William Walton – brittiläinen säveltäjä ja kapellimestari (1902–1983)
Sir William Walton OM, (s. Oldham, 29. maaliskuuta 1902; kuoli Ischia, Italia, 8. maaliskuuta 1983) oli brittiläinen säveltäjä ja kapellimestari. Hän oli yksi 1900-luvun puolivälin merkittävimmistä brittiläisistä säveltäjistä, johon kuuluivat myös Benjamin Britten ja Michael Tippett. Hänen musiikissaan on hyvin eloisia rytmejä, jotka ovat usein jazzmaisia.
William Waltonin ura ulottui useille eri alueille: konserttimusiikista näyttämö- ja elokuvamusiikkiin sekä seremoniallisiin sävellyksiin. Hänet tunnetaan erityisesti suuresta orkesterinkäytöstään, kirkkaasta orkestroinnistaan ja kyvystä yhdistää modernistisia elementtejä perinteisempään melodiseen ilmaisuun. Walton teki läheistä yhteistyötä runoilija Edith Sitwellin kanssa teoksessa Façade, joka toi hänelle varhaista mainetta kuuluisine spoken-word- ja taustamusiikkiosuuksineen.
Elämä ja ura
Walton syntyi teollisuuskaupungissa Oldhamissa ja muutti myöhemmin Lontooseen, missä hänen säveltäjäntaitonsa alkoivat kehittyä nopeasti. Varhaisvuosinaan hän oli osallinen avantgarde-henkisissä piireissä mutta saavutti myöhemmin laajempaa suosiota ja tehtävien muusikon roolia, joka toi hänelle sekä konserttimenestystä että tilauksia valtiollisiin tilaisuuksiin. 1940-luvulla ja sen jälkeen Waltonin talentti tuli hyvin näkyväksi myös elokuvamusiikin kautta, ja hän sävelsi muun muassa elokuvien tunnelmia tukevia teoksia, jotka lisäsivät hänen kansainvälistä tunnettavuuttaan.
Keskeisiä teoksia
- Façade (varhaisteos, yhteistyö Edith Sitwellin kanssa) – kokoelma runoja ja taustaäänimaisemaa, joka oli sekä provosoiva että viihdyttävä.
- Portsmouth Point – virkeää orkesteripalaa muistuttava alkusoitto/alkuario.
- Belshazzar's Feast – suuri kuoro- ja orkesteriteos, joka on yksi Waltonin monumentaalisimmista ja vaikutusvaltaisimmista teoksista.
- Viola- ja viulukonsertot – konserttimateriaalissa Walton osoitti taitavaa melodista muotoilua ja virtuoosista orkesterikäsittelyä.
- Sinfonia nro 1 ja nro 2 – laajempia sinfonisia tutkielmia, joissa yhdistyy passionaalisuus ja rakenteellinen hallinta.
- Koronointimarsseja – mm. seremonialliset marssit, jotka vahvistivat hänen asemaansa valtiollisten tilaisuuksien säveltäjänä.
- Elokuvamusiikkia – sävellyksiä muun muassa laajaan yleisöön vaikuttaneisiin elokuviin, mikä toi hänen musiikkinsa myös laajempaan populaarikulttuurin kontekstiin.
Musiikillinen tyyli ja vaikutus
Waltonin tyyli on monipuolinen: se sisältää dramaattista orkesterivoimaa, tiukkaa rytmistä vetovoimaa ja ajoittain jazz-vaikutteita, mutta samalla myös lämpimiä, hyvin kirjoitettuja melodioita. Hän osasi sovittaa eri perinteitä taitavasti — moderni harmonia ja rytmi yhdistyvät usein klassiseen muotoon. Waltonin korostunut orkestrointitaito ja kyky kirjoittaa vaikuttavia kuoro-osuuksia tekevät hänen tuotannostaan helposti tunnistettavan.
Arvostus ja perintö
Waltonin merkitystä brittiläiselle musiikille korostaa se, että hän oli keskellä oman aikakautensa tärkeimpiä musiikillisia keskusteluja mutta samalla säilytti laajan suosion. Hänelle myönnettiin korkeat arvonimet, ja hänen teoksiaan esitetään yhä konserttisaleissa ja erityistilaisuuksissa. Waltonin tuotanto on vaikuttanut useisiin myöhempiin säveltäjiin ja hänen teostensa suoritusperinne on vakiintunut erityisesti orkesteri- ja kuororepertuaarissa.
Walton vietti myöhempinä vuosinaan paljon aikaa Italiassa ja kuoli Ischiassa vuonna 1983. Hänen elämäntyönsä ja teostensa monimuotoisuus tekevät hänestä keskeisen hahmon 1900-luvun brittiläisessä musiikissa.
Varhaisvuodet
Waltonin perhe oli musikaalinen, mutta heillä oli hyvin vähän rahaa. Molemmat hänen vanhempansa lauloivat, ja Walton lauloi paikallisessa kirkkokuorossa. Hänen isänsä löi häntä, jos hän teki virheen. Ehkä siksi hän oli myöhemmässä elämässään niin tarkka jokaisesta nuotista, jonka hän kirjoitti.
Kymmenvuotiaana hän liittyi Christ Church Cathedralin kuoroon Oxfordissa. Hän opetteli pianonsoittoa ja viulunsoittoa. Hän oli vasta 16-vuotias siirtyessään Oxfordin yliopistoon, jossa hän opiskeli Christ Churchissa Oxfordissa. Suurimman osan siitä, mitä hän tiesi säveltämisestä, hän opetti itse. Hän opiskeli muun muassa Igor Stravinskyn, Claude Debussyn ja Jean Sibeliuksen teosten partituurit. Hän sai joitakin oppitunteja katedraalin urkurilta Hugh Allenilta. Oxfordissa Walton ystävystyi kahden runoilijan kanssa: Sacheverell Sitwell ja Siegfried Sassoon. Suurin osa hänen nuorena kirjoittamastaan musiikista on kadonnut, mutta vain 15-vuotiaana sävelletty kuorohymni A Litany osoittaa hänen musiikillista lahjakkuuttaan modernilla harmoniallaan.
Walton jätti Oxfordin vuonna 1920 ilman tutkintoa, sillä hän reputti tenttinsä kolme kertaa. Hän asui Sitwellin perheen luona, joka esitteli hänet monille tärkeille ihmisille, kuten säveltäjä Constant Lambertille ja lauluntekijä Noel Cowardille. Hän myös matkusti Sitwellien kanssa Italiaan. Vuonna 1923 hän sävelsi yhden Edith Sitwellin runoista. Kappaleen nimi oli Façade. Musiikki oli hyvin jazzahtavaa ja melkeinpä vitsikästä, ja se kuulosti monien mielestä tuolloin hyvin modernilta.
1920-luvulla Walton tienasi jonkin verran rahaa soittamalla pianoa jazzklubeilla, mutta suurimman osan ajastaan hän vietti säveltämällä Sitwellin ullakolla. Orkesterisovitus Portsmouth Point (jonka hän omisti Sassoonille) oli ensimmäinen teos, jossa näkyy Waltonin todellinen tyyli. Vuonna 1929 alkanut alttoviulukonsertto alkoi tehdä Waltonia todella tunnetuksi. Sitä seurasivat Belshazzar's Feast (1931), sinfonia nro 1 (1935), kruunajaismarssi Crown Imperial (1937) ja viulukonsertto (1939). Kaikki nämä teokset ovat nykyään hyvin suosittuja.
Toisen maailmansodan jälkeen
Toisen maailmansodan aikana Waltonin ei tarvinnut suorittaa asepalvelusta, joten hänellä oli aikaa säveltää musiikkia propagandaelokuviin, kuten The First of the Few (1942) ja Laurence Olivierin sovitukseen Shakespearen Henrik V:stä (1944). Sävellettyään toisen jousikvartetin (1946) Walton käytti suurimman osan seuraavista seitsemästä vuodesta oopperansa Troilus ja Cressida (1947-1954) kirjoittamiseen. Ooppera ei ollut kovin suosittu. Tämä johtui siitä, että hänen musiikkinsa oli melko romanttista, hyvin erilaista kuin monet 1950-luvulla muodissa olleet modernit musiikit, erityisesti Pierre Boulezin ja hänen seuraajiensa musiikki.
Walton sävelsi musiikin myös kahteen muuhun Shakespeare-Olivier-elokuvaan - Oscar-palkittuun Hamletiin ja Richard III:een. Walton ei kuitenkaan voittanut Oscaria yhdestäkään Shakespeare-pohjaisesta musiikistaan.
Sen jälkeen Walton alkoi kirjoittaa lisää orkesterimusiikkia: sellokonsertto (1956), sinfonia nro 2 (1960) ja muunnelmat Hindemithin teemasta (1963). Hän alkoi saada monia kunnianosoituksia: Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1951 ja sai ansioristin vuonna 1968. Ihmiset pitivät hänen yksinäytöksisestä koomisesta oopperastaan The Bear, kun se esitettiin Aldeburghin festivaalilla vuonna 1967, ja häneltä pyydettiin uutta musiikkia kaikkialta maailmasta. Hänen tuon ajan laulusyklinsä kantaesittivät kuuluisat laulajat, kuten Peter Pears ja Elisabeth Schwarzkopf.
Viime vuodet
Viimeisinä vuosinaan Walton koki säveltämisen yhä vaikeammaksi. Hän yritti säveltää kolmatta sinfoniaa André Previnille, mutta luovutti myöhemmin. Hänen viimeiset teoksensa olivat enimmäkseen kirkkomusiikkia tai vanhojen kappaleiden uudelleenmuokkauksia... Hän oli asettunut argentiinalaisen vaimonsa Susana Gilin kanssa Ischian saarelle Italiaan vuonna 1949. Hän kuoli siellä vuonna 1983.
Waltonin musiikkia on hänen kuolemansa jälkeen esitetty ja levytetty paljon. Häntä ei enää pidetä vanhanaikaisena, vaan säveltäjänä, jolla oli hyvin vahva persoonallisuus, joka kuuluu selvästi hänen musiikissaan.
Walton lyötiin ritariksi vuonna 1951 ja nimitettiin ansioritarikunnan jäseneksi vuonna 1967.
| Viranomaisvalvonta | |
| Yleistä |
|
| Kansalliset kirjastot |
|
| Muut |
|
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Sir William Walton?
V: Sir William Walton oli brittiläinen säveltäjä ja kapellimestari.
K: Milloin ja missä hän syntyi?
V: Hän syntyi Oldhamissa, Englannissa 29. maaliskuuta 1902.
Q: Minkä musiikin kauden aikana hän sävelsi?
V: Hän sävelsi 1900-luvun puolivälissä Benjamin Brittenin ja Michael Tippettin rinnalla.
K: Mistä hänen musiikkinsa tunnetaan?
V: Hänen musiikkinsa tunnetaan eloisista rytmeistään, jotka ovat usein jazzmaisia.
K: Missä hän kuoli?
V: Hän kuoli Ischiassa Italiassa 8. maaliskuuta 1983.
