Co-operative Party (Yhdistynyt kuningaskunta) — pieni sosialistinen puolue

Se on laajemman brittiläisen osuustoimintaliikkeen poliittinen osa, ja kaikkien puolueen jäsenten on oltava osuustoiminnallisen yrityksen jäseniä. Niiden, jotka haluavat asettua ehdolle vaaleissa, on oltava myös työväenpuolueen jäseniä.

Suurin osa puolueen varoista saadaan vähittäiskaupan osuuskuntien myöntämistä avustuksista ja Co-operatives UK:n (entinen Co-operative Union) poliittisten asioiden hoitamisesta perittävistä maksuista. Paikallispuolueet eivät perustu vaalipiireihin, vaan suurimman paikallisen vähittäiskauppaosuuskunnan ympärille, joka antaa suurimman osan paikallisen puoluevaltuuston varoista. Puolueneuvosto organisoi paikallisosastoja, jotka järjestävät paikallista toimintaa ja pitävät yhteyttä vaalipiirien työväenpuolueisiin. Joitakin puolueita on olemassa ilman yhteiskunnan tukea, ja niitä kutsutaan vapaaehtoisiksi puolueiksi.

Osuustoimintapuolue oli aluksi lähinnä huolissaan osuustoimintaliikkeen ongelmista. Se on 1930-luvulta lähtien muuttunut valtavirtaisemmaksi poliittiseksi puolueeksi, mutta se haluaa edelleen osuustoiminnallisen liiketoiminnan ja osuuskuntatalouden parempaa tunnustamista ja suojelua sekä edistää osuuskuntien ja yhteistyön tukemista kaikkialla Euroopassa ja kehitysmaissa. Puolue ajaa myös kestävää taloutta ja yhteiskuntaa.

Vuonna 2005 osuustoiminnallisessa parlamenttiryhmässä oli 29 parlamentin jäsentä, jotka ovat myös Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen työväenpuolueen jäseniä, kahdeksan Skotlannin parlamentin jäsentä, neljä Walesin parlamentin jäsentä ja 11 ylähuoneen jäsentä sekä yli 700 paikallisvaltuutettua. Euroopan parlamentissa on myös epävirallinen osuustoimintaryhmä.

Osuustoimintapuolueen ja työväenpuolueen välinen vaalisopimus tarkoittaa, että 30 ehdokasta voi asettua ehdolle "työväenpuolueen ehdokkaana" ja saada rahaa vaalikustannuksiin osuustoimintapuolueelta. Monet muutkin työväenpuolueen kansanedustajat ovat Osuustoimintapuolueen jäseniä, mutta heitä ei tueta. Yksi heistä oli parlamentin jäsen Gareth Thomas, joka on ollut Osuustoimintapuolueen puheenjohtaja vuodesta 2001 ja Osuustoimintakongressin puheenjohtaja vuonna 2003 ja joka kutsuttiin parlamenttiryhmään vuonna 2003. Puolue ei ole rekisteröinyt vaalilautakunnalle logoa äänestyslippuihin, sillä ehdokkaat käyttävät työväenpuolueen "Rose"-logoa. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan puolue ja logo on rekisteröitävä, jos niitä halutaan käyttää äänestyslipuissa vaaleissa.

Puolue pitää vuosittaisen konferenssin. Vuoden 2006 konferenssi pidettiin Sheffieldissä syyskuussa 2006.

Nykyinen pääsihteeri on Michael Stephenson.

Parlamentaarinen sekavaliokunta

Osuustoimintaliitto perusti parlamentaarisen sekavaliokunnan vuonna 1881. Sitä ei perustettu saadakseen kansanedustajia valituiksi, vaan valvomaan, mitä parlamentissa tapahtuu, ja lobbaamaan myötämielisiä kansanedustajia. Osuustoimintaliiton vuosikokous yritti saada perustettua säännöllisen puolueen, mutta vähittäisyhtiöt eivät suostuneet antamaan rahaa.

Suuri sota

Sodan alkaessa monet Co-op-liikkeeseen kuuluvat vähittäiskauppaorganisaatiot kasvoivat, osittain siksi, että ne olivat hyvin julkisesti "voittoa tavoittelemattomia". Suuren voiton tekemistä sota-aikana ei pidetty isänmaallisena tai maan auttamisena. Kun asevelvollisuus (miehet määrättiin armeijaan) aloitettiin ja ruoka- ja polttoainetoimituksia rajoitettiin, osuuskunnat alkoivat kärsiä. Osuuskunnat perustivat tavalliset työläiset, mutta hallituksen jakelukomiteoita ja kutsuntatuomioistuimia johtivat yleensä yläluokan ja aateliston jäsenet. Osuuskunnat myivät pienempiä määriä elintarvikkeita, ja osuuskuntien johtajat kutsuttiin usein palvelukseen, kun taas liike-elämän vastustajat saivat jopa toimihenkilöt julistettua sotaponnistelujen kannalta elintärkeiksi. Osuuskunnat joutuivat myös maksamaan "ylijäämäveroa", vaikka ne eivät osuuskuntina tuottaneet voittoa.

Swanseassa vuonna 1917 pidetyssä kongressissa päätettiin perustaa osuuskuntapuolue, ja päätös hyväksyttiin äänin 1979-201.

Osuustoiminnallinen parlamentaarinen edustusvaliokunta (Central Co-operative Parliamentary Representation Committee)

Poliittinen hätäkonferenssi pidettiin 18. lokakuuta 1917. Sen tuloksena perustettiin vuonna 1917 osuuskuntien parlamentaarinen edustuskomitea (Central Co-operative Parliamentary Representation Committee), jonka tavoitteena oli saada osuuskuntalaiset parlamentin alahuoneeseen. Tämä nimettiin pian uudelleen Osuustoimintapuolueeksi.

Aluksi puolue asetti omat ehdokkaansa. Ensimmäinen oli H. J. May, joka oli myöhemmin Kansainvälisen osuustoimintaliiton sihteeri. Hän ei menestynyt Prestwichin täytevaaleissa 1918.

Vuoden 1918 vaaleissa ehdolla oli kymmenen henkilöä. Yksi ehdokas valittiin: Alfred Waterson, josta tuli Ketteringin parlamentin jäsen. Waterson toimi parlamentissa työväenpuolueen johtajana. Vuonna 1919 osuuskuntapuolueen paikallisvaltuutettuja oli 151. Waterson vetäytyi parlamentista vuonna 1922, mutta samana vuonna valittiin neljä uutta osuustoiminnallista kansanedustajaa, muun muassa A.V. Alexander. Kaikki heistä ottivat työväenpuolueen ruoskan. Vuonna 1923 valittiin kuusi ja vuonna 1924 viisi.

Vuonna 1927 tehdystä Cheltenhamin sopimuksesta lähtien puolueella on kuitenkin ollut työväenpuolueen kanssa vaalisopimus, joka sallii rajoitetun määrän työväenpuolueen ehdokkaita. Tämä tarkoittaa sitä, että puolueet eivät tuhlaa resurssejaan vastakkain asettumalla toisiaan vastaan. Sopimusta on muutettu useita kertoja, viimeksi vuonna 2003. Vuoden 2003 sopimus oli ensimmäinen työväenpuolueen ja Osuustoimintapuolueen välinen sopimus Osuustoimintayhdistysten sijaan. Ensimmäisen virallisen sopimuksen jälkeen vuoden 1929 parlamenttivaaleissa valittiin yhdeksän Labour Co-op -puolueen kansanedustajaa, ja Alexanderista tehtiin hallituksen ministeri. Vuoden 1931 vaaleissa kuitenkin vain yksi edustaja valittiin takaisin, kun työväenpuolue kärsi massiivisen tappion.

Sisarpuolueen nousu

Työväenpuolue toipui vuoden 1931 huonoista vaaleista ja oli hallituksessa toisen maailmansodan aikana. Tämä auttoi Osuustoimintapuoluetta virallisten vaalilinkkien kautta... Vuonna 1945 valittiin 23 Labour Co-op -puolueen kansanedustajaa, ja kahdella heistä oli korkea virka työväenpuolueen hallituksessa - Alexanderilla ja Alfred Barnesilla, joka oli ollut puolueen puheenjohtaja.

Sodan jälkeen osuustoimintaliike taantui ja samoin puolueen vaikutusvalta. Vuoteen 1983 mennessä vain kahdeksan työväenpuolueen osuustoimintapuolueen kansanedustajaa oli valittu. Vuonna 1997 kaikki 23 ehdokasta saivat kuitenkin paikan parlamentissa, ja vuonna 2001 vain yksi hävisi, Faye Tinnion, joka oli asettunut ehdolle konservatiivipuolueen johtajaa William Haguea vastaan. Gordon Brown on hyvin kiinnostunut osuustoiminnallisista itseapuperiaatteista, ja tämän tuen ansiosta osuustoimintaliike pystyi esittämään kannanottoja ja tukemaan tärkeitä lakiehdotuksia, jotka koskivat yhtiölainsäädännön päivittämistä, työntekijöiden osakeomistusta ja energian mikrotuotantoa.

Osuustoimintapuolueen puheenjohtajat

• 1918-1924 Herra W. H. Watkins
• 1924-1945 Alfred Barnes kansanedustaja
• 1945-1955 William Coldrick, kansanedustaja
• 1955-1957 A. Ballard
• 1957-1965 James, myöhemmin Lord, Peddie
• 1965-1972 H. Kemp CSD, JP, JP
• 1972-1978 A. J. Parkinson
• 1978-1982 T. Turvey JP
• 1982-1989 B. Hellowell
• 1989-1995 J. Carnegie
• 1995-1996 P. Nurse
• 1996-2001 Jim Lee
• 2001-nykyinen Gareth Thomas MP

• Alfred Waterson - ensimmäinen Co-opin kansanedustaja
• Albert Victor "AV" Alexander (1885 - 1965)
• Alun Michael
• Stan Newens
• Ted Graham, Lord Graham of Edmondton
• Pauline Green - entinen Labour Co-op -puolueen Euroopan parlamentin jäsen, Euroopan sosialistien puolueen johtaja.
• Ed Balls - lasten, koulujen ja perheiden ministeri, Gordon Brownin entinen talousneuvonantaja ja West Yorkshiren Normantonin kansanedustaja toukokuusta 2005 lähtien.

Laajemmat luettelot löytyvät kohdista UK Co-operative Party politicians ja List of Labour Co-operative Members of Parliament.

Nicholas Russell, 6. jaarli Russell (ja filosofi, 3. jaarli Bertrand Russellin pojanpoika) on Osuustoimintapuolueen vankka kannattaja ja sen Waltham Forestin osaston sihteeri; hän vaatii äänekkäästi ylähuoneen lakkauttamista.