Fettuccine Alfredo on klassinen italialainen pastaruoka, joka valmistetaan leveistä fettuccine-nauhapastoista, joiden joukkoon sekoitetaan runsaasti sulatettua voita ja raastettua parmesaania. Tuloksena on kermaisen pehmeä, mutta yksinkertainen kastike, joka perustuu pastan tärkkelykseen ja kuuman veden emulgoivaan vaikutukseen yhdessä voin ja juuston kanssa.

Tämä on vanha ja yksinkertainen resepti, jota Italiassa kutsutaan yksinkertaisesti nimellä Fettuccine al burro (englanniksi: Pasta with butter). Italialainen ravintoloitsija Alfredo Di Lelio kaksinkertaisti käytetyn voin määrän. Alfredo keksi reseptinsä vuonna 1908 äitinsä Angelinan pitämässä "trattoriassa" Roomassa Piazza Rosalla. Tämä helpotti hänen raskaana olevan vaimonsa Inesin syömistä. Vuonna 1914 hän alkoi myydä muunnelmaansa ravintola Alfredossaan Via della Scrofassa Roomassa. Alfredo Di Lelion perhe on vuodesta 1950 lähtien jatkanut fettuccine Alfredon tarjoilua ravintolassa "Il Vero Alfredo" Piazza Augusto Imperatorella Roomassa.

Mary Pickford ja Douglas Fairbanks söivät Alfredo alla Scrofa -ravintolassa häämatkallaan vuonna 1927, ja tämä auttoi tekemään ravintolasta ja Fettuccine alfredosta turistien suosiossa. Tarinoihin kuuluu myös se, että tyytyväiset amerikkalaisvieraat lahjoittivat kupariset pasta-aterimet tai hopeaesineitä ravintolalle – nämä tarinat lisäsivät ruoan legendaa ulkomailla.

Yhdysvaltalaisessa keittiössä Fettuccine Alfredo on usein kehittynyt kermaisemmaksi ja siihen voidaan sekoittaa muita ainesosia, kuten parsakaalia, persiljaa, kermaa, valkosipulia, katkarapuja tai kanaa. Perinteinen italialainen versio perustuu kuitenkin pääosin voihin ja parmesaaniin sekä pasta-veden tärkkelykseen, ei kermakastikkeeseen.

Resepti (4 annosta)

  • 400 g fettuccine- tai tagliatelle-pastaa
  • 150–180 g suolatonta voita, huoneenlämpöisenä
  • 150–200 g tuoretta, laadukasta parmesaania (Parmesan/Parmigiano-Reggiano), hienoksi raastettuna
  • suolaa pastan keitinveteen
  • mustapippuria myllystä (maun mukaan)
    • noin 1–2 dl pastan keitinvettä kastikkeen emulgoimiseen

Valmistus

  1. Keitä pasta runsaassa, hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan al dente‑kypsyyteen. Säästä noin 1–2 dl keitinvettä ennen pastan valuttamista.
  2. Lämmitä suuri paistokasari tai kattila miedolla lämmöllä ja sulata voi varovasti, mutta älä anna sen ruskistua.
  3. Lisää valutettu pasta nopeasti kuuman voin joukkoon ja nosta lämpö tarvittaessa pois levyltä. Lisää heti osa raastetusta parmesaanista ja hieman kuumaa pastan keitinvettä.
  4. Sekoita voimakkaasti (tai ravistele kattilaa) niin, että juusto ja voi emulgoituvat pastan tärkkelykseen muodostaen kermaisen kastikkeen. Lisää keitinvettä tarvittaessa, kunnes koostumus on samettinen ja tarttuu pastaan.
  5. Mausta vastajauhetulla mustapippurilla ja maun mukaan lisäparmesaanilla. Tarjoile heti kuumana.

Vinkkejä onnistumiseen

  • Käytä laadukasta Parmigiano-Reggianoa tai vastaavaa kovaa juustoa ja raasta se itse – pakaste- tai valmiraaste ei emulsioidu yhtä hyvin.
  • Keitä pasta juuri al dente, jotta rakenne pysyy napakkana ja kastike tarttuu hyvin.
  • Pastan keitinvesi on tärkein apuväline: sen tärkkelys auttaa juustoa ja voita tarttumaan pastaan ja muodostamaan kermaisen kastikkeen.
  • Pidä lämpö maltillisena; liian kuuma pinta voi saada voin erottumaan öljyksi ja juuston nyppääntymään.
  • Perinteisesti kermaa ei tarvita – jos kuitenkin haluat täyteläisyyttä, lisää vain ruokalusikallinen tai kaksi kuumaa kermaa, mutta se ei ole alkuperäinen italialainen tapa.

Tarjoilu ja muunnelmat

Fettuccine Alfredo tarjoillaan yleensä heti, usein yksinkertaisen salaatin ja kevyen valkoviinin kanssa. Voit rikastaa annosta paistetulla kananrinnalla, katkaravuilla tai höyrytetyllä parsakaalilla, mutta nämä ovat moderneja muunnelmia erityisesti Pohjois‑Amerikassa.

Säilytys

Valmistettu annos kannattaa syödä heti. Jos jäämiä jää, säilytä jääkaapissa enintään 1–2 päivää; lämmitettäessä kastike saattaa erottua, mutta lisäämällä pienen tilkan maitoa tai kermaa ja sekoittamalla varovasti voi koostumusta parantaa.

Fettuccine Alfredo on hyvä esimerkki ruuasta, jossa yksinkertaiset ja laadukkaat aineet nousevat keskiöön – oikeilla tekniikoilla lopputulos voi olla täyteläinen ja ylellinen ilman monimutkaisia lisukkeita.