Gustave Courbet

Varhainen elämä

Courbet syntyi vuonna 1819 ja oli Régis ja Sylvie Oudot Courbet'n poika Ornansissa, Doubsissa. Courbet'n sisaret Zoé, Zélie ja Juliette olivat hänen ensimmäiset mallinsa piirtämisessä ja maalaamisessa.

Parikymppisenä Courbet lähti Pariisiin vuonna 1839 ja työskenteli kahden muun taidemaalarin, Steubenin ja Hessen, ateljeessa. Hän ei viihtynyt siellä ja halusi työskennellä yksin. Hän opiskeli monien suurten mestareiden, kuten Goyan, Velazquezin ja Tizianin töitä. Hän maalasi tuolloin useita omakuvia. Hän palasi usein kotiinsa Ornansiin metsästämään, kalastamaan ja löytämään inspiraatiota maaseudulta ja maalaiselämästä.

Vuosina 1846-1847 Coubet matkusti Alankomaihin ja Belgiaan, jossa hän tutki Rembrandtin, Franz Halsin ja Jan Steenin maalauksia, jotka kaikki maalasivat 1600-luvulla. Näiden taiteilijoiden maalaukset esittivät usein realistisia kohtauksia ja muotokuvia arkielämästä. Niissä tavalliset ihmiset istuivat yhdessä pöydän ääressä, tanssivat, kirjoittivat, kokkailivat, työskentelivät ammatissa, yrityksissä ja pelloilla. Monissa kuvissa oli myös sotilaita. Courbet päätti, että hän halusi maalata kohtauksia tavallisesta elämästä samalla tavalla kuin nämä taiteilijat. Hän ei halunnut maalata kohtauksia kirjallisuudesta, historiasta tai mytologiasta, kuten useimmat muut taiteilijat Ranskassa tuohon aikaan. ⁸³

Omakuva (Epätoivoinen mies), noin 1843-1845 (yksityiskokoelma)

Success

Courbet maalasi suuren kuvan Ornansin arjesta. Maalauksessa, jonka nimi on Päivällisen jälkeen Ornansissa, on neljä miestä, jotka ovat juuri lopettaneet ateriansa pienen pöydän ääressä, joka on ehkä majatalossa. Yksi mies soittaa viulua, toinen sytyttää piippuaan. Courbet istuu kuuntelemassa, pää käteen nojaten. Iso koira on käpertynyt tuolin alle. Courbet esitteli maalauksen Pariisin Salon-näyttelyssä. Se oli suuri menestys. Se voitti kultamitalin ja Ranskan hallitus osti sen.³² Kultamitalin ansiosta Courbet saattoi ripustaa taulunsa Salon-näyttelyihin ilman, että tuomaristo tarkisti ne ensin. Tätä sääntöä muutettiin vuonna 1857.⁵⁵ Courbet'n sekä Honoré Daumier'n ja Jean-François Millet'n töistä tuli tunnettuja nimellä realismi. Ihailemiensa hollantilaisten taidemaalareiden tavoin Courbet maalasi usein leveillä, karkeilla siveltimenvedoilla. Hän käytti maalauksissaan usein tummia maanläheisiä värejä, erityisesti ruskeaa.

Kivenmurtajat

Vuonna 1849 Courbet näki kaksi ihmistä työskentelemässä tien varrella, kun he rikkoivat pienillä vasaroilla suuria kiviä soraksi. Toinen oli vanha mies ja toinen nuori poika. Courbet maalasi kuvan tästä kohtauksesta. Hän selitti sitä ystävälleen: "Harvoin tapaa näin täydellistä köyhyyden ilmaisua, ja niinpä sain juuri silloin idean maalausta varten. Käskin heitä tulemaan ateljeeseeni seuraavana aamuna."

Kuvasta tuli pian yksi kuuluisimmista köyhien ihmisten elämää kuvaavista kohtauksista, joita on koskaan maalattu. Se tuhoutui toisen maailmansodan aikana Dresdenissä. ³¹

Hautaus Ornansissa

Courbet'n toinen tärkeä maalaus, joka oli esillä vuoden 1850 Salonissa, oli kohtaus hänen kylänsä elämästä. Vuodesta 1849 alkaen hän maalasi edellisenä vuonna kuolleen isosetänsä hautajaiset. Courbet sai kaikki hautajaisissa olleet kyläläiset tulemaan työhuoneeseensa ja poseeraamaan hänelle yksi kerrallaan, kunnes maalaus oli valmis. Maalaus oli hyvin suuri, 3,1 x 6,6 metriä (10 x 22 jalkaa). Kuuluisa taiteilija Jacques Louis David oli aikoinaan maalannut hyvin suuren taulun samalla tavalla. Davidin kuva oli Napoleonin kruunajaisista, ja siinä näkyivät kaikki paikalla olleet ihmiset.

Jotkut ylistivät Ornansin hautajaisia, mutta toiset olivat siitä hyvin vihaisia. Heidän mielestään oli väärin esittää tavallisen miehen hautajaiset valtavassa maalauksessa, ikään kuin hän olisi yhtä tärkeä kuin keisari. Heidän mielestään oli väärin näyttää kylän köyhät ihmiset vanhoine vaatteineen ja likaisine saappaineen ikään kuin he olisivat yhtä tärkeitä kuin herrat ja naiset.⁴ Jotkut kriitikot sanoivat, että Courbet yritti tarkoituksella maalata rumuutta. Monet ihmiset kävivät katsomassa kuvan ja pitivät uudesta realistisesta maalaustavasta. Courbet sanoi: "Ornansin hautajaiset oli .... romantiikan hautajaiset. "

Courbetista tuli julkkis. (Hänestä tuli kuuluisa ja hänestä kirjoitettiin sanomalehdissä - kuin filmitähdestä.) Ihmiset sanoivat, että hän oli nero, "kauhea sosialisti" ja "villi".⁸ Courbet kirjoitti ystävälleen vuonna 1850:

"

...meidän hyvin sivistyneessä yhteiskunnassamme minun on elettävä villieläimen elämää. Minun on oltava vapaa jopa hallituksista. Kansalla on sympatiani, minun on puhutteltava heitä suoraan.

"

Courbet maalasi 1850-luvulla monia muita kuvia, joissa hän käytti tavallisia ihmisiä ja ystäviä aiheinaan, kuten Kylän neidot (1852), Painijat (1853), Kylpijät (1853), Nukkuva kehrääjä (1853) ja Vehnän seuloja (1854).

Taiteilijan ateljee

Courbet maalasi sitten toisen valtavan kuvan. Tämän maalauksen nimi on Taiteilijan työhuone, ja se kertoo seitsemästä vuodesta Courbetin elämästä taidemaalarina. Hän esittää itsensä kuvan keskellä työskentelemässä suuren maisemamaalauksen parissa. Hänen takanaan on taiteilijan malli, joka on alasti. Courbet'n ympärillä on hänen ystäviään ja ihmisiä hänen kylästään. Hänen äitinsä seisoo kuvan toisella puolella. Toinen nainen istuu lattialla syöttämässä lastaan. Pieni poika katselee taiteilijaa, ja valkoinen kissa leikkii lattialla.

Vuonna 1855 Coubet otti tämän kuvan sekä Ornanin hautauksen ja kaksitoista muuta maalausta Pariisissa järjestettävää suurta kansainvälistä näyttelyä Exposition Universelle varten. Kaksi suurinta maalausta ja toinen lähetettiin pois, koska tilaa ei ollut tarpeeksi. Courbet oli vihainen. Hän teetti oman rakennuksen ja näytti neljäkymmentä maalaustaan.⁵² Monet muut taiteilijat ylistivät Courbet'ta, mutta jotkut nauroivat hänelle, eikä yleisö ostanut kovinkaan montaa hänen taulustaan.⁸⁴ Courbetin tekojen vuoksi nuoremmat taiteilijat kuulivat hänestä ja ihailivat häntä. Heihin kuuluivat James McNeill Whistler Yhdysvalloissa sekä Édouard Manet Ranskassa.

Myöhempi elämä

Vuonna 1857 Courbet esitti kuusi kuvaa Salon-näyttelyssä. Yksi oli metsästyskohtaus ja yksi kuva kahdesta prostituoidusta, jotka makasivat puun alla Seinen rannalla Pariisissa. Näyttelyyn tuli paljon ihmisiä. Metsästyskohtaukset olivat hyvin suosittuja suurten talojen eteisten ja ruokasalien koristeluun. ⁵²

Loppuelämänsä ajan Courbet maalasi eroottisia kuvia, kuten kuvan prostituoiduista, ja myös monia muita metsästyskohtauksia. Hänen viimeinen eroottinen maalauksensa oli nimeltään Maailman synty, ja se oli lähikuva naisten sukupuolielimistä. Tämä maalaus esiteltiin julkisessa näyttelyssä vasta vuonna 1988. Hän maalasi myös monia maisemia, jotka hän aloitti tekemällä ulkoilmaluonnoksia, joista hän teki sitten studiossaan suuria maalauksia. 1870-luvulla Courbetia pidettiin yhtenä Ranskan johtavista taiteilijoista. Keisari tarjoutui tekemään Courbetista Ranskan korkeimman kunniamerkin, Légion d'honneurin, jäsenen, mutta Courbet kieltäytyi siitä. Hän uskoi, että hän kuului köyhille ja tavallisille ihmisille, ei korkeille ja mahtaville.

Tuohon aikaan Ranskassa oli monia poliittisia ongelmia. Courbet sekaantui poliittisiin ongelmiin. Vuonna 1871 häntä syytettiin siitä, että Vendômen pylväs -niminen julkinen muistomerkki oli purettu. Hän joutui kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Vuonna 1873 uusi hallitus odotti hänen maksavan siitä, että muistomerkki restauroitaisiin ja laitettaisiin takaisin. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa, joten hän lähti Ranskasta Sveitsiin. Hallitus päätti asettaa ehdot, joiden mukaan Courbet voisi maksaa pylvään 33 vuoden ajan 10 000 frangin vuotuisina maksuina. Courbet kuoli La Tour-de-Peilzissä Sveitsissä 31. joulukuuta 1877, päivää ennen ensimmäisen maksuerän erääntymistä. Hän oli 58-vuotias ja kuoli maksasairauteen, jota pahensi runsas juominen.

Kaksi prostituoitua Seinen rannalla , (1856)


Taiteilijan ateljee , 1855, 359 × 598 cm (141,33 × 235,43 tuumaa), öljy kankaalle, Musée d'Orsay, Pariisi.


Kivenmurtajat, 1849


Gustave Courbet, Hautajaiset Ornansissa, 1849-1850, öljy kankaalle, Musée d'Orsay, Pariisi.

Galleria

Aiheeseen liittyvät sivut

• Romantiikka
• Sosiaalinen realismi
• Impressionismi
• Jälki-impressionistit