Punainen kenguru (Macropus rufus) – Australian suurin pussieläin

Punainen kenguru (Macropus rufus) — Australian suurin pussieläin. Tutustu lajin tuntomerkkeihin, elinalueisiin, käyttäytymiseen ja suojeluhaasteisiin kuivilla avomailla.

Punainen kenguru (Macropus rufus) on suurin kenguru. Sana macropus tarkoittaa "isoa jalkaa" ja rufus tarkoittaa punaista. Se on Australian suurin nisäkäs ja maailman suurin koiraeläin. Se elää Australian kuivilla avoimilla alueilla, jotka kattavat suuren osan maasta. Sitä ei tavata etelässä, itärannikolla eikä pohjoisissa sademetsissä.

Korjaus ja täsmennys: Vaikka edellä esiintyy sana koiraeläin, se ei pidä paikkaansa—punainen kenguru on pussieläin (marsupiaali), ei koiraeläin. Tieteelliseltä luokitukseltaan se kuuluu kanguruihin, ja lajinimi Macropus rufus on yleisesti käytetty (joissain lähteissä on myös ehdotettu siirtämistä sukuun Osphranter).

Ulkonäkö ja koko

Punainen kenguru on näyttävä eläin, jolle ovat tyypillisiä pitkät takaraajat, voimakas häntä ja pieni etuosa. Aikuiset koiraat (boomerit) voivat olla jopa 1,5–1,8 metriä korkeita pystyasennossa ja painaa tyypillisesti 50–90 kg; naaraat ovat yleensä huomattavasti pienempiä (noin 30–40 kg). Hännän pituus voi olla yli metri. Turkin väri vaihtelee: koirilla punertava, naarailla usein vaaleampi tai harmahtava sävy.

Elintavat ja liikkuminen

Punainen kenguru liikkuu pääasiassa loikkimalla voimakkailla takajaloillaan, mikä on energiaa säästävä tapa kulkea suuria etäisyyksiä avoimella maastossa. Se voi saavuttaa lyhyissä ponnistuksissa nopeuksia yli 40 km/h ja hyppyjen pituus voi olla yli 8–9 metriä. Kengurun vahva häntä toimii tukena ja ohjaavana välineenä.

Ravinto

Punainen kenguru on kasvinsyöjä: sen ruokavalioon kuuluvat pääasiassa kuivat heinät, ruoho sekä pensaat ja lehtien varret. Se on hyvin sopeutunut vähävettäiseen ympäristöön: se pystyy käyttämään tehokkaasti kosteutta ruoastaan ja voi selvitä pitkiäkin jaksoja vähäisellä veden saannilla. Kuumina päivinä kenguru etsii varjoa ja jäähdyttää itseään nuolemalla eturaajojaan ja hengittämällä pinnallisesti.

Lisääntyminen ja poikaset

Parinmuodostus ja reviirikäytös ovat erityisen näkyviä urospuolisilla boomeilla, jotka kilpailevat lisääntymisoikeudesta. Tiineysaika on lyhyt, noin 33–36 päivää. Syntyvä poikanen (joey) on hyvin pieni ja kehittymätön; se kulkeutuu nopeasti emon pussille, missä se kehittyy noin 6–8 kuukauden ajan. Pussista poikanen alkaa pilkistää ja vähitellen vieroittuu noin vuoden iässä.

Sosiaalisuus

Punaiset kengurut elävät usein ryhmissä, joita kutsutaan "mobeiksi". Ryhmät tarjoavat suojaa pedoilta ja helpottavat ruokailun ja levon ajoitusta. Urokset asettavat hierarkian, jonka sisällä tapahtuu otteluita ja uhkailua.

Elinympäristö ja levinneisyys

Kuten mainittu, laji suosii avoimia, kuivempia alueita: savanneja, aroja ja pensaikkoalueita Australian sisämaassa. Sen määrä ja levinneisyys vaihtelevat voimakkaasti sääolosuhteiden, erityisesti sateiden, mukaan.

Uhkat ja suojelu

Punainen kenguru on tällä hetkellä yleinen laji ja luokitellaan IUCN:n mukaan vähintään huolta aiheuttavaksi (useimmat lähteet mainitsevat luokituksen "Least Concern"). Silti paikallisesti populaatiot voivat kärsiä kuivuudesta, elinympäristön muutoksista, sairaustilanteista sekä ihmisen aiheuttamista uhista, kuten liikenneonnettomuuksista ja metsästyksestä. Villin elämän hoitoon kuuluu myös maanviljelyksen ja laidunnuksen yhteensovittaminen sekä tarvittaessa kestävä hoito- ja seuranta.

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutus

Punainen kenguru on kulttuurisesti ja taloudellisesti merkittävä Australiassa: se on osa aboriginaalikulttuurin perinteitä ja näkyvä osa maisemaa. Samalla se voi aiheuttaa yhteentörmäyksiä maatalouden ja liikenteen kanssa. Luonnon ja ihmistoiminnan tasapainoinen hoito turvaa lajin säilymisen myös tulevaisuudessa.

Pikatiedot:

• Tieteellinen nimi: Macropus rufus (joissain lähteissä Osphranter rufus).
• Koko: urokset jopa 1,5–1,8 m ja 50–90 kg, naaraat huomattavasti pienempiä.
• Ravinto: pääasiassa ruohoja ja kuivien alueiden kasveja.
• Lisääntyminen: tiineys ~33–36 päivää, poikaset kehittyvät emon pussissa.
• Suojaustila: yleinen laji, ei välitöntä sukupuuton vaaraa, mutta paikallisia uhkia esiintyy.

Käyttäytyminen

Punakenguru on yöeläin ja pimeäeläin, ja se viettää päivän nukkumalla tai lepäämällä varjossa. Se on aktiivinen illan viileydessä ja aamunkoitteessa. Se elää yksin tai pienissä ryhmissä, joita kutsutaan "laumoiksi". Ryhmien jäsenyys vaihtuu usein, eivätkä urokset ole reviirimaisia. Suurimmat urokset hallitsevat suurinta osaa parituksista ja karkottavat muut urokset.

Ruokinta

Punakenguru syö ruohoja ja muuta kasvillisuutta. Se pärjää ilman vettä, sillä se saa riittävästi kosteutta kasveista.

Kasvatus

Punainen kenguru lisääntyy ympäri vuoden. Tiineysaika on noin 33 päivää. Naaraat pystyvät myös lykkäämään poikasen syntymää siihen asti, kunnes edellinen poikanen on poistunut pussista. Poikanen poistuu pussista noin 235 päivän ikäisenä, mutta jatkaa imettämistä, kunnes se on 1-vuotias.

Taistelu

Kun uroskengurut tappelevat, ne näyttävät "nyrkkeileviltä". Ne nousevat yleensä takajaloilleen ja yrittävät työntää toisen pois tasapainosta iskemällä sitä tai lukitsemalla etujalat. Ne käyttävät häntäänsä painon tukemiseen ja voivat myös potkaista voimakkailla takajaloillaan.

 
Missä punaiset kengurut elävät  


Naaras punainen kenguru

Hae kirjaimella