Australian hallitus

Liittovaltion hallitus

Australian perustuslain 1 §:ssä säädetään demokraattisesta lainsäätäjästä, Australian kaksikamariparlamentista. Se koostuu kuningattaresta ja kahdesta kamarista, senaatista ja edustajainhuoneesta. Perustuslain 51 pykälässä määritellään kansainyhteisön hallituksen lainsäädäntövalta ja annetaan liittovaltion hallitukselle tiettyjä valtuuksia ja vastuualueita (ns. "valta-alueita"). Kaikki muut vastuualueet jäävät kuudelle osavaltiolle. Kullakin osavaltiolla on oma perustuslaki, joten Australiassa on seitsemän suvereenia parlamenttia, joista yksikään ei voi ottaa haltuunsa minkään muun valtuuksia. Australian korkein oikeus ratkaisee kaikki kansainyhteisön ja osavaltioiden väliset tai osavaltioiden väliset kiistat niiden toimivallasta.

Kansainyhteisön parlamentti voi ehdottaa muutoksia perustuslakiin. Jotta ehdotuksista tulisi laki, niistä on järjestettävä kansanäänestys kaikkien äänestysikäisten australialaisten keskuudessa. Muutosten on saatava "kaksinkertainen enemmistö": enemmistö kaikista äänistä ja enemmistö osavaltioiden enemmistön äänistä.

Kansainyhteisön perustuslaissa todetaan myös, että osavaltiot voivat sopia minkä tahansa toimivaltansa luovuttamisesta Kansainyhteisölle. Tämä voidaan tehdä perustuslain muutoksella kansanäänestyksellä. Yleisemmin, jos kaikki osavaltiot ovat samaa mieltä, kaikki osavaltioiden ja kansainyhteisön parlamentit hyväksyvät lait, joilla siirto sallitaan. Näissä "siirtolakeissa" voi olla "raukeamislauseke". Tämä on osa lakia, joka tarkoittaa, että laki on voimassa vain tietyn ajan. Tämän jälkeen alkuperäinen toimivallanjako palautetaan.

Australiassa on useita alueita, joista kolme on itsehallinnollisia: Australian pääkaupunkialue (ACT), pohjoinen alue (NT) ja Norfolkin saari. Näiden alueiden lainsäätäjillä on valtuudet, jotka Kansainyhteisö on antanut niille. Kansainyhteisön parlamentilla on valta kumota alueiden lainsäädäntö ja antaa tai ottaa valtuuksia. Australian pääkaupunkialueella ja pohjoisella alueella asuvat Australian kansalaiset ovat edustettuina kansainyhteisön parlamentissa, Norfolkin saaren asukkaat eivät.

Australian muut alueet (Jervis Bay, Joulusaari ja Kookossaaret) eivät ole itsehallintoalueita. Sen sijaan näitä alueita hallinnoidaan liittovaltion lakien mukaisesti, ja Joulusaarella ja Kookossaarilla on myös paikallishallinto. Suurelta osin asumattomista Korallimerisaarista muodostettiin kansainyhteisön alue vuonna 1969. Ashmore- ja Cartier-saaret ovat olleet vuodesta 1933 lähtien territorio, jota hallinnoidaan pohjoisen territorion lakien mukaisesti.

Siirtomaiden välillä käytiin pitkiä neuvotteluja liittovaltion luonteesta ja Australian parlamentin rakenteesta. Edustajainhuone valitaan osavaltioiden erikokoisten väestömäärien perusteella. Niinpä Uudessa Etelä-Walesissa on 50 jäsentä, kun taas Tasmaniassa on vain viisi. Sen sijaan senaatti valitaan osavaltioiden välisen tasa-arvon perusteella: kaikilla osavaltioilla on 12 senaattoria asukasluvusta riippumatta. Näin pienempien osavaltioiden senaattorit voivat muodostaa enemmistön ja muuttaa tai jopa hylätä edustajainhuoneen antamat lait. ACT ja NT valitsevat kumpikin kaksi senaattoria.

Kolmas hallintotaso kansainyhteisön ja osavaltion/alueiden jälkeen on paikallishallinto. Ne on organisoitu shires, kaupungeiksi tai kaupungeiksi. Paikallishallinnot koostuvat vaaleilla valituista edustajista (joita kutsutaan osavaltiosta riippuen joko valtuustoksi tai kaupunginvaltuutetuksi), jotka toimivat yleensä osa-aikaisesti.

Hallintoa hoitaa kolme toisiinsa kytkeytynyttä hallinnonalaa:

• Lainsäätäjä: Kansainyhteisön parlamentti
• Johtaja: Hallitsija, jonka toimeenpanovaltaa käyttävät kenraalikuvernööri, pääministeri, ministerit ja heidän ministeriönsä.
• Oikeuslaitos: Australian korkein oikeus ja muut liittovaltion tuomioistuimet.

Vallanjako on periaate, jonka mukaan hallituksen kolme haaraa toimivat erillään toisistaan:

• lainsäätäjä ehdottaa lakeja lakiehdotuksina. Se luo oikeudelliset puitteet kahden muun haaran toiminnalle. Hallitsija on muodollisesti osa parlamenttia, mutta hän ei osallistu aktiivisesti näihin asioihin.
• toimeenpanovalta säätää lait kuninkaallisella puoltavalla lausunnolla, hallinnoi lakeja ja suorittaa sille lainsäädännössä annetut tehtävät.
• Tuomioistuinlaitos käsittelee lainkäytöstä johtuvia tapauksia sekä lakia että common law -lakia käyttäen. Australian tuomioistuimet eivät voi antaa neuvoa-antavia lausuntoja lakien perustuslainmukaisuudesta.
• muut elimet eivät voi vaikuttaa oikeuslaitokseen.

Ennen vuoden 1986 Australia Act -lakia ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin vastaavaa lainsäädäntöä jotkin Australian tapaukset voitiin lähettää lopullisen muutoksenhaun kohteeksi Judicial Committee of the Privy Counciliin. Australian laki ratkaistaan nykyään vain Australiassa, ja Australian korkein oikeus on korkein muutoksenhakutuomioistuin. Lisäksi poistettiin mahdollisuus, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti voisi säätää lakeja Australian perustuslain kumoamiseksi.

Lainsäätäjä

Lainsäätäjä säätää lakeja ja valvoo kahden muun elimen toimintaa, jotta lakeja voidaan tarvittaessa muuttaa. Australian parlamentti on kaksikamarinen ja koostuu kuningattaresta, 76-jäsenisestä senaatista ja 150-jäsenisestä edustajainhuoneesta. Kustakin osavaltiosta valitaan kaksitoista senaattoria kuuden vuoden toimikaudeksi suhteellista vaalitapaa ja siirtoäänestystä (joka tunnetaan Australiassa nimellä "preferential voting") käyttäen, ja puolet valitaan joka kolmas vuosi.

Lisäksi on kaksi senaattoria, jotka äänestäjät valitsevat pohjoisterritorion alueelta (mukaan lukien Intian valtameren alueet, Joulusaari ja Kookossaaret). Australian pääkaupunkialueen (mukaan lukien Jervis Bayn alue) äänestäjät valitsevat kaksi senaattoria. Alueiden senaattorit valitaan myös etuoikeusäänestyksellä, mutta heidän toimikautensa ei ole kiinteä: se alkaa edustajainhuoneen yleisten vaalien päivänä ja päättyy seuraavaa vaalipäivää edeltävänä päivänä.

Edustajainhuoneen jäsenet valitaan suosituimmuusäänestyksellä yhden jäsenen alueilta, jotka jakautuvat osavaltioiden ja alueiden kesken suunnilleen asukasluvun suhteessa. Tavallisessa lainsäädännössä molemmilla kamareilla on samat valtuudet, mutta kaikkien rahankäyttöä tai verojen perimistä koskevien lakien on tultava edustajainhuoneesta. Westminsterin järjestelmässä sen poliittisen puolueen tai puolueryhmän johtajaa, jolla on edustajainhuoneen jäsenten enemmistön tuki, pyydetään muodostamaan hallitus, ja hänet nimitetään pääministeriksi.

Pääministeri ja hallitus ovat vastuussa parlamentille, jonka jäseniä heidän on oltava. Yleiset vaalit järjestetään vähintään joka kolmas vuosi. Pääministeri voi milloin tahansa kehottaa kenraalikuvernööriä järjestämään edustajainhuoneen vaalit, mutta senaatin vaalit voidaan järjestää vain tietyissä perustuslaissa vahvistetuissa määräajoissa. Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin 21. elokuuta 2010.

Kansainyhteisön parlamentti ja kaikki osavaltioiden ja territorioiden lainsäädäntöelimet käyttävät Westminsterin järjestelmää. Niillä on tunnustettu oppositiojohtaja, joka on yleensä hallituksen ulkopuolisen suurimman puolueen johtaja. Opposition jäsenistä koostuu myös varjokabinetti, joka "varjostaa" kutakin ministeriön jäsentä ja esittää kysymyksiä ministerin vastuualueeseen liittyvistä asioista. Koska hallituksella on enemmistö lainsäätäjän alahuoneen jäsenistä, se voi yleensä säätää omaa lainsäädäntöään ja valvoa parlamentin toimintaa. Oppositio voi halutessaan hidastaa prosessia ja estää hallituksen toimintaa. Parlamentin päivittäiset asiat hoidetaan tavallisesti parlamentin johtavan ministerin, joka kantaa titteliä "edustajainhuoneen johtaja", ja opposition etupenkkiläisen, joka tunnetaan nimellä "oppositioasioista vastaava johtaja", kesken.

Toimitusjohtaja

Valtion päämies

Australian perustuslaki kirjoitettiin vuonna 1901, jolloin Britannian imperiumin alueet eivät olleet itsenäisiä valtioita, eikä siinä käytetä sanoja "valtionpäämies". Käytännössä Australian valtionpäämiehen rooli on jaettu kahden henkilön, Australian kuningattaren ja Australian kenraalikuvernöörin, kesken. Kenraalikuvernöörin nimittää kuningatar Australian pääministerin suosituksesta. Vaikka kenraalikuvernööri on monessa suhteessa kuningattaren edustaja ja käyttää erilaisia perustuslaillisia valtuuksia hänen nimissään, perustuslaki antaa hänelle myös itsenäisesti monia tärkeitä perustuslaillisia valtuuksia.

Australian hallitsija on tällä hetkellä kuningatar Elisabet II. Hän on myös viidentoista muun kansainyhteisön valtakunnan hallitsija, Yhdistynyt kuningaskunta mukaan lukien. Muiden Dominikaanialueiden tavoin Australia sai lainsäädännöllisen riippumattomuuden Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentista vuoden 1931 Westminsterin perussäännöllä (Statute of Westminster 1931). Tämä tuli Australiassa voimaan vuonna 1942, mutta se on peräisin 3. syyskuuta 1939. Vuoden 1953 kuninkaallista tyyliä ja titteleitä koskevalla lailla Australian parlamentti antoi kuningattarelle Australian kuningattaren arvonimen. Vuonna 1973 hänen Australian arvonimensä ei enää sisältänyt hänen asemaansa Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattarena ja uskon puolustajana.

Perustuslain 61 pykälässä sanotaan, että "Kansainyhteisön toimeenpanovalta kuuluu kuningattarelle, ja sitä käyttää kenraalikuvernööri ‑kuningattaren edustajana, ja se ulottuu tämän perustuslain ja kansainyhteisön lakien ‑täytäntöönpanoon ja ylläpitoon". Australian perustuslain 2 §:ssä sanotaan, että kenraalikuvernööri edustaa kuningatarta Australiassa. Käytännössä kenraalikuvernööri hoitaa kaikki valtionpäämiehen tavallisesti hoitamat tehtävät kuningattarelta kysymättä.

Kysymys siitä, onko kuningatar Australian valtionpäämies, muuttui poliittiseksi Australian tasavallan kansanäänestyksen yhteydessä vuonna 1999, kun Australian tasavallan vastustajat väittivät, että Australialla oli jo Australian kansalainen valtionpäämiehenä kenraalikuvernööri, joka on vuodesta 1965 lähtien ollut poikkeuksetta Australian kansalainen. Entinen kenraalikuvernööri, kenraalimajuri Michael Jeffery, sanoi vuonna 2004: "Hänen Majesteettinsa on Australian valtionpäämies, mutta minä olen hänen edustajansa ja kaikessa mielessä ja tarkoituksessa hoidan koko roolia." Vuonna 2005 hän kuitenkin kieltäytyi nimeämästä kuningatarta valtionpäämieheksi ja sanoi sen sijaan vastauksena suoraan kysymykseen: "Kuningatar on monarkki, ja minä edustan häntä ja hoidan kaikki valtionpäämiehen tehtävät." Hän ei kuitenkaan halunnut nimetä kuningatarta valtionpäämieheksi. Kenraalikuvernööri edustaa Australiaa kansainvälisesti tekemällä ja vastaanottamalla valtiovierailuja.

Vuonna 2009 pääministeri Kevin Rudd kutsui kenraalikuvernööriä Australian valtionpäämieheksi. Hän sanoi, että Quentin Brycen vierailu Afrikkaan "...Australian valtionpäämiehen tämän mittakaavan vierailu Afrikkaan ilmaisee Australian sitoutumisen vakavuuden".

Westminsterin järjestelmässä kenraalikuvernöörin valtuuksia käytetään lähes aina pääministerin tai muiden ministerien neuvojen perusteella. Kenraalikuvernöörillä on samanlainen varavalta kuin kuningattarella Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näitä valtuuksia käytetään harvoin, mutta Australian perustuslaillisen kriisin aikana vuonna 1975 kenraalikuvernööri Sir John Kerr käytti niitä kuningattaresta ja pääministeristä riippumatta.

Australiassa on useaan otteeseen haluttu poistaa monarkia. Vuonna 1999 järjestetyssä kansanäänestyksessä australialaiset äänestivät perustuslain muuttamista koskevasta ehdotuksesta. Ehdotus olisi poistanut kuningattaren perustuslaista ja korvannut kenraalikuvernöörin pääministerin nimittämällä presidentillä, joka kuitenkin tarvitsee parlamentin molempien huoneiden kahden kolmasosan enemmistön hyväksynnän. Ehdotus hylättiin. Australian republikaaninen liike vaatii edelleen monarkian lakkauttamista Australiassa, mutta Australians for Constitutional Monarchy -järjestö vastustaa sitä.

Toimeenpaneva neuvosto

Liittovaltion toimeenpaneva neuvosto koostuu kenraalikuvernööristä, pääministeristä ja ministereistä. Se on muodollinen elin, jonka tehtävänä on panna täytäntöön kabinetin tekemät päätökset ja suorittaa useita muita tehtäviä. Toimeenpanevan neuvoston jäsenillä on oikeus käyttää arvonimeä "The Honourable", joka säilyy elinikäisenä. Kenraalikuvernööri toimii yleensä neuvoston kokousten puheenjohtajana, mutta hallituksen ja neuvoston välisenä yhdyssiteenä toimii ministeri, jolla on toimeenpanevan neuvoston varapuheenjohtajan arvonimi.

Kaappi

Australian perustuslaissa ei mainita kabinettia, eivätkä sen päätökset ole oikeudellisesti sitovia. Kaikkien ministeriön jäsenten on vannottava valansa liittovaltion toimeenpanevan neuvoston jäseniksi. Tämän neuvoston puheenjohtajana toimii kenraalikuvernööri, ja se kokoontuu ainoastaan hyväksymään ja antamaan lainvoiman kabinetin jo tekemille päätöksille. Tämän vuoksi ministeriössä on aina yksi jäsen, jolla on toimeenpanevan neuvoston varapuheenjohtajan titteli.

Vuoteen 1956 asti kaikki ministeriön jäsenet olivat kabinetin jäseniä. Kun ministereitä lisättiin 1940- ja 1950-luvuilla, kabinetti kasvoi liian suureksi. Vuonna 1956 Robert Menzies loi kaksitasoisen ministeriön, jossa kabinettiin kuuluivat vain vanhemmat ministerit. Heidät tunnetaan nimellä etupenkki, koska he istuvat parlamentin etupenkillä. Tätä käytäntöä ovat jatkaneet kaikki hallitukset lukuun ottamatta Whitlamin hallitusta.

Kun muut kuin työväenpuolueet ovat olleet vallassa, pääministeri on tehnyt kaikki hallituksen ja ministerien nimitykset. Kun liberaalipuolue ja sen edeltäjät (Nationalistipuolue ja United Australia Party) ovat olleet koalitiossa Kansallispuolueen tai sen edeltäjän Maalaispuolueen kanssa, nuoremman koalitiopuolueen johtajalla on ollut oikeus päättää puolueensa jäsenistä koalitioministeriöön ja tehdä yhteistyötä pääministerin kanssa vastuualueiden jakamiseksi.

Kun työväenpuolue oli ensimmäisen kerran virassa Chris Watsonin johdolla, Watson käytti oikeutta valita kabinettinsa jäsenet. Vuonna 1907 puolue kuitenkin päätti, että tulevat työväenpuolueen kabinetit valittaisiin parlamentaarisen työväenpuolueen eli Caucusin jäsenten toimesta. Pääministeri jakaisi heille vastuualueet. Työväenpuolueen pääministereillä oli paljon vaikutusvaltaa siihen, ketkä valittiin työväenpuolueen ministeriöihin, vaikka myös puolueen sisäisten pienten ryhmien johtajilla oli paljon valtaa. Ennen vuoden 2007 parlamenttivaaleja Kevin Rudd sanoi, että hän yksin valitsisi ministeriön, jos hänestä tulisi pääministeri. Hänen puolueensa voitti vaalit, ja hän valitsi ministeriön, kuten hän sanoi tekevänsä.

Kabinetti kokoontuu Canberran lisäksi myös Australian muiden osavaltioiden pääkaupungeissa, useimmiten Sydneyssä ja Melbournessa. Kevin Rudd sanoi haluavansa, että kabinetti kokoontuisi muissakin paikoissa, kuten suurissa alueellisissa kaupungeissa. Sydneyssä kansainyhteisön parlamentin toimistot sijaitsevat Phillip Streetillä.

Talonmieshallitukset

Hallitus toimii toisinaan "väliaikaisena" hallituksena, pääasiassa ennen yleisiä vaaleja ja välittömästi niiden jälkeen.

Oikeuslaitos

Oikeuslaitos tulkitsee lakeja käyttäen perustana säädettyjä lakeja ja sitä, mitä lainsäätäjät sanoivat lakeja hyväksyttäessä.

• Australian korkein oikeus
• Australian liittovaltion tuomioistuin
• Australian perhetuomioistuin
• Liittovaltion tuomioistuin

Aiheeseen liittyvät sivut

• Australian liittovaltion talousarvio
• Australian julkinen palvelu