John Hope (1860–1908) — Hopetounin markiisi ja Australian ensimmäinen kuvernööri

John Hope (1860–1908): Hopetounin markiisi, Skotlannista tullut Australian ensimmäinen kuvernööri — elämä, ura ja vaikutusvaltaisen aristokraatin rooli uuden mantereen historiassa.

John Adrian Louis Hope, 1. Linlithgow'n markiisi KT, GCMG, GCVO, PC (25. syyskuuta 1860 - 29. helmikuuta 1908), joka tunnettiin ennen vuotta 1873 nimellä Viscount Aithrie ja vuosina 1873-1902 nimellä Hopetounin seitsemäs jaarli (The 7th Earl of Hopetoun), oli Australian ensimmäinen kenraalikuvernööri.

Hope syntyi South Queensferryssä, West Lothianissa Skotlannissa. Hän oli Hopetounin kuudennen jaarlin vanhin poika. Hän opiskeli Eton Collegessa ja Sandhurstin kuninkaallisessa sotilasakatemiassa, jonka hän läpäisi vuonna 1879, mutta ei liittynyt armeijaan. Hän huolehti perheen taloista ja maista. Vuonna 1883 hänestä tuli aktiivinen jäsen parlamentin ylähuoneessa. Hän toimi lordina odottamassa kesäkuusta 1885 tammikuuhun 1886 ja elokuusta 1886 elokuuhun 1889.

Varhainen ura ja julkinen toiminta

Perheen maanomistajana Hopetoun hoiti laajoja maatiloja ja kiinteistöjä Skotlannissa, mutta osallistui myös aktiivisesti parlamentaariseen toimintaa ylähuoneessa. Kun hän peri isänsä arvonimen vuonna 1873, hän astui samalla perheensä poliittiseen perinteeseen. Lordina odottamassa (lord-in-waiting) hän toimi sekä kuninkaallisen hoveihin kuuluvissa tehtävissä että hallituksen tukijana ylähuoneessa, käytännössä hallituksen eräänlaisena hovia ja puolueen liitännäisenä.

Kuvernööriksi Australiaan ja "Hopetoun Blunder"

Kun Australian siirtokunnat liittoutuivat ja muodostivat Commonwealthin 1. tammikuuta 1901, John Hope valittiin ensimmäiseksi kenraalikuvernööriksi edustamaan kruunua uudessa liittovaltiossa. Hänen nimityksensä oli osa Britannian pyrkimystä varmistaa yhteyksiä uuteen itsehallinnolliseen yksikköön.

Hopetounin kuvernöörikauteen liittyy tunnettu kiista, joka on saanut myöhemmin nimen ”Hopetoun Blunder”. Saapuessaan Australiaan hän esitti ensimmäisenä ministerinvastuun muodostamiseksi ehdokkaaksi William Lynea, joka oli toiminut useiden siirtokuntien pääministerinä. Lyne ei kuitenkaan saanut tuekseen tarpeeksi poliittista kannattavuutta muodostaa liittovaltion hallitusta, ja lopulta Hopetoun kutsui tehtävään Edmund Bartonin, joka muodosti ensimmäisen liittovaltion hallituksen. Tilanne herätti kritiikkiä Britanniassa ja Australiassa siitä, kuinka hyvin kuvernööri oli tuntenut paikallisen poliittisen tilanteen.

Hopetounin tehtäväkausi oli lyhyt ja osin vaikea: hän kohtasi sekä organisatorisia että poliittisia haasteita uuden hallinnon luomisessa ja johti varsin konservatiivista edustuksellista linjaa eikä aina täysin sopeutunut paikalliseen politiikkaan. Hän jätti virkansa palattuaan Britanniaan terveydellisistä ja perheellisistä syistä vuoden 1902 tienoilla.

Myöhemmät vuodet, arvonimet ja perintö

Palattuaan Britanniaan Hope sai myöhemmin ylennyksen ja vuonna 1902 hänet nostettiin markiisin arvonimeen (1. Marquess of Linlithgow). Hänen pitkäaikainen perintönsä liittyy erityisesti uuden käsitekehikon luomiseen liittovaltion ja kruunun edustajan suhteessa Australiaan: vaikka hänen kautensa jäi lyhyeksi ja sen aloitus leimasi häntä paikoin epävarmaksi, hänen toimensa auttoivat muokkaamaan viran toimintatapaa tuleville kenraalikuvernööreille.

Hope kuoli 29. helmikuuta 1908. Häntä seurasi perheen vanhin poika, Victor Hope, joka myöhemmin peri isänsä arvonimet ja nousi myös kansainvälisesti merkittävään asemaan.

Arvonimet ja tunnustukset

• KT — Knight of the Thistle (Skotlannin korkea ritarikunta)
• GCMG — Knight Grand Cross of St Michael and St George (yleensä siirtomaahallinnon ja diplomaattisten palveluiden tunnustus)
• GCVO — Knight Grand Cross of the Royal Victorian Order (kuninkaallinen kunnianosoitus)
• PC — Privy Councilin jäsen (kuninkaallinen neuvosto)

Arvio

Historiankirjoitus arvioi Hopetounin perinnön usein kaksijakoisesti: toisaalta häntä arvostetaan siitä, että hän oli Britannian valitsema ensimmäinen edustaja uudessa Commonwealthissa ja että hänen toimensa auttoivat asettamaan instituution peruslinjat; toisaalta hänen lyhyt ja kiistanalainen kautensa sekä erityisesti kotimaisen poliittisen tilanteen ymmärtämisen puute jäivät mieleen ja antoivat aihetta keskustelulle kuninkaallisten nimityskäytäntöjen ja paikallisten konventioiden merkityksestä.

Kenraalikuvernööri

Hopetounin ensimmäisenä tehtävänä oli valita pääministeri hallituksen muodostamista varten, joka aloittaisi 1. tammikuuta 1901. Ensimmäiset vaalit pidettäisiin vasta maaliskuussa, joten hän ei voinut valita edustajainhuoneen suurimman poliittisen puolueen johtajaa. Sen sijaan hän pyysi pääministeriksi Uuden Etelä-Walesin suurimman osavaltion pääministeriä Sir William Lyneä.

Tämä oli järkevä valinta, mutta Lyne oli vastustanut liittovaltiota ja oli johtavien federalistipoliitikkojen epäsuosikki. Alfred Deakin ja muut merkittävät poliitikot kertoivat Hopetounille, etteivät he suostuisi työskentelemään Lynen kanssa. Hopetoun pyysi sitten Edmund Bartonia, liittovaltioliikkeen johtajaa ja miestä, jonka kaikki uskoivat olevan pääministeri. Tämä tuli tunnetuksi "Hopetounin kömmähdyksenä".

Pian ongelmia tuli lisää. Hopetoun oli tuonut mukanaan oman virallisen sihteerinsä, kapteeni Edward William Wallingtonin. Australialaiset eivät halunneet englantilaista virallisten asioiden hoitajaksi. He eivät myöskään pitäneet kuninkaallisesta mahtipontisuudesta ja seremoniallisuudesta, jota Hopetoun käytti virassaan, eivätkä rahasta, jota tämä maksoi. Hän toimi ikään kuin hallitsisi Australiaa pääministerin kanssa. Tämä ei ollut sitä, mitä perustuslain kirjoittajat olivat halunneet.

Hopetoun ystävystyi Melbournen anarkistin ja ammattiyhdistysliikkeen pioneerin John "Chummy" Flemingin kanssa. Toukokuussa 1901 Fleming protestoi Melbournen työttömyyttä vastaan ryntäämällä Prince's Bridgelle pysäyttämään kenraalikuvernöörin vaunun. Hopetoun kuunteli Flemingin puhetta työttömien ongelmista. Joidenkin raporttien mukaan Hopetoun sai hallituksen nopeuttamaan työprojekteja.

Lisäksi oli ongelma, kuinka paljon kenraalikuvernöörille pitäisi maksaa siitä, että hänellä olisi talo sekä Sydneyssä, suurimmassa kaupungissa, että Melbournessa, Australian hallituksen kotikaupungissa. Kansainyhteisön ja Victorian parlamentit eivät suostuneet maksamaan Hopetounille enempää rahaa. Hopetoun erosi toukokuussa 1902. Hän lähti perheineen Australiasta (Brisbanesta) 17. heinäkuuta 1902. Hän tiesi epäonnistuneensa historiallisessa tehtävässään. Hänet nimitettiin Linlithgow'n 1. markiisiksi 27. lokakuuta 1902, kun hän oli vielä kenraalikuvernööri. Hänen virkakautensa päättyi virallisesti 9. tammikuuta 1903. Hänestä tehtiin Skotlannin ministeri vuonna 1905.

Hän kuoli äkillisesti 29. helmikuuta 1908 Pauissa, Pyrénées-Atlantiquesissa, Ranskassa.

Linlithgowin markiisin patsas, Linlithgow Avenue, Melbourne

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli John Hope, 1. Linlithgowin markiisi?

K: Milloin ja missä John Hope, 1. Linlithgowin markiisi syntyi?

K: Minkä koulutuksen John Hope sai?

K: Mitä John Hope teki koulutuksen jälkeen?

K: Mikä oli John Hopen rooli ylähuoneessa?

Kysymys: Mitä arvonimiä John Hopella oli ennen kuin hänestä tuli Australian kenraalikuvernööri?

Kysymys: Milloin John Hope kuoli?

Hae kirjaimella