Flintlock

Historia

Ensimmäinen kivilukon muoto ilmestyi vuonna 1570, ja sitä kutsuttiin snaphaunceksi. Noin vuonna 1630 ranskalainen Marin le Bourgeoys loi ensimmäisen "oikean" kivilukon, jota kutsutaan myös "ranskalaiseksi lukoksi". Bourgeoys oli Ranskan kuningas Ludvig XIII:n palveluksessa, jolle hän loi kivilukkomekanismin. Ranskalainen lukko yksinkertaisti Snaphaunce-mallia luomalla yksiosaisen, L-muotoisen frizzenin. Tämä tyyli on nykyään käytössä useimmissa kivilukoissa.

Kuten aiempia malleja, kuten tulitikkulukkoa, myös kivilukkomallia käytettiin sileäpiippuisiin pitkiin aseisiin tai musketteihin. Pian sitä käytettiin kuitenkin myös haulikoissa ja pistoolissa. Myös purjelaivojen upseerit ja armeijan upseerit käyttivät kivilukkopistooleja.

Kuuluisia kivilukkoja

Pitkät aseet

• Brittiläinen Land Pattern -musketti, jota kutsutaan yleisesti "Brown Bessiksi", valmistettiin vuosina 1725-1838. Land Pattern ja sen versiot olivat kaikki .75-kaliiperisia sileäpiippuisia musketteja. Ne olivat kaikkien brittiläisen imperiumin maajoukkojen vakioaseet. Ne korvattiin vuoden 1838 jälkeen sileäpiippuisilla lyömäsytytteisillä musketeilla. Sen tehollinen kantama oli noin 100 jaardia (91 m), mutta useimmissa taistelutilanteissa joukkojen välinen etäisyys oli vain noin 50 jaardia (46 m). Tälläkään etäisyydellä ase ei ollut erityisen tarkka. Brittien taktiikka oli ampua sarjatulella, jota seurasi pistimellä tapahtuva hyökkäys.

• Pennsylvania-kivääri, 1880-luvun alun jälkeen nimeltään "Kentucky-kivääri" - Pennsylvania-kivääri kehittyi saksalaisten aseseppien Amerikan siirtokuntiin tuomista aikaisemmista ja paljon raskaammista Jaeger-kivääreistä. Yhdysvaltain vapaussodan aikana Pennsylvanian kiväärimiesten komppaniat aiheuttivat häiriöitä brittilinjojen takana. Hyvin kaukana brittien Brown Bess -muskettien kantaman ulottumattomissa olevat miliisimiehet ja tarkka-ampujat, joilla oli kiväärillä varustetut Pennsylvanian kiväärit, pystyivät tähtäämään yksittäisiä sotilaita ja upseereita pitkältä etäisyydeltä.

• Springfield Model 1795 Musketti - mallia ranskalaisen Charleville-musketin mukaan, oli ensimmäinen Springfield Armoryn valmistama yhdysvaltalainen kivilukkomusketti. Eli Whitneyn suunnittelema se oli ensimmäinen ase, jossa käytettiin vaihdettavia osia. Sitä valmistettiin myös Harpers Ferryn asevarastossa, ja noin 10 000 kappaletta toimitettiin Yhdysvaltain armeijalle käytettäväksi vuoden 1812 sodassa.

• Fusil de chasse (ranskaksi "metsästysase") - 1700-luvun puoliväliin mennessä upseerin kantamaa kevyttä kivilukkomuskettia kutsuttiin fusiliksi (muunnos italian fucile-sanasta, joka tarkoittaa piikiveä). Sekä ranskalaisilla että briteillä oli versioita upseerin fusilista. Tästä nimestä syntyi termi fusilier. Brittiläiset jalkaväen upseerit aseistettiin alun perin spontaanilla, mutta myöhemmin sauva-ase korvattiin upseerin fusililla. Hyvin samankaltainen mutta halvempi versio oli "fusil de traite" (kauppa-ase). Upseerin fusilissa on rintaremmi, ja sen varsi on 100 mm (4 tuumaa) lyhyempi kuin piippu, jotta siihen mahtuisi pistin. Upseerin fusil oli paljon paremmin valmistettu. 20-kaliiperinen (.62 kaliiperi) fusil pidettiin myös haulikkoaseena (haulikon varhainen edeltäjä). Jotkut amerikkalaiset upseerit käyttivät vapaussodassa myös fusileja.

Pistoolit

• Kentucky-pistooli - Se otettiin käyttöön 1600-luvun vaihteessa, ja se on pysynyt periaatteessa muuttumattomana. Se on hieman hankala ladata kokemattomille käyttäjille. Kentuckylla oli taipumus roikkua (jota kutsutaan myös virhetuleksi). Piikivi osuu friisuun ja sytyttää pannussa olevan ruudin, mutta palaa ajoittain hitaasti kuin sytytyslanka. Kun näin tapahtuu, on ratkaisevan tärkeää pitää se kohdistettuna kohteeseen, kunnes se laukeaa. Ase oli tyypillisesti .50-kaliiperinen ja siinä oli kahdeksankulmainen piippu. Varsi oli tyypillisesti kiharaa vaahteraa, ja siinä oli yleensä messinkikärjellä varustettu puinen haulikonvarsi.

• Kaksintaistelupistoolit - Vaikka se ei olekaan erityinen ase, se oli eräänlainen kivilukkoase. Kaksintaistelupistoolit valmistettiin pareittain ja ne olivat yleensä kotelossa. Ne olivat usein koristeellisia ja koristeltuja aseita, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi kaksintaistelussa. 1800-luvulle asti useimmat olivat yksilaukeavia kivilukkopistooleja. Muiden kivilukkopistoolien tavoin liipaisimen painamisen ja laukeamisen välillä on huomattava viive.