Keula- ja perätakilaite: purjeenasettelu kölin suuntaisesti
Tutustu keula- ja perätakilaitteisiin: purjeenasettelu kölin suuntaisesti parantaa tehokkuutta, ohjattavuutta ja suorituskykyä purjehduksessa. Käytännön vinkkejä ja kuvia.
Keula- ja perätakilaituri on purjehduslautta, jossa purjeet on asetettu pääasiassa kölin suuntaisesti eikä kohtisuoraan köliin nähden. Tällaisia purjeita kutsutaan keula- ja perätakilaitteiksi.
Mitä tarkoitetaan käytännössä? Keula- ja perätakilaitteilla (englanniksi fore-and-aft rig) tarkoitetaan purjeasettelua, jossa purjeet ovat pitkittäin veneen akselin suuntaisia. Tämä erottaa ne suorasta poikittaisesta asettelusta (square rig), jossa purjeet ovat kohtisuorassa köliä vastaan. Keula- ja perätakilaitteita käytetään yleisesti pienissä ja keskikokoisissa purjeveneissä, kuten slooppeissa, cuttereissa, ketch- ja yawl-veneissä sekä useissa purjevenerakenteissa.
Tavalliset purje- ja runkokombinaatiot — keula- ja perätakilaitteen alla esiintyy useita klassisia purjemalleja:
- Genoa/jib ja pääpurje (sloop/cutter)
- Mizzen-purje ketch- ja yawl-veneissä
- Gaff-, Bermuda- ja spritsail-tyyppiset päälaitteet
Etua ja haittoja
- Edut: keula- ja perätakilaitteet antavat yleensä paremman mahdollisuuden kulkea lähellä tuulta (paremmat kulmat tuuleen), helpomman kursin säätelyn ja tehokkaamman ketteryyden sekä pienemmän miehistötarpeen verrattuna suuriin poikittaisiin purjeisiin. Ne myös mahdollistavat monipuolisemman purjeiden säätämisen (esim. useat pienemmät purjeet, reefaukset).
- Haitat: suoraan poikittaisiin purjeisiin verrattuna syvässä myötätuulessa voi tarvita erillisiä syvämyötätuulipurjeita (spinnaker/asymmetriset spinnakerit) parhaan tehon saamiseksi. Lisäksi huonosti säädetty keula–perä-asettelu voi aiheuttaa liiallista weather- tai lee-helmia (ohjausvoiman vinoutta), jos purjeiden keskikohta ei ole oikein sijoitettu suhteessa peräsimeen.
Purjeiden trimmaus ja veneen tasapaino
- Säädä isopurjeen ja keulapurjeen suhteellista voimaa: liian suuri keulapurje vetää venettä kohti tuulta ja voi aiheuttaa liikaa weather-helmiä; liian pieni keulapurje heikentää suorituskykyä tuuleen.
- Käytä jib-leadeja, traveleria, vangia ja trapetsi-toimintoja kontrolloimaan purjeiden kulmaa ja twistia (kiertymistä ylä- ja alakulmassa).
- Seuraa telltaaleja ja veneen kantokulmaa; reefaa ajoissa kovassa tuulessa ja siirrä tarvittaessa purjeiden keskipistettä (esim. pienempi keula tai levitä mizzeniä) saadaksesi tasapainon.
Käyttökohteet ja historia — Fore-and-aft-tyyppiset laitteeet ovat olleet suosiossa rannikkoveneissä ja purjeveneissä, koska ne tarjoavat hyvän suorituskyvyn tuuleen päin ja helpottavat manööverejä kuten käännökset ja reivaus. Historiallisesti suuret sota- ja miehistöalukset käyttivät usein poikittaista asettelua avotuulissa, kun taas pienemmät kaupalliset ja kalastusveneet suosivat pitkittäistä asettelua monipuolisuutensa vuoksi.
Käytännön vinkkejä
- Pidä seisovat köydet (stayt ja shroudit) kunnossa — niiden jänteys vaikuttaa maston muotoon ja purjeiden suorituskykyyn.
- Tarkista halyardien ja replien kulumat säännöllisesti — hyvin toimivat halyardit helpottavat reivausta ja purjeiden säätöä.
- Harjoittele purjeiden ajoissa reivausta ja spinnakerin/asyspinnakerin käyttöä myötätuuleen, jos haluat maksimoida suorituskyvyn kisassa tai pitkällä matkalla.
Keula- ja perätakilaitteet ovat monipuolinen ja käytännöllinen ratkaisu suurelle osalle purjeveneistä. Oikealla trimmauksella ja huollolla ne toimivat tehokkaasti eri tuuliolosuhteissa, erityisesti silloin kun halutaan kulkea lähellä tuulta tai liikkua ketterästi rannikko- ja matkapurjehduksessa.
_(14594558748).jpg)
Purjelaiva, jossa on keula- ja perätakilaivatut purjeet
Historia
Kaksi varhaisinta keula- ja akselipurjehduksen mallia olivat kiinalainen junkki ja egyptiläisten feluccojen ja dhow'iden kolmionmuotoiset lateen-purjeet. Kreikkalaiset alukset käyttivät lateen-purjetta jo 9. vuosisadalla. Keula- ja perätakilapurjeet alkoivat yleistyä 1100-luvulla Italian kaupunkivaltioissa ja Välimerellä. Yleisesti ottaen leuto ilmasto teki sen käytöstä käytännöllistä. Näyttää siltä, ettei ole tietoja siitä, milloin sitä käytettiin ensimmäisen kerran Pohjois-Euroopassa. Nelikulmaiset purjeet tulivat ensin pohjoisessa. Viikingit käyttivät nelikulmaisia purjeita, joista tuli suosittuja Britanniassa ja Pohjois-Euroopassa. Niitä oli varmasti käytetty kaupankäynnin yhteydessä ja ristiretkien aikana. Renessanssi muutti tämän. Pikkuhiljaa keula- ja akselipurje tuli yleiseen käyttöön jokien ja jokisuiden varsilla Britanniassa, Pohjois-Ranskassa ja Alankomaissa. Nelikulmainen takila pysyi standardina Pohjanmeren ankarammissa olosuhteissa ja Atlantin yli purjehdittaessa. Lateenipurje oli ketterämpi ja nopeampi, kun taas neliölautta oli kömpelö mutta merikelpoinen.
Aiheeseen liittyvät sivut
Etsiä