Kemiallinen sodankäynti: määritelmä, historia ja kansainvälinen lainsäädäntö
Tutustu kemiallisen sodankäynnin määritelmään, historiaan ja kansainväliseen lainsäädäntöön — kehitys, kiistat ja oikeudelliset rajoitukset.
Kemiallinen sodankäynti tarkoittaa kemiallisten yhdisteiden käyttöä sodassa ihmisten vahingoittamiseksi tai tappamiseksi. Kemiallisessa sodankäyntiin käytettävät kemikaalit ovat myrkyllisiä.
Kemiallista sodankäyntiä on käytetty kivikaudelta lähtien. Vuodesta 1899 lähtien useissa kansainvälisissä laeissa on sanottu, että kemiallisten aseiden käyttö on laitonta. Kemiallisia aseita on kuitenkin käytetty sodissa senkin jälkeen.
Määritelmä ja kemiallisten aineiden tyypit
Kemiallinen ase on aine tai yhdiste, joka suunniteltu tai tarkoitettu aiheuttamaan kuolemaa, vakavaa vammautumista tai väliaikaista toimintakyvyn menettämistä ihmisissä. Kemialliset aineet voidaan luokitella vaikutustavan mukaan, esimerkiksi:
- Hermokaasut (esim. sarin, VX) – vaikuttavat hermoston kautta ja voivat aiheuttaa nopeasti hengityslamaa ja kuoleman.
- Rakkula-aineet eli rakkolevät (esim. rikkikloridi eli sinappi) – aiheuttavat vakavia palovammoja ja silmävaurioita.
- Hengitysilman ärsyttäjät (esim. kloori, fosgeeni) – aiheuttavat hengitysvaikeuksia ja keuhkovauriota.
- Verimyrkyt (esim. syanidit) – häiritsevät hapen kuljetusta elimistössä.
- Kyyneleet ja nuuska-aineet – lievempiä ärsyttäjiä; monet ovat sallittuja lainvalvonnallisessa käytössä mutta kiellettyjä sodankäytössä.
Historia lyhyesti
Kemiallisten aineiden käyttö sodankäynnissä on dokumentoitu kauan: myrkytykset nuolien päihin ja kaasumaiset aineet ovat olleet tunnettuja antiikista lähtien. Moderni teollinen kemian kehitys teki 1800–1900-lukujen vaihteessa mahdolliseksi tehokkaammat ja tappavammat yhdisteet. Ensimmäinen laajamittainen kemiallinen hyökkäys tapahtui ensimmäisessä maailmansodassa (esim. kloori ja rikki- sekä fosgeeni- ja sinappi‑kaasut), mikä johti kansainväliseen painostukseen kieltää vastaavat aseet.
Myös myöhemmissä konflikteissa ja väkivallanteoissa on käytetty kemiallisia aineita: esimerkiksi 1980-luvun Iran–Irak‑sodassa käytettiin rakkula- ja hermokaasuja, Aum Shinrikyōn sarin‑iskut Tokion metrossa 1995, ja 2010–2020-luvuilla on raportoitu kemiallisten aineiden käyttöä Syyrian sisällissodassa. Lisäksi kemiallisia aineita on käytetty kansanmurhan ja teloitusten välineinä historiallisissa rikoksissa.
Vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön
- Akuutit vaikutukset: hengitysvaikeudet, tajunnan menetys, kouristukset, palovammat, silmävauriot ja kuolema riippuen aineesta ja altistuksen määrästä.
- Krooniset vaikutukset: pitkäaikaiset hengitystieongelmat, neurologiset vaivat, lisääntynyt syöpäriski, lisääntymis- ja kehityshaitat sekä psyykkiset traumat.
- Ympäristövaikutukset: maaperän, veden ja kasviston saastuminen, vaikutukset eläinpopulaatioihin ja elinkeinoihin. Joidenkin aineiden tuhoaminen ja puhdistaminen on teknisesti vaikeaa ja kallista.
Suojautuminen, havaitseminen ja hoito
Suojautumiskeinoja ovat muun muassa varoitusjärjestelmät, hengityssuojaimet ja täysvarusteiset kemikaalisuojapuvut, alueen eristäminen ja nopea dekontaminaatio. Havaitsemiseen käytetään kemikaalidetektoreita, mittapakkauksia ja laboratorioanalyysiä.
Hoito riippuu aineesta: hermomyrkytysten antidoteihin kuuluvat mm. atropiini ja pralidoksimi, kun taas syanidimyrkytyksissä käytetään erityisiä vastalääkkeitä. Perushoito sisältää hengitystuen, nestehoidon ja tuen elintoiminnoille sekä pitkäaikaishoidon ja seurannan altistuneille.
Kansainvälinen lainsäädäntö ja valvonta
Kemiallisten aseiden käyttöä ja leviämistä rajoittavat useat kansainväliset sopimukset:
- Hagen sopimukset ja varhaiset rajoitukset (vuodet 1899 ja 1907) – varhaisia säännöksiä sodankäynnin rajoittamisesta.
- Genevan protokolla 1925 – kielsi kemiallisten ja biologisten aseiden käytön sodankäynnissä.
- Kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC) – laajempi sopimus (allekirjoitettu 1993, tuli voimaan 29.4.1997), joka kieltää kemiallisten aseiden kehittämisen, valmistuksen, varastoinnin ja käytön sekä edellyttää olemassa olevien varastojen tuhoamista ja kansainvälistä valvontaa.
Sopimuksen täytäntöönpanosta vastaa Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons (OPCW), joka suorittaa tarkastuksia, valvoo tuhoamisohjelmia ja tarjoaa teknistä apua. CWC:n piirissä on yli 190 valtioita osapuolina, mikä tekee sopimuksesta laajimman yksittäisen kemiallisten aseiden vastaisen mekanismin.
Sopimukset sallivat kuitenkin kemikaalien laillisen, rauhanomaisen käytön teollisuudessa, lääketeollisuudessa ja maataloudessa. Lisäksi kyyneleet ja muut lainvalvonnassa käytettävät ärsyttävät aineet ovat sallittuja lainvalvontatarkoituksiin, mutta niiden käyttö sotatoimissa on kiellettyä.
Nykyiset haasteet ja valvonnan toteutus
- Dual-use‑ongelma: monet kemikaalit ovat sekä teollisuuden välttämättömiä että mahdollisia aseita, mikä vaikeuttaa valvontaa.
- Ei-valtiolliset toimijat: terroristiryhmien tai järjestöjen kyky hankkia ja käyttää kemikaaleja on kansainvälinen huolenaihe.
- Vaatimus osoittaa ja todentaa käyttö: kemiallisen hyökkäyksen tutkiminen vaatii nopeasti turvattuja näytteitä ja riippumatonta analyysiä, mikä voi olla vaikeaa konfliktialueilla.
- Varastojen ja saastuneiden alueiden puhdistus: kemikaalien ympäristövaikutuksiin liittyvät puhdistus- ja terveyshaittakustannukset ovat suuria ja pitkäaikaisia.
Yhteenveto
Kemiallinen sodankäynti on pitkään tuomittu ja kansainvälisesti säännelty ilmiö, mutta sen uhkat eivät ole kadonneet. Kansainväliset sopimukset, kuten CWC ja OPCW:n valvonta, ovat merkittävä keino rajoittaa ja torjua kemiallisten aseiden leviämistä. Samalla jatkuva valppaus, tekninen valmius, kansainvälinen yhteistyö ja uhkiin vastaavat terveyspalvelut ovat välttämättömiä, jotta kemiallisten aineiden käytön seuraukset voidaan minimoida ja estää uusien hyökkäysten tapahtuminen.
Sotilaat kaasunaamareita yllään
Ruotsin armeijan sotilas, jolla on kemiallisilta aineilta suojaava puku (C-vätskeskydd) ja suojanaamari (skyddsmask 90).
Määritelmä
Kemialliset aseet eroavat tavallisista aseista (kuten pommeista) tai ydinaseista, koska ne eivät räjähdä. Joidenkin kemiallisten aseiden tarkoituksena on tappaa ihmisiä; ne tekevät sen myrkyttämällä heidät. Toisten kemiallisten aseiden tarkoituksena on tehdä ihmiset toimintakyvyttömiksi (tehdä heidät kyvyttömiksi taistelemaan vastaan). Tämä tapahtuu aiheuttamalla kipua, vammoja tai sairautta.
Kemialliseen sodankäyntiin ei kuulu elävien organismien (kuten pernaruttobakteerien) käyttäminen ihmisten sairastuttamiseen. Sitä kutsutaan biologiseksi sodankäynniksi.
Jotkin elävät organismit tuottavat kuitenkin myrkkyjä (myrkkyjä). Nämä myrkyt eivät ole eläviä. Esimerkiksi botuliinitoksiinia valmistaa bakteeri, ja risiiniä valmistaa risiiniöljykasvi. Koska botuliinitoksiini ja risiini eivät ole eläviä, niiden käyttämistä ihmisten sairastuttamiseen kutsutaan kemialliseksi sodankäynniksi. Tämä selitetään kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa (CWC). Yleissopimuksen mukaan mikä tahansa myrkyllinen kemikaali on kemiallinen ase, ellei sitä käytetä laillisista syistä.
Noin 70 erilaista kemikaalia on käytetty tai varastoitu (säästetty) kemiallisina taisteluaineina 1900-luvulla. Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen mukaan kaikki nämä kemikaalit on tuhottava.
Kemiallisia aseita koskevassa yleissopimuksessa luetellaan kolme eri kemikaaliryhmää. Nämä ovat kemikaaleja, jotka ovat riittävän myrkyllisiä käytettäväksi kemiallisina aseina, tai kemikaaleja, joita voidaan käyttää kemiallisten aseiden valmistukseen.
- Luettelon 1 aineet (kemikaalit): Kemikaalit: Näitä kemikaaleja voidaan käyttää ainoastaan kemiallisiin aseisiin (tai hyvin harvoihin muihin asioihin). Tämän vuoksi niitä saa valmistaa tai käyttää vain tutkimukseen, lääketieteeseen, lääkkeiden tai vastalääkkeiden valmistukseen tai suojautumiseen (esimerkiksi kemiallisten aseiden tunnistimien testaamiseen, jotka voivat havaita kemiallisen aseen olevan lähellä, tai suojavaatetuksen testaamiseen). Esimerkkejä ovat hermomyrkyt, risiini, lewisiitti ja sinappikaasu. Jos maa valmistaa yli 100 grammaa jotakin näistä kemikaaleista, sen on ilmoitettava siitä kemiallisten aseiden kieltojärjestölle (OPCW). Maalla saa olla varastossaan enintään yksi tonni näitä kemikaaleja.
- Luettelossa 2 mainitut aineet: Näillä kemikaaleilla on joitain erityisiä käyttötarkoituksia muissa kuin kemiallisessa sodankäynnissä, mutta ei monia. Esimerkiksi dimetyylimetyylifosfonaatista voidaan valmistaa hermomyrkkyä sariinia. Sitä käytetään kuitenkin myös palonestoaineena. Toinen esimerkki on tiodiglykoli, jota voidaan käyttää sinappikaasun valmistukseen. Mutta sitä käytetään laajalti myös musteiden valmistukseen.
- Luettelon 3 aineet: Näitä kemikaaleja käytetään moniin muihinkin tarkoituksiin kuin kemialliseen sodankäyntiin. Yksi esimerkki on fosgeeni. Sitä voidaan käyttää kemiallisena aseena, mutta se on myös tärkeä kemikaali, jota käytetään muovien valmistuksessa. Toinen esimerkki on klooripikriini, jota on myös käytetty kemiallisena aseena, mutta jota käytetään myös kaasutusaineena (esimerkiksi hyönteisten tappamiseen talossa). OPCW:lle on ilmoitettava kaikista yrityksistä, jotka valmistavat näitä kemikaaleja yli 30 tonnia vuodessa, ja se voi tarkastaa ne.
Teknologia
| Kemiallisen sodankäynnin teknologian aikajana | ||||
| Käytetyt kemialliset aseet | Miten niitä käytettiin? | Miten ihmiset yrittivät suojella itseään? | Miten ihmiset tunnistivat aseen? | |
| 1914 | Kemikaalit levisivät tuulen mukana | Kaasunaamarit | Haista | |
| 1918 | Lewisiitti | kemialliset ammukset | Kaasunaamari | Geraniumin tuoksu (eräs kukkatyyppi). |
| 1920s |
| Ammukset, joissa on keskusräjäytin | CC-2 suojavaatetus |
|
| 1930s | G-sarjan hermomyrkyt | Lentokoneista pudotetut pommit |
| Rakkulan aiheuttajan ilmaisimet Värimuutospaperi |
| 1940s |
| Kemikaalisydämillä täytetyt ohjukset | Suojavoide (sinappi) |
|
| 1950s | ||||
| 1960s | V-sarjan hermomyrkyt | Aerodynaaminen | Kaasunaamari ja vesivarasto | Hermokaasuhälytys |
| 1970s | ||||
| 1980s |
| Binääriaseet (kun ne laukaistaan, kaksi | Parannetut kaasunaamarit | Laser-tunnistus |
| 1990s | Novichok-hermomyrkyt |
|
|
|
Historia
Vaikka kemiallista sodankäyntiä on käytetty monissa osissa maailmaa jo tuhansien vuosien ajan, "moderni" kemiallinen sodankäynti alkoi ensimmäisen maailmansodan aikana (katso sivu Kemialliset aseet ensimmäisessä maailmansodassa).
Siitä lähtien, kun moderni kemiallinen sodankäynti alkoi ensimmäisessä maailmansodassa, maat ovat yrittäneet tutkia ja valmistaa kemiallisia aseita. Niillä on ollut neljä päätavoitetta:
- Uusien, entistä tappavampien aineiden (kemiallisten aseiden) valmistaminen.
- Luoda tapoja käyttää kemiallisia aseita, jotka vahingoittavat tai tappavat vielä enemmän ihmisiä.
- Paremman suojan kehittäminen kemiallisia aseita vastaan.
- Parempien keinojen luominen kemiallisten aseiden havaitsemiseksi (kemiallisten aseiden havaitseminen lähistöllä).
Muinainen historia
Kemiallista sodankäyntiä käytettiin ensimmäisen kerran kivikaudella. Kivikauden ihmiset käyttivät myrkytettyjä nuolia ja keihäänkärkiä. Ne kastettiin myrkkyihin, kuten käärmeiden tai skorpionien myrkkyihin. Joskus he käyttivät myrkyllisiä kasveja.
Muinaiset kiinalaiset käyttivät erilaisia myrkyllisiä savuja, kun he piirittivät kaupunkia ja yrittivät vallata sen.
Muinaiset kreikkalaiset käyttivät eräänlaista polttopuuta, kasveista saatua pikeä ja rikkiä.
Ensimmäinen maailmansota
Tärkein artikkeli: Kemialliset aseet ensimmäisessä maailmansodassa
Myrkkykaasua käytettiin ensimmäisen kerran ensimmäisessä maailmansodassa. Ranska oli ensimmäinen maa, joka valmisti tällaista kaasua. Saksa oli kuitenkin ensimmäinen, joka käytti sitä taistelussa 15. maaliskuuta 1915. Tuona päivänä he käyttivät kyynelkaasua Ranskaa vastaan.
Ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin kolmea kaasutyyppiä:
- Kloorikaasu (kyynelkaasu): Kyynelkaasu aiheuttaa yskää, hengitysvaikeuksia ja sokeutta, kunnes kyynelkaasu haihtuu.
- Fosgeenikaasu: Fosgeeni aiheutti ihmisille yskää ja tukehtumista paljon pahemmin kuin kyynelkaasu. Fosgeenikaasu on erittäin tappava kemiallinen ase. Historioitsijat uskovat, että noin 100 000 ihmistä kuoli ensimmäisessä maailmansodassa kemiallisiin aseisiin. He uskovat myös, että 85 prosenttia näistä ihmisistä (85 000 ihmistä) kuoli fosgeeniin.
- Sinappikaasu: Sinappikaasua vastaan oli lähes mahdotonta suojautua. Se aiheutti erittäin pahoja, kivuliaita haavoja kehon ulko- ja sisäpuolelle.
Aluksi käytettiin hyvin yksinkertaisia tapoja levittää näitä kaasuja. Silti monet sotilaat saattoivat loukkaantua tai kuolla. Tämä johtui osittain siitä, että ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin haudankaivantosotaa, joten monet sotilaat olivat samassa paikassa samaan aikaan, ja myrkyllisiä kaasuja oli hyvin vaikea paeta.
Saksa oli ensimmäinen maa ensimmäisessä maailmansodassa, joka käytti kemiallista sodankäyntiä taistelussa. He yksinkertaisesti avasivat kloorisäiliöitä vihollissotilaiden tuulen yläpuolella, jotta tuuli veisi kloorikaasun vihollisiin.
Pian tämän jälkeen myös ranskalaiset alkoivat käyttää kemiallisia aseita. He täyttivät tykistön ammukset fosgeenilla ja ampuivat niitä saksalaisia kohti. Tämä oli paljon tehokkaampi tapa käyttää kemiallisia aseita. Siitä tuli yleisin tapa käyttää kemiallisia aseita ensimmäisen maailmansodan aikana.
Nykyaikainen käyttö
Kemiallisia aseita käytettiin toisessa maailmansodassa vain Japanin armeijan hyökkäyksessä Kiinaan. Tämä johtui siitä, että kaikki pelkäsivät vastapuolen käyttävän samanlaisia aseita. Kemiallisia aseita ei myöskään ollut helppo käyttää. Niiden käyttäminen vei aikaa, mikä vaikeutti sotilaiden nopeaa liikkumista. Myöskään kemiallisten aseiden valmistukseen tarvittavia raaka-aineita ei ollut helppo saada. Tämä johtui siitä, että toista maailmansotaa käytiin alueilla, joilla ei ollut hyviä rautatieyhteyksiä.
Iranin ja Irakin sodan aikana Irak käytti kemiallisia aseita (Iran ei käyttänyt). Monet uskovat, että Irak käytti kemiallisia aseita kurdiväestöä vastaan.
Yhdysvallat on käyttänyt kemiallisia aseita myös toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvallat käytti esimerkiksi Agent Orangea Vietnamin sodan aikana.
Monilla muilla mailla, kuten Kiinan kansantasavallalla, Kuuballa, Egyptillä, Iranilla, Israelilla, Pohjois-Korealla, Pakistanilla, Sudanilla, Syyrialla, Taiwanilla ja Serbia ja Montenegrolla, on tiettävästi kemiallisia aseita.
Yhdysvaltain armeijan juliste sinappikaasusta
Kemiallisia aseita koskevat lait
Kansainvälisen oikeuden mukaan kemiallisten aseiden käyttö on väärin. Vuodesta 1899 lähtien on ollut monia sääntöjä, joiden mukaan kemiallisten aseiden valmistus, maahantuonti ja käyttö on laitonta.
Ensimmäinen kansainvälinen laki, jolla kemiallinen sodankäynti tehtiin laittomaksi, oli Haagin yleissopimus vuonna 1899.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1925 tehdyssä Geneven pöytäkirjassa kiellettiin kemiallisten tai biologisten aseiden käyttö ihmisiä vastaan.
Vuonna 1997 tehtiin kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC). Vuoden 2015 loppuun mennessä 192 maata oli suostunut noudattamaan CWC:tä. Kemiallisten aseiden kieltojärjestön mukaan lokakuussa 2015 90 prosenttia maailman kemiallisten aseiden varastoista oli tuhottu.
Kemialliset aineet
Kemiallisessa sodankäynnissä käytettävät tärkeimmät aineet ovat:
- Hermomyrkyt, kuten sariini tai VX.
- Sinappiaineet
- Syaanivetyyn perustuvat aineet
- Arsiinit, kuten lewisiitti
- Myrkyt, kuten botuliinitoksiini
- lamaannuttavat aineet (kemikaalit, jotka tekevät suuren määrän ihmisiä kyvyttömiksi puolustautumaan, mutta eivät vahingoita tai tapa heitä pysyvästi). Esimerkkejä ovat mm:
- Kyynelkaasut
- Pippurisuihke
Jos käytämme kemikaaleja (kuten Agent Orangea tai glyfosaattia) kasvien tuhoamiseen, haittavaikutukset voivat joskus kohdistua ihmisiin. Emme kuitenkaan kutsu sitä kemialliseksi sodankäynniksi. Kemiallinen sodankäynti kattaa vain ihmishenkiin kohdistuvat suorat hyökkäykset.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kemiallinen sodankäynti?
V: Kemiallinen sodankäynti tarkoittaa kemiallisten yhdisteiden käyttöä sodassa ihmisten vahingoittamiseksi tai tappamiseksi.
K: Ovatko kemiallisessa sodankäynnissä käytetyt kemikaalit turvallisia?
V: Ei, kemiallisessa sodankäynnissä käytettävät kemikaalit ovat myrkyllisiä.
K: Milloin kemiallinen sodankäynti alkoi?
V: Kemiallista sodankäyntiä on käytetty kivikaudelta lähtien.
K: Ovatko kemialliset aseet laillisia sodissa?
V: Ei, vuodesta 1899 lähtien useissa kansainvälisissä laeissa on sanottu, että kemiallisten aseiden käyttö on laitonta.
K: Onko kemiallisia aseita käytetty sodissa näiden lakien säätämisen jälkeen?
V: Kyllä, kemiallisia aseita on edelleen käytetty sodissa sen jälkeen.
K: Miksi on tärkeää kieltää kemialliset aseet sodissa?
V: On tärkeää kieltää kemialliset aseet sodissa, koska ne ovat erittäin vaarallisia ja voivat aiheuttaa vahinkoa viattomille siviileille.
K: Voiko kemiallisella sodankäynnillä olla pitkäaikaisia vaikutuksia?
V: Kyllä, kemiallisella sodankäynnillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia, kuten hengitystieongelmia, syntymävikoja ja jopa kuolemia.
Etsiä