Keula- ja perälautta
Keula- ja perätakilaituri on purjehduslautta, jossa purjeet on asetettu pääasiassa kölin suuntaisesti eikä kohtisuoraan köliin nähden. Tällaisia purjeita kutsutaan keula- ja perätakilaitteiksi.
Purjelaiva, jossa on keula- ja perätakilaivatut purjeet
Historia
Kaksi varhaisinta keula- ja akselipurjehduksen mallia olivat kiinalainen junkki ja egyptiläisten feluccojen ja dhow'iden kolmionmuotoiset lateen-purjeet. Kreikkalaiset alukset käyttivät lateen-purjetta jo 9. vuosisadalla. Keula- ja perätakilapurjeet alkoivat yleistyä 1100-luvulla Italian kaupunkivaltioissa ja Välimerellä. Yleisesti ottaen leuto ilmasto teki sen käytöstä käytännöllistä. Näyttää siltä, ettei ole tietoja siitä, milloin sitä käytettiin ensimmäisen kerran Pohjois-Euroopassa. Nelikulmaiset purjeet tulivat ensin pohjoisessa. Viikingit käyttivät nelikulmaisia purjeita, joista tuli suosittuja Britanniassa ja Pohjois-Euroopassa. Niitä oli varmasti käytetty kaupankäynnin yhteydessä ja ristiretkien aikana. Renessanssi muutti tämän. Pikkuhiljaa keula- ja akselipurje tuli yleiseen käyttöön jokien ja jokisuiden varsilla Britanniassa, Pohjois-Ranskassa ja Alankomaissa. Nelikulmainen takila pysyi standardina Pohjanmeren ankarammissa olosuhteissa ja Atlantin yli purjehdittaessa. Lateenipurje oli ketterämpi ja nopeampi, kun taas neliölautta oli kömpelö mutta merikelpoinen.
