Ableismi eli kykykeskeisyys — määritelmä, muodot ja vaikutukset
Ableismi eli kykykeskeisyys – määritelmä, muodot ja vaikutukset: ymmärrä ennakkoluulot, sisäistetty ableismi ja lainsäädäntö sekä keinoja syrjinnän ehkäisyyn.
Ableismi eli kykykeskeisyys tarkoittaa ennakkoluuloja ja käytäntöjä, jotka asettavat vammaiset ihmiset huonompaan asemaan tai sivuuttavat heidän tarpeensa. Termi otettiin käyttöön laajemmin 1980-luvulla (sanaa käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1981), mutta ilmiö on ollut olemassa paljon kauemmin. Englanninkielinen vastaava termi on usein disablism. Ableismi voi olla avoimen vihamielistä mutta usein se on rakenteellista tai huomaamatonta: ihmiset voivat olla ableistisia (ennakkoluuloisia vammaisia kohtaan) tahattomasti, koska ableismi on syvälle juurtunutta ja arkipäiväistä. Henkilöä, jolla on tällainen ennakkoluulo, kutsutaan ablecentristiksi. Jotkut sanovat, että ableismi on eräänlaista sortoa, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, mitkä käytännöt tai asenteet pitäisi katsoa ableismiksi. Vammaiset ihmiset voivat myös olla ableistisia toisia vammaisia ihmisiä tai itseään kohtaan, mitä kutsutaan sisäistetyksi ableismiksi. On myös ihmisiä, jotka kieltävät ableismin olemassaolon tai vähättelevät sen vaikutuksia.
Muodot ja käytännön esimerkkejä
- Fyysinen epäsaavutettavuus: rakennukset, kulkuneuvot ja julkiset tilat, joihin ei pääse pyörätuolilla tai joissa ei ole esteetöntä kulkua.
- Viestinnän esteet: puutteelliset tekstitykset, esteettömät verkkosivut tai vaihtoehtoisen viestinnän puute (esim. tulkkaus, selkokieli).
- Työelämän ja koulutuksen syrjintä: rekrytointikäytännöt, joiden vaatimukset suosivat vammauttomia ihmisiä tai eivät tarjoa kohtuullisia mukautuksia.
- Lääketieteellinen ableismi: oletus, että vamma tulee aina "parantaa" tai että vammainen ihminen ei voi tehdä itsenäisiä päätöksiä hoidostaan.
- Kielen ja kulttuurin ableismi: halventavat ilmaisut, vammaisuutta vähättelevät vitsit tai vammattomuutta normina pitävät kuvastot.
- Poliittinen ja institutionaalinen ableismi: lait, palvelut tai käytännöt, jotka eivät ota huomioon vammaisten ihmisten oikeuksia tai tarpeita.
Rakenteellinen vs. yksilöllinen ableismi
Ableismi näkyy sekä yksilötasolla (esimerkiksi ennakkoluulot, mikroaggressiot) että rakenteellisena ilmiönä (lainsäädäntö, infrastruktuuri, palvelujärjestelmät). Sosiaalinen malli kuvaa vammaisuutta siten, että vamma syntyy ihmisen ja ympäristön välisestä yhteensopimattomuudesta — ei pelkästään yksilön toiminnallisuudesta. Tätä vasten medical model eli lääketieteellinen malli näkee vammaisuuden usein henkilön "ongelmana", mikä voi ylläpitää ableistisia käytäntöjä ja asenteita.
Vaikutukset
Ableismi vaikuttaa vammaisten ihmisten arkeen monin tavoin: se rajoittaa osallistumista, vaikeuttaa työllistymistä, heikentää pääsyä terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä lisää sosiaalista eristystä ja taloudellista epävarmuutta. Lisäksi ableismi vahingoittaa mielenterveyttä ja voi lisätä kokemuksia häirinnästä ja väkivallasta.
Sisäistetty ableismi
Sisäistetty ableismi tarkoittaa sitä, että vammainen henkilö omaksuu yhteiskunnan negatiiviset käsitykset vammaisuudesta. Tämä voi ilmetä häpeänä, itsensä vähättelynä, haluna piilottaa oireensa tai välttää avun pyytämistä, koska pelätään leimautumista.
Oikeudellinen suoja ja kansainväliset sopimukset
Joissakin maissa on säädetty lakeja, joilla suojellaan vammaisia henkilöitä syrjinnältä, ja myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa kielletään tällainen syrjintä (yleissopimus tunnetaan myös nimellä CRPD). Käytännössä lainsäädännön vaikuttavuus riippuu toimeenpanosta: tarvitaan valvontamekanismeja, esteettömyysvaatimuksia ja riittäviä resursseja oikeuksien toteuttamiseksi.
Miten torjua ableismia
- Lisää esteettömyyttä ja sovella universal design -periaatetta julkisissa tiloissa, palveluissa ja digitaalisissa ratkaisuissa.
- Kuuntele ja ota vammaisten ihmisten kokemukset ja näkemykset mukaan päätöksentekoon — "niistä ilman meitä" ei toimi.
- Tarjoa kohtuullisia mukautuksia työpaikoilla, kouluissa ja palveluissa.
- Kouluta ammattilaisia ja yleisöä ableismista, ennakkoluuloista ja inklusiivisesta vuorovaikutuksesta.
- Käytä kieltä, joka kunnioittaa yksilöitä; kysy mieltymyksistä (esim. identiteetin priorisointi: person-first vs identity-first) sen sijaan, että olettaisit.
- Haasta mikroagressiot ja avoimet ennakkoluulot: puutu syrjiviin käytäntöihin ja tue muuttamista inklusiivisempaan suuntaan.
- Tunnusta ableismin leikkauspinnat muihin syrjinnän muotoihin (sukupuoli, etnisyys, luokka jne.) ja pyri kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin.
Pienetkin arkiset teot — kuten kysyä ennen avustamista, välttää alentavaa kieltä ja suunnitella tapahtumia esteettömästi — auttavat vähentämään ableismia. Pitkäkestoinen muutos edellyttää sekä yksilöiden asennemuutosta että rakenteellisia uudistuksia, jotta yhteiskunta todella ottaa huomioon erilaiset toimintakyvyt.
Vangeilla, mielisairailla ja naisilla ei ole äänioikeutta parlamentissa. Tämä juliste on vuodelta 1908, ja sitä käytettiin naisten oikeuksien puolustamiseen. Vaikka juliste tehtiin kampanjoidakseen naisten äänioikeuden puolesta vaaleissa, se on myös osoitus mielisairaita kohtaan tunnetusta ableismista.
Ableismin muodot
Ableismilla on monia muotoja eri puolilla maailmaa. Joskus ableismia tehdään tavalla, jonka on tarkoitus olla loukkaavaa. Toisinaan ihmiset ovat ableisteja yrittäessään olla mukavia. Kumpikin näistä ableismin muodoista on haitallista.
Yhteiskuntaa ei ole rakennettu vammaisia varten. Esimerkiksi monet kaupat eivät ole esteettömiä pyörätuolia käyttäville ihmisille, koska kaupan rakentaja oli liikuntakykyinen, joten hän ei ottanut huomioon, että pyörätuolilla liikkuvat ihmiset eivät pystyisi liikkumaan niissä mukavasti, tai hän ajatteli asiaa, mutta ei välittänyt siitä.
Vammaiset ihmiset joutuvat usein hyväksikäytön uhreiksi. Heidän hyväksikäyttäjänsä ovat yleensä ihmisiä, jotka eivät ole vammaisia. Heitä saatetaan käyttää hyväksi, koska heidän vammansa tekee heistä haavoittuvia. Joskus ihmistä kaltoinkohdellaan vain siksi, että hän on vammainen. Tätä kutsutaan vammaisviharikokseksi. Vammaisviharikos voi olla murha. Monet näistä murhista tehdään hoitajien, kuten vammaisten äitien toimesta. Viharikoksen ei tarvitse kohdistua suoraan henkilöön. Joku voi esimerkiksi kirjoittaa vammaisen autoon vammaisvihamerkin saadakseen vammaisen tuntemaan itsensä huonoksi vammaisuutensa vuoksi. Vammaisviharikoksia ilmoitetaan vuosittain tuhansia eri puolilla maailmaa. Vammaisviharikoksia ei useinkaan ilmoiteta. Tämä tarkoittaa sitä, että tilastot saavat ongelman näyttämään pienemmältä kuin se on.
Vammaisten ihmisten hyväksikäyttö on usein "vammaisuuteen liittyvää kiusaamista". Ihmiset ajattelevat, että kiusaaminen on jotain sellaista, jota tapahtuu vain lapsille koulussa ja joka ei ole vakavaa. Tämä ei ole totta. Kiusaamista tapahtuu kaikenikäisille. Kiusaaminen aiheuttaa pitkäaikaisia psykologisia ongelmia, kuten heikkoa itsetuntoa. Jotkut ihmiset tappavat itsensä, koska heitä on kiusattu. Mencap, hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa kehitysvammaisia ihmisiä, kysyi yli 500 vammaiselta lapselta ja nuorelta kiusaamisesta kyselytutkimuksessa. Kahdeksan kymmenestä kehitysvammaisesta lapsesta kertoi, että heitä kiusataan ja että he pelkäävät mennä ulos, koska pelkäävät joutuvansa kiusatuksi.
Yli 90 prosenttia kehitysvammaisista ihmisistä joutuu elämänsä aikana seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. 49 prosenttia heistä joutuu seksuaalisesti hyväksikäytetyksi yli 10 kertaa. Seksuaalisen hyväksikäytön osuus väestössä on alhaisempi.
81 prosentilla ei-vammaisista ihmisistä, jotka ovat siinä iässä, että ihmiset käyvät töissä, on työpaikka. 48 prosentilla vammaisista, jotka ovat siinä iässä, että ihmiset käyvät töissä, on työpaikka. 50 % vammaisista, joilla ei ole työtä, haluaisi saada työtä, mutta ei löydä sitä. Joskus vammaisille ei anneta töitä, vaikka he kykenisivätkin tekemään niitä, koska töitä antavat ihmiset (työnantajat) ajattelevat, että vammaiset eivät ole yhtä hyviä kuin ei-vammaiset ihmiset.
Englannin kieltä on kritisoitu ablistiseksi. Esimerkiksi nuoret sanovat joskus, että jokin asia on "jälkeenjäänyt", kun he tarkoittavat, että se on huono. Tämä voi olla loukkaavaa vammaisia kohtaan.
Toisessa maailmansodassa natsit murhasivat tuhansia vammaisia. Natsit tekivät näin, koska he uskoivat ei-vapaaehtoiseen eutanasiaan ja pakkoeugeniikkaan, joka on filosofia, jossa kannatetaan sellaisten ihmisten lisääntymistä, joilla on "toivottuja" ominaisuuksia, ja estetään sellaisten ihmisten lisääntyminen, joilla on "ei-toivottuja" ominaisuuksia. Heidän mielestään vammaisuus on huono asia ja vammaiset ovat taakka yhteiskunnalle. Monet ihmiset uskovat yhä näihin asioihin. Vuonna 2013 Cornwallin kaupunginvaltuutettu Colin Brewer sanoi, että vammaiset lapset "pitäisi lopettaa" rahan säästämiseksi. Hänet todettiin syylliseksi virkavirheeseen, mutta neuvosto ei voinut erottaa häntä.
Vammaisia ihmisiä steriloidaan joskus väkisin. Tämä on usein laitonta, koska lisääntymistä pidetään ihmisoikeutena. The Telegraph -lehden mukaan Britanniassa yritetään muuttaa hallituksen lakia, jonka mukaan abortti on laillinen raskauden 40. viikkoon asti, jos sikiö on vammainen.
Vuonna 2011 julkaistiin kirja nimeltä Syntipukki: Miksi jätämme vammaiset pulaan. Kirjan on kirjoittanut Katharine Quarmby. Se käsittelee vammaisiin kohdistuvia viharikoksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Urheilu
Urheilu on usein yhteiskunnan osa-alue, jolla ableismi on ilmeistä. Urheilumediassa vammaiset urheilijat esitetään usein huonompina. Kun tiedotusvälineissä puhutaan vammaisista urheilijoista, korostetaan usein kuntoutusta ja toipumista, mikä on luonnostaan kielteinen näkemys vammaisuudesta. Oscar Pistorius on eteläafrikkalainen juoksija, joka kilpaili vuosien 2004, 2008 ja 2012 paralympialaisissa sekä vuoden 2012 olympialaisissa. Pistorius oli ensimmäinen kaksoisamputoitu urheilija, joka kilpaili olympialaisissa. Kun mediassa keskityttiin inspiraatioon ja kilpailemiseen hänen ollessaan mukana paralympialaisissa, siirryttiin pohtimaan, oliko hänen jalkaproteesinsa hänelle etua olympialaisissa kilpailtaessa.
Rion 2016 paralympialaisissa juoksija
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on ableismi?
A: Ableismi tai ablecentrismi on ennakkoluuloja vammaisia kohtaan.
K: Milloin sanaa "ableismi" käytettiin ensimmäisen kerran tunnetusti?
V: Sanan ensimmäinen tunnettu käyttö tapahtui vuonna 1981.
K: Voiko ableismi olla tahallista vai tahatonta?
V: Kyllä, ableismi voi olla sekä tahallista että tahatonta. Ihmiset eivät välttämättä huomaa sen olemassaoloa, koska se on niin yleistä.
K: Kenellä on tällaisia ennakkoluuloja?
A: Henkilöä, jolla on tällainen ennakkoluulo, kutsutaan kykykeskeiseksi.
K: Onko olemassa yksimielisyyttä siitä, mitä asioita pidetään ableistisina?
V: Kaikki ableismista puhuvat eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä asioita pidetään ableistisina.
K: Onko olemassa lakeja, jotka suojelevat vammaisia ihmisiä syrjinnältä?
V: Kyllä, joissakin maissa on lakeja, joilla suojellaan vammaisia ihmisiä syrjinnältä, ja myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus kieltää tällaisen syrjinnän.
Etsiä