Suu- ja sorkkatauti – määritelmä, oireet, tartunta ja ehkäisy
Suu- ja sorkkatauti (suu- ja sorkkatauti) on yksi eläinten akuuteista tartuntataudeista (erittäin tarttuva tauti). Suu- ja sorkkatautivirus aiheuttaa taudin, joka voi tarttua kotieläimiin, kuten nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin ja peuroihin. Yleisesti uskotaan, että suu- ja sorkkatauti ei ole kovin tarttuva ihmisiin. Ihmiset voivat kuitenkin levittää suu- ja sorkkatautia kantamalla virusta vaatteissaan ja kehossaan. Suu- ja sorkkatautia esiintyy kaikkialla maailmassa, koska se on erittäin tarttuva moniin eläimiin. Varhaisin kuvaus suu- ja sorkkataudista on Hieronymi Fracastorii (1546). Hän kuvasi taudin epätavallisena ja vain nautoihin vaikuttavana, kun sitä esiintyi Pohjois-Italiassa vuonna 1514.
Määritelmä ja aiheuttaja
Suu- ja sorkkatauti (engl. foot-and-mouth disease, FMD) on erittäin tarttuva virusperäinen tauti, joka vaikuttaa pääosin kavioeläimiin, erityisesti sorkkaisiin. Taudin aiheuttaa Foot-and-mouth disease virus, joka kuuluu Picornaviridae-heimoon ja Aphthovirus-heimokuntaan. Viruksella on useita serotyyppejä (mm. O, A, C, Asia1, SAT1–3), ja immuniteetti on serotyypin spesifiä, mikä vaikeuttaa yleispätevän rokotuksen kehittämistä.
Oireet
Suu- ja sorkkataudin tyypilliset oireet vaihtelevat eläinlajin ja taudin vaikeusasteen mukaan. Tavallisimpia merkkejä ovat:
- kuume ja yleinen yliherkkyys;
- rakkuloiden (vesikulien) muodostuminen suussa, kielessä, huulissa ja nielussa, mikä aiheuttaa syljeneritystä ja ruokahaluttomuutta;
- rakkulat tai haavaumat sorkkien välissä ja kavioperissä, aiheuttaen ontumista;
- poistunut tai heikentynyt maidontuotanto lypsylehmillä;
- urosten ja naarasten nisien rakkulat ja arkuus (maidon menetys, imetysongelmat);
- nuorilla eläimillä voi esiintyä kuolemantapauksia erityisesti vaikeissa infektiotapauksissa.
Inkubaatioaika on yleensä 2–14 päivää, usein 2–8 päivää.
Tartunta ja leviäminen
Virus leviää hyvin helposti eri tavoilla:
- suora kontakti tartunnan saaneiden eläinten kanssa;
- ilmatartunta (aerosolit) erityisesti karjan tiiviissä oloissa ja tiettyjen sääolosuhteiden vallitessa;
- kontaminoidut esineet ja pintamateriaalit (fomiitit) kuten vaatteet, kenkä- ja ajoneuvopinnat, työkalut;
- saastunut rehu, maito tai eläinperäiset tuotteet jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti;
- ihmiset voivat toimia mekaanisina levittäjinä kuljettamalla virusta vaatteissaan, kengissään tai käsissään.
Huom. Vaikka ihmisten tartunnat ovat harvinaisia ja yleensä lieviä, ihmiset voivat merkittävästi edistää taudin leviämistä eläinten välillä.
Diagnoosi ja hoito
Diagnoosi perustuu kliinisiin merkkeihin ja varmistetaan laboratoriotutkimuksilla:
- virusviljely ja eristys;
- RT‑PCR ja muut nukleiinihappotestit (nopea ja herkkä menetelmä);
- serologiset testit (ELISA) antikoorien havaitsemiseksi;
- antigeenin osoitus rakkuloista tai muista näytteistä.
Spesifistä antiviraalista lääkitystä ei ole käytössä tuotantoeläimille. Hoito on yleensä tukihoitoa (kipulääkkeet, nesteytys, hoito imetysongelmiin) ja tautitapauksissa käytetään tartuntatautien torjuntatoimia kuten karanteenia ja, tarvittaessa, teurastuksia.
Ehkäisy ja valvonta
Suu- ja sorkkataudin torjunta perustuu pääasiassa seuraaviin toimiin:
- nopea ilmoitus eläinlääkärille ja viranomaisille heti epäiltäessä;
- karanteeni ja liikkumiskielto sairastuneessa tai epäillyssä alueessa;
- desinfiointi, suojavaatteet ja tiukat hygieniasäännöt maatiloilla;
- käyntikontrollit ja vierailurajoitukset tiloilla;
- uudet eläimet tulee asettaa karanteeniin ja testata ennen liittymistä karjaan;
- alueellinen tai kansallinen rokotusstrategia, jossa käytetään inaktivoituja, serotyyppikohtaisia rokotteita tarpeen mukaan;
- elintarvikkeiden ja eläinperäisten tuotteiden käsittelyn valvonta (maito, lihatuotteet) ja asianmukainen lämmöntuho, jos mahdollista.
Monissa maissa suu- ja sorkkatautin hallinta perustuu myös kattavaan valvontaan ja nopeaan levinneisyyden estämiseen (ns. stamping out -politiikka eli sairastuneiden eläinten teurastus ja turvallinen hävitys). Rokotuskäytännöt vaihtelevat maittain ja riippuvat epidemiologisesta tilanteesta.
Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Suu- ja sorkkataudilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia: karjateollisuuden tuottojen aleneminen, vientirajoitukset, karanteenikulut ja teurastus- ja hävitystoimenpiteet voivat olla hyvin kalliita. Taudin puhkeaminen aiheuttaa myös vaaraa tuotantoketjuille ja maan maineelle kansainvälisillä markkinoilla.
Mitä tehdä epäiltäessä tautia?
- Älä kuljeta eläimiä tai anna vierailijoiden liikkua eläinten läheisyydessä.
- Ilmoita epäilystä heti paikalliselle eläinlääkärille tai viranomaisille.
- Noudata viranomaisten antamia ohjeita (näytteenotto, karanteeni, desinfiointi).
- Pidä kirjaa kävijöistä, kuljetuksista ja eläinliikkeistä varmistamaan mahdollinen jäljitettävyys.
Yhteenveto: Suu- ja sorkkatauti on erittäin tarttuva eläintauti, joka vaatii nopeaa tunnistusta, tiukkoja biosecurity-toimia ja viranomaistoimia leviämisen estämiseksi. Ihmisille aiheutuva riski on pieni, mutta ihmiset voivat toimia viruksen mekaanisina levittäjinä, joten hyvä hygienia ja vierascontrol ovat tärkeitä tautiriskin vähentämiseksi.
Missä suu- ja sorkkatautia esiintyy
Vaikka tauti on levinnyt laajalle ympäri maailmaa, Pohjois-Amerikkaa, Keski-Amerikkaa, Australiaa, Uutta-Seelantia, Japania, Chileä ja monia Euroopan maita pidetään suu- ja sorkkataudista vapaina. Suu- ja sorkkatautiviruksen eri tyyppejä on löydetty Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja joistakin Euroopan osista.
Oireet
Suu- ja sorkkataudin ilmeisimpiä oireita ovat liiallinen kuolaaminen (nesteen valuminen suusta), ruokahaluttomuus ja ontuminen (koiran toinen tai molemmat jalat ovat vaurioituneet, eikä se pysty kävelemään kunnolla). Suu- ja sorkkatautia sairastavilla eläimillä voi esiintyä äkillistä lämmönnousua, haavaumia suussa tai muilla alueilla.
Suu- ja sorkkataudin merkit naudoilla
- Kuolaaminen ja huulten maiskuttelu
- Shivering
- Arat ja kipeät jalat
- Alentunut maitotuotos
- Jalkojen haavaumat ja rakkulat
- Kohonnut lämpötila
Sikojen suu- ja sorkkataudin merkit
- Äkillinen ontuminen
- Makaa mieluummin makuulla
- Kipeä sorkan yläreunassa, jossa iho ja sarvi kohtaavat, ja kantapäissä.
Aiheuttaa
Suu- ja sorkkataudin aiheuttaa virus. Sairauden merkit voivat ilmaantua yhdestä kahdeksaan päivään kestävän itämisaikana (aika tartunnanaiheuttajalle altistumisesta taudin oireiden ilmaantumiseen), mutta usein ne kehittyvät kolmen päivän kuluessa. Immuniteetti yhtä virustyyppiä vastaan ei suojaa eläintä muita virustyyppejä vastaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on suu- ja sorkkatauti (FMD)?
V: Suu- ja sorkkatauti (suu- ja sorkkatauti) on erittäin tarttuva tauti, joka vaikuttaa kotieläimiin, kuten nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin ja peuroihin.
K: Mikä aiheuttaa suu- ja sorkkatautia?
V: Suu- ja sorkkatautivirus aiheuttaa taudin.
K: Voiko suu- ja sorkkatauti tarttua ihmisiin?
V: Yleisesti ottaen uskotaan, että suu- ja sorkkatauti ei ole kovin tarttuva ihmisiin. Ihmiset voivat kuitenkin levittää suu- ja sorkkatautia kantamalla virusta vaatteissaan ja kehossaan.
K: Mitkä eläimet ovat alttiita suu- ja sorkkataudille?
V: Kotieläimet, kuten naudat, siat, lampaat, vuohet ja peurat, ovat alttiita suu- ja sorkkataudille.
K: Miksi suu- ja sorkkatauti puhkeaa kaikkialla maailmassa?
V: Suu- ja sorkkatauti leviää kaikkialla maailmassa, koska se on erittäin tarttuva moniin eläimiin.
K: Kuka kuvasi ensimmäisenä suu- ja sorkkataudin?
V: Hieronymi Fracastorii (1546) kuvasi ensimmäisenä suu- ja sorkkataudin. Hän kuvaili tautia erittäin epätavalliseksi ja vain nautoja koskeneeksi, kun sitä esiintyi Pohjois-Italiassa vuonna 1514.
K: Miten pysäyttäisit suu- ja sorkkataudin leviämisen?
V: Paras tapa pysäyttää suu- ja sorkkataudin leviäminen on karanteenin asettaminen ja tartunnan saaneiden eläinten eristäminen sekä tartunnan saaneiden ruhojen asianmukainen hävittäminen. On myös tärkeää toteuttaa hyviä bioturvallisuustoimenpiteitä, kuten rajoittaa vierailijoiden määrää, desinfioida välineet ja vaatteet ja pitää eläimet erillään toisistaan.
