Manuel de Falla

Life

Varhaisvuodet

Falla sai ensimmäiset musiikkituntinsa Cádizissa. Aluksi hän ei tiennyt, halusiko hän ottaa musiikin vai kirjallisuuden ammatikseen. Kymmenvuotiaana hän alkoi käydä musiikki-illoissa, joissa hän kuuli kamarimusiikkia. Sitten hän alkoi käydä oopperassa, ja hän kuuli kirkkomusiikkia ja orkesterimusiikkia. Hän piti Griegin musiikista ja päätti, että hän haluaisi tehdä jotain samanlaista espanjalaisen musiikin kanssa. Hän lähti Madridiin, jossa hän opiskeli ahkerasti ja voitti palkintoja. Hänen ensimmäiset sävellyksensä soitettiin Cádizissa. Hän opiskeli Pedrellin johdolla, joka oli opettanut myös Albénizia ja Granadosta.

Hän kirjoitti laulun Tus ojillos negros, josta tuli hyvin suosittu, ja hän voitti palkinnon pianosävellyksestä, mutta hänen oopperansa La vida breve (1904-1905) osoitti todella hänen neroutensa, vaikka sitä ei tuolloin esitetty. Espanjassa kukaan ei halunnut esittää hänen zarzuelojaan, joten hän lähti Pariisiin vuonna 1907. Hän ystävystyi pian Dukasin, Debussyn ja Ravelin kanssa. Hän teki muutoksia La vida breve -teokseen, ja se esitettiin Pariisissa vuonna 1913. Myös hänen pianoteoksiaan ja laulujaan esitettiin Pariisissa ja Madridissa.

Uran puolivälissä

Vuonna 1915 hän kirjoitti El amor brujo. Se oli teos, jossa oli tansseja, lauluja ja puhuttuja kohtia. Hän muutti sen pian baletiksi. Musiikissa on käytetty andalusialaisia lauluja ja espanjalaisen kansanmusiikin rytmejä. Hän kirjoitti teoksen soolopianolle ja orkesterille nimeltä Noches en los jardines de España (Yöt Espanjan puutarhoissa). Myöhemmin hän muutti sen baletiksi Diagileville ja nimesi sen El sombreroksi. Se esitettiin Lontoossa vuonna 1919 Picasson suunnittelemana. Musiikki on hyvin eloisaa ja kuulostaa usein kitaralta. Hän kirjoitti pianoteoksen Fantasia bética (1919), joka on Albénizin Iberian jälkeen tärkein espanjalainen pianoteos.

Fallalla oli monia ystäviä, muun muassa Lorca. He pitivät pienistä teatteriesityksistä, ja Falla kirjoitti El retablo -teoksen ja teki siitä nukkeoopperan. Hän piti menneiden vuosisatojen musiikista ja kirjoitti konserton cembalolle ja viidelle muulle soittimelle.

Viimeiset vuodet

Viimeisinä vuosinaan Falla sävelsi erittäin suurta teosta nimeltä Atlántida. Se oli pitkä oratorio solisteille, kuorolle ja orkesterille. Sanat olivat katalaaniksi. Falla ei elänyt tarpeeksi kauan saadakseen teoksen valmiiksi. Hän masentui pahasti toisen maailmansodan vuoksi. Lopulta hänet kutsuttiin Argentiinaan, jonne hän asettui. Hän jatkoi Atlántidan työstämistä, mutta ei ollut saanut sitä valmiiksi kuollessaan. Eräs Ernesto Halffter -niminen mies yritti monta vuotta saada sen valmiiksi ja valmistella sitä esitystä varten. Se esitettiin Milanon Scalassa vuonna 1962, mutta oopperana se ei toimi hyvin. Toisinaan sitä esitetään konserttiteoksena.