Appalakkivuoret (ranskaksi les Appalaches) ovat suuri Pohjois-Amerikan vuoristoryhmä, joka ulottuu osittain Kanadassa, mutta pääosin Yhdysvalloissa. Ne muodostavat 100–300 mailin levyisen vyöhykkeen, joka jatkuu noin 1 500 mailin (noin 2 400 km) mittaisena ketjuna Newfoundlandin saarelta Yhdysvaltojen Alabaman keskiosiin asti. Alueen vuoristot, laaksot ja kumpuilevat ylängöt vaihtelevat suuresti pohjoisesta etelään.
Yksittäiset huiput ovat tyypillisesti kohtalaisen matalia verrattuna länsirannikon kalliisiin vuoristoihin: useimmat vuoret kohoavat keskimäärin noin 900 metriä merenpinnasta. Korkein huippu on Pohjois-Carolinassa sijaitseva Mount Mitchell (6 684 jalkaa eli 2 037 metriä). Mt. Mitchell on myös korkein kohta Mississippi-joen itäpuolella ja korkein kohta Pohjois-Amerikan itäosassa. Muita merkittäviä huippuja ovat muun muassa Clingmans Dome (Great Smoky Mountains) ja useat Blue Ridgen jyrkät harjut.
Geologia ja synty
Appalakkien vuoristo on yksi maan vanhimmista vuoristoketjuista. Se syntyi useiden orogeneesien (vuoristomuodostusvaiheiden) seurauksena erityisesti paleozoisella kaudella, jolloin mannerten törmäykset ja taipumat nostivat alueen ylös. Appalakkien kallioperä koostuu pääosin hyvin vanhoista, metamorfoituneista ja sedimenttikivistä. Alue on sittemmin kulunut merkittävästi, minkä vuoksi vuoret ovat nykyään matalampia ja pyöristyneempiä kuin nuoremmat vuorijonot lännessä. Pohjoisissa osissa näkynyt jääkausien vaikutus on jättänyt jälkiä maastoon, kun taas eteläisemmät osat ovat jääneet jääpeitteeltä ja säilyttäneet vanhempia maisemarakennepiirteitä.
Fyysinen maantiede ja vesistöt
Appalakkien vuoristo muodostaa usein esteen itä–länsisuuntaiselle liikenteelle: vuorijonot ja laaksot kulkevat pääosin pohjois–eteläsuunnassa, joten matkustajien on noustava useita harjuja ja laskettu laaksoihin. Vain harvoissa kohdissa on itä–länsisuuntaisia kulkuaukkoja (vuoristosolat), joista yksi mahdollisti muun muassa Erie-kanavan rakentamisen. Monin paikoin Appalakkien vedenjakaja erottaa Mississippi-joen ja Atlantin valtameren valuma-alueet.
Ekologia ja luonnon monimuotoisuus
Appalakit ovat biologisesti monimuotoinen alue. Pohjoisosissa kasvillisuus muistuttaa boreaalista metsää, kun taas keskiosissa ja etelässä esiintyy sekoitus lehtimetsiä, havumetsiä ja reunavyöhykkeitä. Alueella on erityisen runsaasti sammakkoeläimiä, kuten salamandreja, ja monia endeemisiä kasveja. Appalakkien metsät ovat historiallisesti olleet merkittäviä puu- ja hiilivarojen lähteitä, minkä seurauksena hakkuut ja kaivostoiminta ovat muokanneet maisemaa paikoin voimakkaasti.
Ihminen, kulttuuri ja talous
Termiä Appalachia käytetään kuvaamaan vuoristoa ja sitä ympäröiviä kukkuloita ja tasankoja. Yleisesti sillä tarkoitetaan Appalakkien keski- ja eteläosia, joihin kuuluvat usein osia Kentuckyn, Tennesseen, Virginian, Länsi-Virginian ja Pohjois-Carolinan osavaltioista, ja ajoittain myös eteläiset osat Pohjois-Georgiasta ja läntiset osat Etelä-Carolinasta, pohjoisessa Pennsylvaniasta ja lännessä Ohion kaakkoisosasta. Appalakkien perinteiseen kulttuuriin kuuluvat mm. folk-musiikki ja bluegrass, käsityöperinteet sekä omaleimainen kieli- ja tapakulttuuri. Alueella on myös pitkään esiintynyt taloudellista eriarvoisuutta ja riippuvuutta luonnonvaroista, mikä oli osasyynä siihen, että vuonna 1965 Yhdysvaltain kongressi perusti Appalakkien aluekomission (Appalachian Regional Commission) tukemaan aluetta; komission toiminta-alue ulottuu osin aina Mississippiin asti.
Vapaa-aika, suojelu ja merkittävät reitit
Appalakkien alue on suosittu vaellus- ja retkeilykohde. Tunnetuin vaellusreitti on Appalachian Trail, joka kulkee ketjun pituudelta ja on yksi maailman pisimmistä yhtenäisistä vaellusreiteistä (noin 2 190 mailia eli noin 3 500 km). Alueelta löytyy useita kansallispuistoja ja suojelualueita, kuten Great Smoky Mountainsin kansallispuisto, jotka suojelevat paikallista luontoa ja tarjoavat virkistysmahdollisuuksia. Luonnonsuojelu ja kestävän käytön toimet ovat tärkeitä, koska alueella on runsaasti uhanalaisia lajeja ja herkkiä ekosysteemejä.
Yhteenveto
Appalakkien vuoristo on maantieteellisesti, geologisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen alue: se on sekä ikivanha että elinvoimainen, tarjoaa merkittäviä luonnonvaroja ja luonnonsuojelukohteita sekä vaellus- ja luontokokemuksia. Vaikka vuoristo ei ole kovin korkea verrattuna nuorempiin vuorijonoihin, sen pituus, monimuotoinen luonto ja vahva kulttuuriperintö tekevät Appalakeista tärkeän osan Pohjois-Amerikan luonnollista ja inhimillistä maisemaa.
