Manuel de Falla (s. Cádiz, Espanja, 23. marraskuuta 1876; kuoli Alta Gracia, Argentiina, 14. marraskuuta 1946) oli espanjalainen säveltäjä. Falla (lausutaan: "FA-ya") auttoi yhdessä Albénizin ja Granadosin kanssa tekemään espanjalaisesta musiikista jälleen merkittävää kolmen vuosisadan jälkeen, jolloin ei ollut ollut yhtään merkittävää espanjalaista säveltäjää.

 

Elämä ja ura

Manuel de Falla opiskeli nuorena musiikkia ja sai vaikutteita erityisesti opettajaltaan Felipe Pedrelliltä, joka korosti kansanmusiikin merkitystä kansallisen säveltaiteen synnyssä. Falla asui ja työskenteli Madridissa, vietti aikaa Andalusiassa ja oli myöhemmin aktiivinen myös Pariisin musiikkielämässä. Hän teki yhteistyötä muun muassa Sergei Diaghilevin Ballets Russes -seurueen kanssa ja oli yhteydessä ajan merkittäviin taiteilijoihin ja säveltäjiin.

Tärkeimpiä teoksia

Falla yhdisteli klassista muotokieltä ja andalusialaista kansanmusiikkia, erityisesti flamenco-perinnettä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa:

  • La vida breve – ooppera, joka näyttää esimerkillisesti Fallan kiinnostuksen draamaan ja espanjalaisiin aiheisiin;
  • El amor brujo – alkujaan kamariteos ja myöhemmin orkestroitu baletti, jossa on voimakas rytmiikka ja flamencovaikutteita;
  • El sombrero de tres picos (Kolmikolkkahattu) – baletti, jonka toteutuksessa Falla teki yhteistyötä Ballets Russesin kanssa; esitysten lavastuksessa ja pukuina toimi aikakauden tunnettuja taiteilijoita;
  • Noches en los jardines de España – orkesteriteos pianolle ja orkesterille, joka kuvaa puutarhojen tunnelmia ja käyttää impressionistisia värejä yhdistettynä espanjalaiseen idiomiin;
  • Siete canciones populares españolas – laulusarja, jossa Falla sovittaa kansanlauluja tyylikkäästi konserttikäyttöön;
  • Fantasia Baética – pianoteos, jossa on vahvoja andalusialaisia piirteitä;
  • Atlántida – pitkäaikainen ja keskeneräinen oratorio/epos, jonka Ernesto Halffter saattaa ja sovitti julkaistavaksi Fallan kuoleman jälkeen.

Taiteellinen tyyli ja vaikutus

Fallalle oli ominaista kansanmusiikin käyttö melodisissa ja rytmisissä aineksissa, hienostunut orkestrointi sekä voimakas paikallisuuden ja modernin eurooppalaisen sävelkielen yhdistäminen. Hän etsi aitoutta espanjalaisesta perinteestä mutta sovitti sen länsieurooppalaisiin muotoihin, mikä auttoi nostamaan Espanjan musiikillista profiilia kansainvälisesti. Hänen työskentelynsä vaikutti merkittävästi myöhempiin espanjalaisiin säveltäjiin ja laajensi yleisön käsitystä siitä, mitä espanjalainen konserttimusiikki voi olla.

Viimeiset vuodet ja perintö

Fal­la muutti pois Espanjasta vuoden 1939 tienoilla Espanjan sisällissodan jälkimainingeissa ja asettui lopulta asumaan Argentiinaan, missä hän vietti elämänsä loppuvuodet. Hän kuoli Alta Graciassa vuonna 1946. Jättämänsä sävellystyön ja erityisesti teosten kuten El amor brujo ja El sombrero de tres picos myötä Falla on edelleen yksi Espanjan musiikillisen perinteen keskeisistä hahmoista. Granadaan on perustettu Casa-Museo Manuel de Falla, joka esittelee hänen elämäänsä ja työnsä perintöä, ja hänen teoksiaan esitetään ja levytetään säännöllisesti ympäri maailmaa.