuta 1462) ja ajoivat Vladin pois. Vlad piileskeli ja teki pieniä hyökkäyksiä turkkilaisia vastaan. Kesäkuun 16. päivän yönä Vlad ja jotkut hänen miehistään tunkeutuivat turkkilaisten pääleiriin turkkilaisiin vaatteisiin pukeutuneina ja yrittivät tappaa Mehmedin. Myöhemmin turkkilaisarmeija vetäytyi ja jätti Vladin veljen, Radu Komean, uudeksi hallitsijaprinssiin. Radu Komea keräsi tukea aatelisilta, ja Vlad pakeni Unkariin. Elokuussa 1462 Radu teki sopimuksen Unkarin kruunun kanssa.

vankeudessa

Vlad eli maanpaossa, koska hän pelkäsi valakian bodaareja. Vlad pakeni Unkariin, mutta joutui siellä vankilaan. Vladin vankeuden tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä varmasti. Ilmeisesti hänen vankeutensa ei ollut liian vaarallista. Hän pystyi vähitellen voittamaan tiensä takaisin kuningas Matiaksen suosioon. Hän pystyi tapaamaan kuninkaallisen perheen jäsenen (kuningas Matiaksen serkun) ja menemään hänen kanssaan naimisiin. Jotkut eivät kuitenkaan usko, että oli todennäköistä, että vanki sai mennä naimisiin kuninkaalliseen perheeseen.

Hänellä oli kaksi poikaa uuden vaimonsa kanssa. Vladista tuli myös roomalaiskatolisen kirkon jäsen. Budan diplomaattikirjeet ja kirjoitukset tältä ajalta osoittavat, että Vladin todellinen vankeusaika oli lyhyt.

Vladin veljen Radun avoimesti turkkilaismyönteinen politiikka oli luultavasti syynä siihen, että Vladia kohdeltiin vankilassa hyvin. On mielenkiintoista huomata, että venäläisissä teksteissä, jotka yleensä suhtautuvat Vlad Ţepeşiin hyvin suopeasti, kerrotaan, että hän ei voinut luopua lempileikeistään edes vankeudessa; hän vangitsi usein lintuja ja hiiriä, joita hän kidutti ja silpoi, ja jotkut niistä seivästettiin pieniin keihäisiin.

Vuodet ennen lopullista vapauttamistaan vuonna 1474 (jolloin hän alkoi tehdä suunnitelmia Valakian takaisinvaltausta varten) Vlad asui uuden vaimonsa kanssa talossa Unkarin pääkaupungissa. Hänen poikansa olivat noin kymmenvuotiaita, kun hän valloitti uudelleen Valakian vuonna 1476.

Paluu Valakiaan ja kuolema

Noin vuonna 1475 Vlad ja Stefan Báthory Transilvaniasta tunkeutuivat Wallaciaan sekalaisella joukolla, joka koostui transilvanialaisista, joistakin tyytymättömistä wallachialaisista boijareista ja moldavialaisista, jotka oli lähettänyt Moldovan prinssi Stefan III, Vladin serkku. Vladin veli, Radu Komea, oli kuollut pari vuotta aiemmin, ja hänen tilalleen valakian valtaistuimelle oli tullut toinen turkkilaisehdokas, prinssi Basarab vanhempi, Dăneşti-klaanin jäsen. Kun Vladin armeija saapui, prinssi Basarabin armeija pakeni, osa turkkilaisten luo, osa vuorille. Asetettuaan Vlad Ţepeşin valtaistuimelle Tapan Báthory ja hänen joukkonsa palasivat Transilvaniaan ja jättivät Vladin hyvin heikkoon asemaan. Vladilla oli vain vähän aikaa saada tukea, ennen kuin suuri turkkilainen armeija saapui Vallakiaan ja palautti prinssi Basarabin valtaistuimelle. Vladin julmuudet vuosien varrella saivat bodaarit uskomaan, että heillä oli paremmat mahdollisuudet selviytyä ruhtinas Basarabin alaisuudessa. Jopa talonpojat, jotka olivat kyllästyneet Vladin julmuuteen, hylkäsivät hänet. Vlad joutui kohtaamaan turkkilaiset käytettävissään olevilla pienillä joukoilla, jotka koostuivat alle neljästä tuhannesta miehestä.

Vlad III Piiskurin kuolemasta on useita muunnelmia. Joidenkin lähteiden mukaan hän kuoli turkkilaisia vastaan käydyssä taistelussa Bukarestin lähellä joulukuussa 1476. Toiset taas kertovat, että epälojaalit valakialaiset bonaarit surmasivat hänet sodassa turkkilaisia vastaan tai metsästyksen aikana. Toiset taas uskovat, että Vlad kuoli sodassa, kun hänen uskollisten moldovalaisten henkivartijoidensa ruumiit ympäröivät hänet. Joidenkin raporttien mukaan Vladin tappoi vahingossa yksi hänen omista miehistään. Turkkilaiset mestasivat Vladin ruumiin, ja hänen päänsä lähetettiin Istanbuliin hunajassa säilöttynä. Sulttaani näytti sitä seipäässä todisteena siitä, että Kazıklı Bey oli kuollut. Hänen hautansa tarkka paikka on tuntematon.

 
Lohikäärmeen ritarikunnan symboli  

Legacy

Vladista kertovat tarinat ja legendat jäivät osaksi romanialaisten talonpoikien kansanperinnettä. Jatkuva uudelleen kertominen on sekoittanut ne ja luonut ihanteellisen kuvan suuresta kansallissankarista. Romanialaisten talonpoikien keskuudessa Vlad Ţepeş muistettiin joskus ruhtinaana, joka puolusti maataan.

Joskus hänet muistetaan kuitenkin hyvin julmana ja usein oikullisena hallitsijana. Kaikille tarinoille on yhteisiä tapahtumia. Yksi tarina kertoo ulkomaisista suurlähettiläistä, joita Vlad Ţepeş tapasi Târgoviştessa. Kaikki versiot ovat yhtä mieltä siitä, että Vlad naulasi heidän hattunsa päähänsä vastauksena johonkin todelliseen tai kuviteltuun loukkaukseen (ehkä siksi, että he kieltäytyivät riisumasta hattujaan Vladin läsnä ollessa).

Vlad Draculasta on säilynyt hyvä kuvaus, joka on peräisin Nicholas of Modrussan kirjoituksesta:

Hän ei ollut kovin pitkä, mutta hyvin tukeva ja vahva, ja hänellä oli julma ja kauhea ulkonäkö, pitkä suora nenä, laajentuneet sieraimet, ohuet ja punertavat kasvot, joiden suuria, avonaisia, vihreitä silmiä reunustivat mustat, pusikkomaiset kulmakarvat, jotka saivat ne näyttämään uhkaavilta. Hänen kasvonsa ja leukansa oli ajeltu viiksiä lukuun ottamatta. Turvonneet ohimot lisäsivät hänen päänsä kookkautta. Härkäkaula kannatteli päätä, josta putoili mustia kiharaisia lukkoja hänen leveäharteiselle persoonalleen.

Hänen kuuluisa muotokuvansa löydettiin uudelleen 1800-luvun lopulla Innsbruckin Ambrasin linnan kauhugalleriasta.

 
Vlad Paholainen ja turkkilaiset lähettiläät , Theodor Amanin maalaus.  

Julmuus

Vlad III Ţepeşiä on kuvailtu hyvin julmaksi. Vanha romanialainen sana lohikäärmeelle on Dracul, joka nykyromaniassa tarkoittaa "paholaista". Valakit antoivat Vlad III Keihääntappajalle tämän lempinimen Dracul hänen julmuutensa vuoksi. Pistäminen oli Ţepeşin suosima kidutus- ja teloitusmenetelmä. Hänen kidutusmenetelmänsä oli hevonen, joka oli kiinnitetty uhrin kumpaankin jalkaan, kun teroitettu vaarna työnnettiin ruumiiseen. Vlad järjesti seipäät usein kuvioihin. Yleisin kuvio oli rengas, joka muodostui hänen kohteekseen valitun kaupungin ulkopuolella. Keihään korkeus osoitti uhrin arvon. Ruumiit jätettiin sinne usein kuukausiksi.

Eräässä tarinassa kerrotaan, että Transilvanian Sibiussa (jossa Vlad Pampuloija oli aikoinaan asunut) seivästettiin 10 000 ihmistä vuonna 1460. Toisessa tarinassa kerrotaan, että Pyhän Bartolomeuksen päivänä (elokuussa) Vlad Pampuloi 30 000 ihmistä vapaan Transilvanian Braşovin kaupungissa. Yksi aikakauden kuuluisimmista puupiirroksista esittää Vlad Paalistajaa juhlimassa Braşovin ulkopuolella sijaitsevassa vaarnametsässä, kun lähellä oleva pyöveli leikkaa muita uhreja. Pyllistäminen ei ollut hänen ainoa kidutusmenetelmänsä. Muita menetelmiä olivat naulojen lävistäminen päähän, raajojen katkaiseminen, kuristaminen, polttaminen, nenien ja korvien katkaiseminen, sukupuolielinten silpominen (erityisesti naisten kohdalla), suomettaminen, nylkeminen, altistaminen luonnonilmiöille tai eläimille ja elävältä keittäminen.

Hänen uhreihinsa kuului naisia, lapsia, talonpoikia, suurherroja, ulkovaltojen lähettiläitä ja kauppiaita. Valtaosa hänen eurooppalaisista uhreistaan oli kuitenkin Transilvanian ja Valakian kauppiaita ja bojareja. Useimmat kauppiaat siellä olivat saksankielisiä saksalaisia, joita pidettiin pahoina ihmisinä, koska he eivät olleet romanialaisia. Bojarit hän näki ihmisinä, jotka eivät olleet lojaaleja (Vladin oman isän ja vanhemman veljen murhasivat bojarit).

Lähes heti valtaan päästyään hän järjesti boaareilleen ja heidän perheilleen juhlat pääsiäisen kunniaksi. Nämä aateliset olivat osa hänen isänsä kuolemaan liittyvää salaliittoa. Kostoksi isänsä kuolemasta Vlad pidätytti kaikki kokoontuneet aateliset. Vanhemmat bonaarit seivästettiin paikan päällä. Nuoremmat aateliset ja heidän perheensä marssitettiin Târgoviştesta pohjoiseen Poienarin linnan raunioille Argeş-joen yläpuolella oleville vuorille. Bojarit ja heidän perheensä joutuivat työskentelemään kuukausia vanhan linnan jälleenrakentamisessa. Kertomusten mukaan he työskentelivät, kunnes vaatteet putosivat heidän vartalostaan, ja sitten heidät pakotettiin jatkamaan työtä alasti. Hyvin harva selvisi Vladin linnan rakentamisesta hengissä.

Vlad Ţepeşin uskotaan myös kiduttaneen ja seivästäneen joitakin turkkilaisia joukkoja. Kerrottiin, että hyökkäävä osmanien armeija kääntyi takaisin, kun se näki tuhansia mätäneviä ruumiita, jotka oli seivästetty Tonavan rannoille. Vuonna 1462 Mehmed II palasi Konstantinopoliin sen jälkeen, kun hän sairastui nähtyään 20 000 seivästettyä ruumista Vladin pääkaupungin Târgovişten ulkopuolella. Monet uhreista olivat turkkilaisia sotavankeja.

 
Vlad Tepes ja hänen metsänsä  

Anekdoottinen todistusaineisto

Suuri osa Vlad III Ţepeşistä saamistamme tiedoista on peräisin Pyhässä saksalaisissa teksteissä vuodelta 1488 ja venäjänkielisissä kirjoissa julkaistuista teksteistä. Nämä olivat viihdettä yhteiskunnassa, jossa kirjapaino oli uusi asia. Tekstejä painettiin uudelleen kolmenkymmenen Vladin kuolemaa seuranneen vuoden aikana. Saksalaisten tekstien mukaan Vlad Ţepeş oli henkilö, joka terrorisoi maata ja tappoi viattomia. Venäläisten tekstien mukaan hänen tekonsa olivat oikeutettuja, koska Vlad auttoi heitä. Tekstit ovat samaa mieltä joistakin yksityiskohdista.

Tekstien mukaan hän oli erityisen julma naisia kohtaan ja halusi kansansa työskentelevän ahkerasti. Kauppiaat, jotka huijasivat asiakkaitaan, tapettiin todennäköisesti sen vuoksi.

 
Ehkä se on Vlad Keihääntappaja, joka on kuvattu tässä kuvassa pakanallisena roomalaisena Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä.  

Vampyyrilegenda

Bram Stokerin romaanin Dracula fiktiivinen vampyyri on saanut inspiraationsa tämän valakialaisen prinssin legendoista. Pampulan julma persoona oli Stokerin tarkoituksiin sopiva hahmo, joka mahdollisesti yhdistettiin Oscar Wildeen, runoilijaan, joka seurusteli Stokerin vaimon kanssa ja paljastui homoseksuaaliksi lähellä Stokerin kuuluisan romaanin tekemistä. Vladin elämän tapahtumat tapahtuivat alueella, joka oli Stokerin aikaan vielä keskiaikainen.

Vaikka vampyyritarinoita oli peräisin muualtakin, Euroopassa tunnetuksi tullut vampyyri oli suurelta osin peräisin eteläslaavilaisesta ja kreikkalaisesta kansanperinteestä. Romanian kulttuurissa vampyyritarinoita ei käytännössä esiinny. Vampirismi tuli osaksi eurooppalaista populaarikulttuuria 1600-luvun lopusta alkaen. Länsimaiset filosofit alkoivat tutkia ilmiötä. Tänä aikana Dom Augustine Calmet kirjoitti kuuluisan tekstin vampirismista Unkarissa. Tänä aikana kirjailijat ja näytelmäkirjailijat alkoivat myös tutkia vampyyrilegendaa. Stokerin romaani oli yksi teos pitkässä sarjassa teoksia, jotka olivat saaneet vaikutteita Balkanilta tulleista kertomuksista.