Kemiallinen sodankäynti

Määritelmä

Kemialliset aseet eroavat tavallisista aseista (kuten pommeista) tai ydinaseista, koska ne eivät räjähdä. Joidenkin kemiallisten aseiden tarkoituksena on tappaa ihmisiä; ne tekevät sen myrkyttämällä heidät. Toisten kemiallisten aseiden tarkoituksena on tehdä ihmiset toimintakyvyttömiksi (tehdä heidät kyvyttömiksi taistelemaan vastaan). Tämä tapahtuu aiheuttamalla kipua, vammoja tai sairautta.

Kemialliseen sodankäyntiin ei kuulu elävien organismien (kuten pernaruttobakteerien) käyttäminen ihmisten sairastuttamiseen. Sitä kutsutaan biologiseksi sodankäynniksi.

Jotkin elävät organismit tuottavat kuitenkin myrkkyjä (myrkkyjä). Nämä myrkyt eivät ole eläviä. Esimerkiksi botuliinitoksiinia valmistaa bakteeri, ja risiiniä valmistaa risiiniöljykasvi. Koska botuliinitoksiini ja risiini eivät ole eläviä, niiden käyttämistä ihmisten sairastuttamiseen kutsutaan kemialliseksi sodankäynniksi. Tämä selitetään kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa (CWC). Yleissopimuksen mukaan mikä tahansa myrkyllinen kemikaali on kemiallinen ase, ellei sitä käytetä laillisista syistä.

Noin 70 erilaista kemikaalia on käytetty tai varastoitu (säästetty) kemiallisina taisteluaineina 1900-luvulla. Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen mukaan kaikki nämä kemikaalit on tuhottava.

Kemiallisia aseita koskevassa yleissopimuksessa luetellaan kolme eri kemikaaliryhmää. Nämä ovat kemikaaleja, jotka ovat riittävän myrkyllisiä käytettäväksi kemiallisina aseina, tai kemikaaleja, joita voidaan käyttää kemiallisten aseiden valmistukseen.

• Luettelon 1 aineet (kemikaalit): Kemikaalit: Näitä kemikaaleja voidaan käyttää ainoastaan kemiallisiin aseisiin (tai hyvin harvoihin muihin asioihin). Tämän vuoksi niitä saa valmistaa tai käyttää vain tutkimukseen, lääketieteeseen, lääkkeiden tai vastalääkkeiden valmistukseen tai suojautumiseen (esimerkiksi kemiallisten aseiden tunnistimien testaamiseen, jotka voivat havaita kemiallisen aseen olevan lähellä, tai suojavaatetuksen testaamiseen). Esimerkkejä ovat hermomyrkyt, risiini, lewisiitti ja sinappikaasu. Jos maa valmistaa yli 100 grammaa jotakin näistä kemikaaleista, sen on ilmoitettava siitä kemiallisten aseiden kieltojärjestölle (OPCW). Maalla saa olla varastossaan enintään yksi tonni näitä kemikaaleja.
• Luettelossa 2 mainitut aineet: Näillä kemikaaleilla on joitain erityisiä käyttötarkoituksia muissa kuin kemiallisessa sodankäynnissä, mutta ei monia. Esimerkiksi dimetyylimetyylifosfonaatista voidaan valmistaa hermomyrkkyä sariinia. Sitä käytetään kuitenkin myös palonestoaineena. Toinen esimerkki on tiodiglykoli, jota voidaan käyttää sinappikaasun valmistukseen. Mutta sitä käytetään laajalti myös musteiden valmistukseen.
• Luettelon 3 aineet: Näitä kemikaaleja käytetään moniin muihinkin tarkoituksiin kuin kemialliseen sodankäyntiin. Yksi esimerkki on fosgeeni. Sitä voidaan käyttää kemiallisena aseena, mutta se on myös tärkeä kemikaali, jota käytetään muovien valmistuksessa. Toinen esimerkki on klooripikriini, jota on myös käytetty kemiallisena aseena, mutta jota käytetään myös kaasutusaineena (esimerkiksi hyönteisten tappamiseen talossa). OPCW:lle on ilmoitettava kaikista yrityksistä, jotka valmistavat näitä kemikaaleja yli 30 tonnia vuodessa, ja se voi tarkastaa ne.

 

Teknologia

Kemiallisen sodankäynnin teknologian aikajana
	Käytetyt kemialliset aseet	Miten niitä käytettiin?	Miten ihmiset yrittivät suojella itseään?	Miten ihmiset tunnistivat aseen?
1914	Kloori  Kloropikriini Fosgeeni Sinappikaasu	Kemikaalit levisivät tuulen mukana	Kaasunaamarit Harso, jonka päälle oli virtsattu	Haista
1918	Lewisiitti	kemialliset ammukset (kemikaaleilla täytetyt ammukset)	Kaasunaamari Ruusuöljyvaatteet	Geraniumin tuoksu (eräs kukkatyyppi).
1920s		Ammukset, joissa on keskusräjäytin	CC-2 suojavaatetus
1930s	G-sarjan hermomyrkyt	Lentokoneista pudotetut pommit		Rakkulan aiheuttajan ilmaisimet Värimuutospaperi
1940s		Kemikaalisydämillä täytetyt ohjukset  Suihkusäiliöt	Suojavoide (sinappi) Kollektiivinen suojaus Kaasunaamari, jossa on Whetlerite
1950s
1960s	V-sarjan hermomyrkyt	Aerodynaaminen	Kaasunaamari ja vesivarasto	Hermokaasuhälytys
1970s
1980s		Binääriaseet (kun ne laukaistaan, kaksi sisällä olevaa kemikaalia sekoittuu ja muodostaa kemiallisen aseen).	Parannetut kaasunaamarit (parempi suojaus, istuvuus ja mukavuus)	Laser-tunnistus
1990s	Novichok-hermomyrkyt

 

Historia

Vaikka kemiallista sodankäyntiä on käytetty monissa osissa maailmaa jo tuhansien vuosien ajan, "moderni" kemiallinen sodankäynti alkoi ensimmäisen maailmansodan aikana (katso sivu Kemialliset aseet ensimmäisessä maailmansodassa).

Siitä lähtien, kun moderni kemiallinen sodankäynti alkoi ensimmäisessä maailmansodassa, maat ovat yrittäneet tutkia ja valmistaa kemiallisia aseita. Niillä on ollut neljä päätavoitetta:

1. Uusien, entistä tappavampien aineiden (kemiallisten aseiden) valmistaminen.
2. Luoda tapoja käyttää kemiallisia aseita, jotka vahingoittavat tai tappavat vielä enemmän ihmisiä.
3. Paremman suojan kehittäminen kemiallisia aseita vastaan.
4. Parempien keinojen luominen kemiallisten aseiden havaitsemiseksi (kemiallisten aseiden havaitseminen lähistöllä).

Muinainen historia

Kemiallista sodankäyntiä käytettiin ensimmäisen kerran kivikaudella. Kivikauden ihmiset käyttivät myrkytettyjä nuolia ja keihäänkärkiä. Ne kastettiin myrkkyihin, kuten käärmeiden tai skorpionien myrkkyihin. Joskus he käyttivät myrkyllisiä kasveja.

Muinaiset kiinalaiset käyttivät erilaisia myrkyllisiä savuja, kun he piirittivät kaupunkia ja yrittivät vallata sen.

Muinaiset kreikkalaiset käyttivät eräänlaista polttopuuta, kasveista saatua pikeä ja rikkiä.

Ensimmäinen maailmansota

Tärkein artikkeli: Kemialliset aseet ensimmäisessä maailmansodassa

Myrkkykaasua käytettiin ensimmäisen kerran ensimmäisessä maailmansodassa. Ranska oli ensimmäinen maa, joka valmisti tällaista kaasua. Saksa oli kuitenkin ensimmäinen, joka käytti sitä taistelussa 15. maaliskuuta 1915. Tuona päivänä he käyttivät kyynelkaasua Ranskaa vastaan.

Ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin kolmea kaasutyyppiä:

1. Kloorikaasu (kyynelkaasu): Kyynelkaasu aiheuttaa yskää, hengitysvaikeuksia ja sokeutta, kunnes kyynelkaasu haihtuu.
2. Fosgeenikaasu: Fosgeeni aiheutti ihmisille yskää ja tukehtumista paljon pahemmin kuin kyynelkaasu. Fosgeenikaasu on erittäin tappava kemiallinen ase. Historioitsijat uskovat, että noin 100 000 ihmistä kuoli ensimmäisessä maailmansodassa kemiallisiin aseisiin. He uskovat myös, että 85 prosenttia näistä ihmisistä (85 000 ihmistä) kuoli fosgeeniin.
3. Sinappikaasu: Sinappikaasua vastaan oli lähes mahdotonta suojautua. Se aiheutti erittäin pahoja, kivuliaita haavoja kehon ulko- ja sisäpuolelle.

Aluksi käytettiin hyvin yksinkertaisia tapoja levittää näitä kaasuja. Silti monet sotilaat saattoivat loukkaantua tai kuolla. Tämä johtui osittain siitä, että ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin haudankaivantosotaa, joten monet sotilaat olivat samassa paikassa samaan aikaan, ja myrkyllisiä kaasuja oli hyvin vaikea paeta.

Saksa oli ensimmäinen maa ensimmäisessä maailmansodassa, joka käytti kemiallista sodankäyntiä taistelussa. He yksinkertaisesti avasivat kloorisäiliöitä vihollissotilaiden tuulen yläpuolella, jotta tuuli veisi kloorikaasun vihollisiin.

Pian tämän jälkeen myös ranskalaiset alkoivat käyttää kemiallisia aseita. He täyttivät tykistön ammukset fosgeenilla ja ampuivat niitä saksalaisia kohti. Tämä oli paljon tehokkaampi tapa käyttää kemiallisia aseita. Siitä tuli yleisin tapa käyttää kemiallisia aseita ensimmäisen maailmansodan aikana.

Nykyaikainen käyttö

Kemiallisia aseita käytettiin toisessa maailmansodassa vain Japanin armeijan hyökkäyksessä Kiinaan. Tämä johtui siitä, että kaikki pelkäsivät vastapuolen käyttävän samanlaisia aseita. Kemiallisia aseita ei myöskään ollut helppo käyttää. Niiden käyttäminen vei aikaa, mikä vaikeutti sotilaiden nopeaa liikkumista. Myöskään kemiallisten aseiden valmistukseen tarvittavia raaka-aineita ei ollut helppo saada. Tämä johtui siitä, että toista maailmansotaa käytiin alueilla, joilla ei ollut hyviä rautatieyhteyksiä.

Iranin ja Irakin sodan aikana Irak käytti kemiallisia aseita (Iran ei käyttänyt). Monet uskovat, että Irak käytti kemiallisia aseita kurdiväestöä vastaan.

Yhdysvallat on käyttänyt kemiallisia aseita myös toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvallat käytti esimerkiksi Agent Orangea Vietnamin sodan aikana.

Monilla muilla mailla, kuten Kiinan kansantasavallalla, Kuuballa, Egyptillä, Iranilla, Israelilla, Pohjois-Korealla, Pakistanilla, Sudanilla, Syyrialla, Taiwanilla ja Serbia ja Montenegrolla, on tiettävästi kemiallisia aseita.

 
Yhdysvaltain armeijan juliste sinappikaasusta  

Kemiallisia aseita koskevat lait

Kansainvälisen oikeuden mukaan kemiallisten aseiden käyttö on väärin. Vuodesta 1899 lähtien on ollut monia sääntöjä, joiden mukaan kemiallisten aseiden valmistus, maahantuonti ja käyttö on laitonta.

Ensimmäinen kansainvälinen laki, jolla kemiallinen sodankäynti tehtiin laittomaksi, oli Haagin yleissopimus vuonna 1899.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1925 tehdyssä Geneven pöytäkirjassa kiellettiin kemiallisten tai biologisten aseiden käyttö ihmisiä vastaan.

Vuonna 1997 tehtiin kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC). Vuoden 2015 loppuun mennessä 192 maata oli suostunut noudattamaan CWC:tä. Kemiallisten aseiden kieltojärjestön mukaan lokakuussa 2015 90 prosenttia maailman kemiallisten aseiden varastoista oli tuhottu.

 

Kemialliset aineet

Kemiallisessa sodankäynnissä käytettävät tärkeimmät aineet ovat:

• Hermomyrkyt, kuten sariini tai VX.
• Sinappiaineet
• Syaanivetyyn perustuvat aineet
• Arsiinit, kuten lewisiitti
• Myrkyt, kuten botuliinitoksiini
• lamaannuttavat aineet (kemikaalit, jotka tekevät suuren määrän ihmisiä kyvyttömiksi puolustautumaan, mutta eivät vahingoita tai tapa heitä pysyvästi). Esimerkkejä ovat mm:
• Kyynelkaasut
• Pippurisuihke

Jos käytämme kemikaaleja (kuten Agent Orangea tai glyfosaattia) kasvien tuhoamiseen, haittavaikutukset voivat joskus kohdistua ihmisiin. Emme kuitenkaan kutsu sitä kemialliseksi sodankäynniksi. Kemiallinen sodankäynti kattaa vain ihmishenkiin kohdistuvat suorat hyökkäykset.