Sarvipöllö (Bubo virginianus) – Pohjois‑Amerikan suurin huuhkaja

Tutustu sarvipöllöön (Bubo virginianus) — Pohjois‑Amerikan suurimpaan huuhkajaan: ulkonäkö, elinympäristöt, kantava huuto ja kiinnostavat faktat. Lue lajiopas ja kuvagalleria.

Sarvipöllö (Bubo virginianus) on Pohjois-Amerikan suurin pöllö. Sitä kutsutaan joskus myös huuhkajapöllöksi.

Tämä laajalle levinnyt petolintu elää monenlaisissa ympäristöissä: vuorilla, niityillä, havumetsissä, aavikoilla, chapparaleilla ja monissa muissa elinympäristöissä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Sen ääni on kauas kantautuva huuto, joka kuuluu tyypillisesti yöllä.

Ulkonäkö ja koko

Sarvipöllö on kookas ja voimakasrakenteinen pöllölaji. Sen tunnusmerkkejä ovat suuret keltainen silmät, selvästi erottuvat sulkakorvat (”sarvet”), tiheä ja laikukas höyhenpeite sekä valkoinen rinta- tai kurkkuplaidi. Naaras on yleensä hieman suurempi ja painavampi kuin koiras.

• Pituus: tyypillisesti noin 46–63 cm
• Keskiverto paino: noin 1–2,5 kg (riippuen alalajista ja sukupuolesta)
• Kärkiväli: noin 91–153 cm

Ravinto ja saalistus

Sarvipöllö on monipuolinen peto, jonka ruokavalio vaihtelee alueen ja vuodenajan mukaan. Se metsästää pääasiassa yöllä, mutta voi olla aktiivinen myös hämärässä ja joskus päivällä.

• Pääasialliset saalislajit: jäniseläimet (rusakot, kanit), jyrsijät (oravat, rotat, myyrät), linnut (myös suuremmat lajit), sekä kois- ja matelijat
• Saalistustapa: odottaa ja yllättää saaliin oksalta tai maasta, käyttää voimakkaita kynsiään ja nokkaansa

Lisääntyminen ja pesintä

Sarvipöllöt käyttävät usein aiemmin rakennettuja pesiä, kuten petolintujen vanhoja pesiä, varisten tai kotkien pesiä, kalliolahteita, puukoloja tai jopa ihmisen rakennelmia. Naaras munii tavallisesti 1–4 munaa (usein 2–3), ja inkubaation vastaa pääasiassa naaras. Inkubaatioaika on noin 30–37 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä noin 6–7 viikon iässä, mutta jäävät usein vielä isän tai äidin hoivaan pidemmäksi aikaa.

Ääni

Sarvipöllön ääni on matala, kantava huuto, joka usein kuvataan ilmaisulla ”hoo-hoo-hoo” tai sarjana syviä huutoja. Ääni toimii reviirimerkkinä ja parin välisenä viestintänä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Laji esiintyy laajalla alueella arktiselta tundralta aina Etelä-Amerikan eteläosiin saakka. Se sopeutuu hyvin erilaisiin elinympäristöihin: tiheisiin metsiin, avoimiin maisemiin, vuoristoihin ja kuivempiin alueisiin, ja se tavataan myös maaseudun ja kaupunkien reuna-alueilla.

Suhde ihmiseen ja suojelu

Sarvipöllö ei yleisesti ole uhanalainen, koska se on sopeutuvainen ja laajalle levinnyt. Paikallisia uhkia ovat kuitenkin myrkyt (esim. rodenticideista saatujiin myrkytyksiin liittyvät ongelmat), saalistus, häiriöt pesimäaikana ja liikenneonnettomuudet. Koska laji saalistaa myös rottien ja muiden tuholaisten populaatioita, se on monessa ympäristössä hyödyllinen.

Kulttuuri ja huomioitavaa

Sarvipöllö on vahva symboli monissa kulttuureissa ja mielikuvissa — sitä pidetään usein viisauden, salaperäisyyden tai yöeläimen edustajana. Havainnoiminen luonnossa onnistuu parhaiten hiljaisina aamu- tai iltahetkinä, ja sen omaleimainen huuto auttaa löytämään lajin metsästysalueen. Jos pesintäalue löytyy, pesivien yksilöiden rauhaa tulisi kunnioittaa, jotta parit voivat lisääntyä häiriöttä.

Hae kirjaimella