Mooseksen kirja (Deuteronomium) — raamatullinen määritelmä ja merkitys
Mooseksen kirja on yksi Raamatun kirjoista. Se on viimeinen viidestä Mooseksen kirjasta, eli se käsittelee Moosesta, israelilaisia ja heidän esi-isiään sekä heidän suhdettaan Jumalaan. Se on osa Tooraa. Kirjan hepreankielinen nimi on Dbariym, (hepreaksi yleensä kirjoitettuna Devarim, דְּבָרִים) joka tarkoittaa 'sanoja' tai 'puheita'. Latinankielinen/kreikankielinen nimi Deuteronomium tarkoittaa 'toinen laki'.
Sisältö ja rakenne
Mooseksen kirja koostuu pääasiassa Mooseksen puheista kansalle ennen kuin israelilaiset astuvat Luvattuun maahan. Kirjan voi jakaa yleisesti seuraaviin osiin:
- Johdanto ja kertaus Israelin vaiheista (luvut 1–4): historiallinen kertaus lähtemisestä Egyptistä ja vaelluksesta.
- Laillinen ja uskonnollinen opetus (luvut 5–26): keskeisiin kuuluvat lain toisto, mm. Kymmenen käskyn toisto ja Deuteronominen laki (erityisesti luvut 12–26).
- Sopimuksen siunaukset ja kiroukset (luvut 27–30): liiton uudistaminen ja sen seuraukset kuuliaisuudesta tai kapinasta.
- Johtajuuden siirto ja Mooseksen kuolema (luvut 31–34): Mooseksen viimeiset käskyt, Joosuan virkaan asettaminen ja Mooseksen kuolema.
Tärkeimmät teemat
- Liitto ja kuuliaisuus: kirja painottaa Jumalan ja kansan välistä liittoa ja sen ehtoja.
- Ykseys jumalanpalveluksessa: keskeinen Deuteronomian vaatimus on jumalanpalveluksen keskittäminen (Jerusalemissa myöhemmässä tulkinnassa).
- Oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen laki: paljon kohtia käsittelee köyhien, leskien, orpojen ja vieraiden kohtelua.
- Kuuliaisuuden seuraukset: siunaukset ja kiroukset korostavat moraalista valintaa ja sen kansallisia vaikutuksia.
- Teologinen muistutus: Mooseksen kirja esittää historian opetuksena ja muistutuksena Jumalan teoista ja vaatimuksista.
Keskeiset kohdat
Kirjasta tunnetaan useita erityisen merkittäviä kohtia, kuten Shema (5:4–6, uskontunnustus "Kuule, Israel..."), Kymmenen käskyn toisto (5. luku) ja laaja Deuteronominen laki (12–26), joka sisältää rituaalisia ja yhteiskunnallisia määräyksiä. Lisäksi luvut 28–30 sisältävät pitkän listan siunauksista ja kirouksista, jotka ovat olleet keskeisiä Israelin historiankuvassa.
Kirjoittaminen, perimätieto ja tutkimus
Perinteisesti Mooseksen kirjan katsotaan olevan Mooseksen kirjoittama tai hänen opetuksensa kokoama. Nykyteologisessa ja raamatuntutkimuksessa kirja nähdään kuitenkin pitkälti myöhemmin koostettuna ja muokattuna teoksena. Suuri osa tutkijoiden mielestä kuuluu niin kutsuttuun deuteronomistiseen traditioon, joka saattoi muotoutua erityisesti 7.–6. vuosisadan eaa. aikana ja liittää aiempia lähteitä sekä ajankohtaisia uudistuksia (esim. Kuningas Joosian reformaatiot Juudan historiassa).
Merkitys uskonnossa ja kulttuurissa
Mooseksen kirja on keskeinen sekä juutalaisuudessa että kristinuskossa. Juutalaisessa liturgiassa osa Devarimista luetaan viikoittaisina osioina (parashot), ja monet Deuteronomian lait ovat osa juutalaista oikeutta. Kristityille kirja on osa Vanhaa testamenttia ja sen teemat (liitto, laki, profeetallinen tulkinta) ovat vaikuttaneet teologiaan ja kirkkoisien opetuksiin. Deuteronomiumin painotus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta lähimmäisestä on myös vaikuttanut laajemmin länsimaiseen eettiseen ajatteluun.
Kirjallinen tyyli
Mooseksen kirjan tyyli on usein sermoninen ja muistuttava puhesarja: teksti toistaa tapahtumia, antaa selityksiä ja päättyy sovituksi opetukseksi. Toisto, lupaukset ja varoitukset sekä sitovat lait luovat yhtenäisen opetuksellisen sävyn, joka on tarkoitettu opettamaan kansalle muistamisen ja sitoutumisen merkitystä.
Yhteenvetona Mooseksen kirja on sekä historiallinen kertomus että lakiteksti, joka on muokannut Israelin kansan identiteettiä, uskontoa ja oikeutta ja jolla on ollut laaja vaikutus myöhempään uskonnolliseen ja eettiseen ajatteluun.
Asettelu
Alku
Kirja alkaa sanoilla, jotka Mooses puhui israelilaisille erämaassa Jordanin itäpuolella. Hän kertoi heille, että he olivat olleet hyvin kapinallisia Jumalaa kohtaan, joten Jumala oli pakottanut heidät kulkemaan paikasta toiseen ennen kuin he pääsivät lupaamaansa maahan. Tämä oli heidän neljäntenäkymmenes vaellusvuotensa.
Syyt
Mooses kertoi israelilaisille, mitä heidän matkansa aikana oli tapahtunut. Hän moitti heitä siitä, että he eivät olleet tottelemattomia Jumalalle, joka oli pakottanut heidät käymään läpi hyvin vaikean matkan. Sitten Mooses antoi heille lain, jossa hän opetti heille, mitä on tehtävä ja mitä ei saa tehdä. Jumala oli antanut hänelle nämä lait. (Katso Kymmenen käskyä.) Laissa varoitetaan muiden jumalien palvomisesta ja kerrotaan, että koko Israelin, jokaisen, on toteltava yksin Jumalaa. Hän varoitti heitä epäjumalien palvomisesta ja käski heitä kohtelemaan köyhiä, muukalaisia ja orpoja hyvin. Jos israelilaiset tottelevat Jumalaa, he menestyvät (menestyvät). Mutta Jumala ennusti, että tulevat sukupolvet kärsivät heidän tottelemattomuutensa vuoksi. Eräänä päivänä israelilaiset kuitenkin palaisivat Jumalan luo.
Tabletit
Sitten Jumala käski Mooseksen kirjoittaa lain kivitauluille israelilaisten muistettavaksi. Sitten Mooses nimitti Joosuan, Nuunin pojan, virallisesti israelilaisten uudeksi johtajaksi. Jumala antoi Moosekselle laulun laulettavaksi ja pyysi häntä opettamaan sen israelilaisille. Laulu muistuttaisi heitä tulevaisuudessa siitä, miten he olivat menneet Jumalaa vastaan.
Mooseksen kuolema
Mooses oli tuona aikana hyvin vanha - 120 vuotta. Hän tiesi kuolevansa, koska Jumala oli sanonut hänelle, että niin tapahtuisi. Siksi hän antoi ennen kuolemaansa siunauksen kaikille Israelin kahdelletoista heimolle.
Lopulta Jumala pani Mooseksen kiipeämään Nebovuorelle ja näytti hänelle kaiken sen maan, jonka hän oli antamassa Israelille. Koska Mooses ja hänen veljensä Aaron olivat aiemmin olleet tottelemattomia Jumalalle, Mooses ei saanut mennä maahan, vaan ainoastaan nähdä sen. Mooses kuoli Nebon vuorella, ja israelilaiset surivat häntä kolmekymmentä päivää. Sen jälkeen Joosua alkoi johtaa Israelia Jumalan käskystä.
