Ableismi eli kykykeskeisyys — määritelmä, muodot ja vaikutukset

Ableismilla on monia muotoja eri puolilla maailmaa. Joskus ableismia tehdään tavalla, jonka on tarkoitus olla loukkaavaa. Toisinaan ihmiset ovat ableisteja yrittäessään olla mukavia. Kumpikin näistä ableismin muodoista on haitallista.

Yhteiskuntaa ei ole rakennettu vammaisia varten. Esimerkiksi monet kaupat eivät ole esteettömiä pyörätuolia käyttäville ihmisille, koska kaupan rakentaja oli liikuntakykyinen, joten hän ei ottanut huomioon, että pyörätuolilla liikkuvat ihmiset eivät pystyisi liikkumaan niissä mukavasti, tai hän ajatteli asiaa, mutta ei välittänyt siitä.

Vammaiset ihmiset joutuvat usein hyväksikäytön uhreiksi. Heidän hyväksikäyttäjänsä ovat yleensä ihmisiä, jotka eivät ole vammaisia. Heitä saatetaan käyttää hyväksi, koska heidän vammansa tekee heistä haavoittuvia. Joskus ihmistä kaltoinkohdellaan vain siksi, että hän on vammainen. Tätä kutsutaan vammaisviharikokseksi. Vammaisviharikos voi olla murha. Monet näistä murhista tehdään hoitajien, kuten vammaisten äitien toimesta. Viharikoksen ei tarvitse kohdistua suoraan henkilöön. Joku voi esimerkiksi kirjoittaa vammaisen autoon vammaisvihamerkin saadakseen vammaisen tuntemaan itsensä huonoksi vammaisuutensa vuoksi. Vammaisviharikoksia ilmoitetaan vuosittain tuhansia eri puolilla maailmaa. Vammaisviharikoksia ei useinkaan ilmoiteta. Tämä tarkoittaa sitä, että tilastot saavat ongelman näyttämään pienemmältä kuin se on.

Vammaisten ihmisten hyväksikäyttö on usein "vammaisuuteen liittyvää kiusaamista". Ihmiset ajattelevat, että kiusaaminen on jotain sellaista, jota tapahtuu vain lapsille koulussa ja joka ei ole vakavaa. Tämä ei ole totta. Kiusaamista tapahtuu kaikenikäisille. Kiusaaminen aiheuttaa pitkäaikaisia psykologisia ongelmia, kuten heikkoa itsetuntoa. Jotkut ihmiset tappavat itsensä, koska heitä on kiusattu. Mencap, hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa kehitysvammaisia ihmisiä, kysyi yli 500 vammaiselta lapselta ja nuorelta kiusaamisesta kyselytutkimuksessa. Kahdeksan kymmenestä kehitysvammaisesta lapsesta kertoi, että heitä kiusataan ja että he pelkäävät mennä ulos, koska pelkäävät joutuvansa kiusatuksi.

Yli 90 prosenttia kehitysvammaisista ihmisistä joutuu elämänsä aikana seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. 49 prosenttia heistä joutuu seksuaalisesti hyväksikäytetyksi yli 10 kertaa. Seksuaalisen hyväksikäytön osuus väestössä on alhaisempi.

81 prosentilla ei-vammaisista ihmisistä, jotka ovat siinä iässä, että ihmiset käyvät töissä, on työpaikka. 48 prosentilla vammaisista, jotka ovat siinä iässä, että ihmiset käyvät töissä, on työpaikka. 50 % vammaisista, joilla ei ole työtä, haluaisi saada työtä, mutta ei löydä sitä. Joskus vammaisille ei anneta töitä, vaikka he kykenisivätkin tekemään niitä, koska töitä antavat ihmiset (työnantajat) ajattelevat, että vammaiset eivät ole yhtä hyviä kuin ei-vammaiset ihmiset.

Englannin kieltä on kritisoitu ablistiseksi. Esimerkiksi nuoret sanovat joskus, että jokin asia on "jälkeenjäänyt", kun he tarkoittavat, että se on huono. Tämä voi olla loukkaavaa vammaisia kohtaan.

Toisessa maailmansodassa natsit murhasivat tuhansia vammaisia. Natsit tekivät näin, koska he uskoivat ei-vapaaehtoiseen eutanasiaan ja pakkoeugeniikkaan, joka on filosofia, jossa kannatetaan sellaisten ihmisten lisääntymistä, joilla on "toivottuja" ominaisuuksia, ja estetään sellaisten ihmisten lisääntyminen, joilla on "ei-toivottuja" ominaisuuksia. Heidän mielestään vammaisuus on huono asia ja vammaiset ovat taakka yhteiskunnalle. Monet ihmiset uskovat yhä näihin asioihin. Vuonna 2013 Cornwallin kaupunginvaltuutettu Colin Brewer sanoi, että vammaiset lapset "pitäisi lopettaa" rahan säästämiseksi. Hänet todettiin syylliseksi virkavirheeseen, mutta neuvosto ei voinut erottaa häntä.

Vammaisia ihmisiä steriloidaan joskus väkisin. Tämä on usein laitonta, koska lisääntymistä pidetään ihmisoikeutena. The Telegraph -lehden mukaan Britanniassa yritetään muuttaa hallituksen lakia, jonka mukaan abortti on laillinen raskauden 40. viikkoon asti, jos sikiö on vammainen.

Vuonna 2011 julkaistiin kirja nimeltä Syntipukki: Miksi jätämme vammaiset pulaan. Kirjan on kirjoittanut Katharine Quarmby. Se käsittelee vammaisiin kohdistuvia viharikoksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Urheilu on usein yhteiskunnan osa-alue, jolla ableismi on ilmeistä. Urheilumediassa vammaiset urheilijat esitetään usein huonompina. Kun tiedotusvälineissä puhutaan vammaisista urheilijoista, korostetaan usein kuntoutusta ja toipumista, mikä on luonnostaan kielteinen näkemys vammaisuudesta. Oscar Pistorius on eteläafrikkalainen juoksija, joka kilpaili vuosien 2004, 2008 ja 2012 paralympialaisissa sekä vuoden 2012 olympialaisissa. Pistorius oli ensimmäinen kaksoisamputoitu urheilija, joka kilpaili olympialaisissa. Kun mediassa keskityttiin inspiraatioon ja kilpailemiseen hänen ollessaan mukana paralympialaisissa, siirryttiin pohtimaan, oliko hänen jalkaproteesinsa hänelle etua olympialaisissa kilpailtaessa.