Mooseksen kirja (Deuteronomium) — raamatullinen määritelmä ja merkitys

Mooseksen kirja (Deuteronomium) – syvällinen selitys sen raamatullisesta merkityksestä, Tooran asemasta sekä vaikutuksesta israelilaiseen historiaan ja uskoon.

Mooseksen kirja on yksi Raamatun kirjoista. Se on viimeinen viidestä Mooseksen kirjasta, eli se käsittelee Moosesta, israelilaisia ja heidän esi-isiään sekä heidän suhdettaan Jumalaan. Se on osa Tooraa. Kirjan hepreankielinen nimi on Dbariym, (hepreaksi yleensä kirjoitettuna Devarim, דְּבָרִים) joka tarkoittaa 'sanoja' tai 'puheita'. Latinankielinen/kreikankielinen nimi Deuteronomium tarkoittaa 'toinen laki'.

Sisältö ja rakenne

Mooseksen kirja koostuu pääasiassa Mooseksen puheista kansalle ennen kuin israelilaiset astuvat Luvattuun maahan. Kirjan voi jakaa yleisesti seuraaviin osiin:

• Johdanto ja kertaus Israelin vaiheista (luvut 1–4): historiallinen kertaus lähtemisestä Egyptistä ja vaelluksesta.
• Laillinen ja uskonnollinen opetus (luvut 5–26): keskeisiin kuuluvat lain toisto, mm. Kymmenen käskyn toisto ja Deuteronominen laki (erityisesti luvut 12–26).
• Sopimuksen siunaukset ja kiroukset (luvut 27–30): liiton uudistaminen ja sen seuraukset kuuliaisuudesta tai kapinasta.
• Johtajuuden siirto ja Mooseksen kuolema (luvut 31–34): Mooseksen viimeiset käskyt, Joosuan virkaan asettaminen ja Mooseksen kuolema.

Tärkeimmät teemat

• Liitto ja kuuliaisuus: kirja painottaa Jumalan ja kansan välistä liittoa ja sen ehtoja.
• Ykseys jumalanpalveluksessa: keskeinen Deuteronomian vaatimus on jumalanpalveluksen keskittäminen (Jerusalemissa myöhemmässä tulkinnassa).
• Oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen laki: paljon kohtia käsittelee köyhien, leskien, orpojen ja vieraiden kohtelua.
• Kuuliaisuuden seuraukset: siunaukset ja kiroukset korostavat moraalista valintaa ja sen kansallisia vaikutuksia.
• Teologinen muistutus: Mooseksen kirja esittää historian opetuksena ja muistutuksena Jumalan teoista ja vaatimuksista.

Keskeiset kohdat

Kirjasta tunnetaan useita erityisen merkittäviä kohtia, kuten Shema (5:4–6, uskontunnustus "Kuule, Israel..."), Kymmenen käskyn toisto (5. luku) ja laaja Deuteronominen laki (12–26), joka sisältää rituaalisia ja yhteiskunnallisia määräyksiä. Lisäksi luvut 28–30 sisältävät pitkän listan siunauksista ja kirouksista, jotka ovat olleet keskeisiä Israelin historiankuvassa.

Kirjoittaminen, perimätieto ja tutkimus

Perinteisesti Mooseksen kirjan katsotaan olevan Mooseksen kirjoittama tai hänen opetuksensa kokoama. Nykyteologisessa ja raamatuntutkimuksessa kirja nähdään kuitenkin pitkälti myöhemmin koostettuna ja muokattuna teoksena. Suuri osa tutkijoiden mielestä kuuluu niin kutsuttuun deuteronomistiseen traditioon, joka saattoi muotoutua erityisesti 7.–6. vuosisadan eaa. aikana ja liittää aiempia lähteitä sekä ajankohtaisia uudistuksia (esim. Kuningas Joosian reformaatiot Juudan historiassa).

Merkitys uskonnossa ja kulttuurissa

Mooseksen kirja on keskeinen sekä juutalaisuudessa että kristinuskossa. Juutalaisessa liturgiassa osa Devarimista luetaan viikoittaisina osioina (parashot), ja monet Deuteronomian lait ovat osa juutalaista oikeutta. Kristityille kirja on osa Vanhaa testamenttia ja sen teemat (liitto, laki, profeetallinen tulkinta) ovat vaikuttaneet teologiaan ja kirkkoisien opetuksiin. Deuteronomiumin painotus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta lähimmäisestä on myös vaikuttanut laajemmin länsimaiseen eettiseen ajatteluun.

Kirjallinen tyyli

Mooseksen kirjan tyyli on usein sermoninen ja muistuttava puhesarja: teksti toistaa tapahtumia, antaa selityksiä ja päättyy sovituksi opetukseksi. Toisto, lupaukset ja varoitukset sekä sitovat lait luovat yhtenäisen opetuksellisen sävyn, joka on tarkoitettu opettamaan kansalle muistamisen ja sitoutumisen merkitystä.

Yhteenvetona Mooseksen kirja on sekä historiallinen kertomus että lakiteksti, joka on muokannut Israelin kansan identiteettiä, uskontoa ja oikeutta ja jolla on ollut laaja vaikutus myöhempään uskonnolliseen ja eettiseen ajatteluun.

Hae kirjaimella