Kim Gu (Baekbeom) — Korean itsenäisyysaktivisti ja poliitikko (1876–1949)
Kim Gu (Baekbeom, 1876–1949) — Korean itsenäisyysaktivisti ja poliitikko, väliaikaishallituksen johtaja ja yhdistymisen sankari. Elämä, johtajuus ja perintö.
Kim Gu (Hangul:김구, 29. elokuuta 1876 - 26. kesäkuuta 1949) oli Korean itsenäisyysaktivisti ja poliitikko. Hän toimi kolme kertaa Korean tasavallan väliaikaisen hallituksen puheenjohtajana. Kim oli 6., 12. ja 13. (ja viimeinen) presidentti. Hän oli Japanin imperialismia vastustaneen Korean itsenäisyysliikkeen johtaja ja yhdistymisaktivisti. Kimiä kutsuttiin myös nimellä Baekbeom. Se oli hänen taiteilijanimensä. Hän on monien korealaisten arvostama henkilö. Pääministeri 1921-1927 ja Korean tasavallan väliaikaisen hallituksen sisäministeri 1923-1924.
Elämä ja toiminta – tiivistelmä
Kim Gu (pen name Baekbeom, koreaksi 백범, joka vapaasti voidaan kääntää "valkoinen tiikeri") oli yksi keskeisistä korealaisen itsenäisyysliikkeen johtajista Japanin Korean miehityksen aikana (1910–1945). Hän osallistui aktiivisesti nationalistiseen toimintaan, toimi väliaikaisen hallituksen (Provisional Government of the Republic of Korea) johtotehtävissä ja pyrki yhdistämään erilaiset itsenäisyysryhmät yhteiseen taisteluun kolonialismia vastaan. Kim vietti pitkiä aikoja maanpaossa Kiinassa, muun muassa Shanghaissa ja Chongqingssa, missä korealaiset hallituksen edustajat toimivat yhteistyössä kiinalaisten kanssa.
Varhaiset vuodet ja heräävä aktivismi
Kim Gu syntyi vuonna 1876 ja hänen poliittinen heräämisensä liittyi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun myllerryksiin Korean valtakunnassa. Hän osallistui kansallismieliseen toimintaan ja liittyi myöhemmin laajempaan itsenäisyysliikkeeseen, joka vastusti Japanin kasvavaa vaikutusvaltaa Korean niemimaalla. Vuosikymmenten kuluessa hänestä kasvoi tunnettu johtohahmo, joka korosti sekä taloudellista että poliittista itsenäisyyttä.
Johtajuus väliaikaisessa hallituksessa ja yhteistyö Kiinan kanssa
Kim toimi useissa korkeissa tehtävissä Korean tasavallan väliaikaisessa hallituksessa ja johti sitä useaan otteeseen. Hän oli keskeinen vaikuttaja Korean vapautusarmeijan (Korean Liberation Army) perustamisessa yhteistyössä Kiinan nationalistisen hallinnon kanssa toisen maailmansodan aikana. Vuosina väliaikainen hallitus toimi pääosin maanpaossa ja pyrki kansainväliseen tunnustukseen sekä toiminnalliseen yhteistyöhön muiden antiimperialististen liikkeiden kanssa.
Poliittinen näkemys ja tavoitteet
- Yhtenäinen Korea: Kim vaati Korean kansan yhtenäisyyttä ja itsenäisyyttä ilman ulkopuolista hallintoa tai liiallista vaikutusvaltaa.
- Ei-kollaboraatio: Hän vastusti japanilaista miehitystä ja muunlaista yhteistyötä miehittäjien kanssa.
- Realismin ja moraalin yhdistäminen: Kim korosti poliittisen toiminnan moraalista vastuuta ja kansallista itsekunnioitusta.
Paluu Koreaan, vastakkainasettelu ja kuolema
Sodan jälkeen Kim palasi Koreaan, mutta maa oli jakautunut sotilaallisten suurvaltojen vaikutuspiireihin ja poliittinen tilanne oli epävakaa. Kim vastusti maan pitkäaikaista jakamista ja oli voimakkaasti reunifikaation kannalla. Hänet ammuttiin 26. kesäkuuta 1949 Soulissa; isku tuli tuntiltaan poliittisesti latautuneessa ilmapiirissä ja tekijänä oli Ahn Doo-hee. Kim Gu:n murhan motiivit ja siihen liittyvät taustatekijät ovat herättäneet paljon keskustelua ja spekulaatiota, ja tapahtuma jäi kipeäksi pisteeksi uuden Korean poliittisessa historiassa.
Kirjallinen perintö ja muisto
Kim Gu:n muistelmia ja kirjoituksia pidetään tärkeinä lähteinä Korean itsenäisyystaistelun ymmärtämisessä. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluu mm. hänen päiväkirjansa ja muistelmat, jotka kuvaavat sekä henkilökohtaisia kokemuksia että poliittisia linjauksia. Kim on nyky-Korean historiantutkimuksessa ja julkisessa muistamisessa arvostettu hahmo; hänen elämäntyönsä muistetaan patriarkaalisena esimerkkinä uhrautuvasta kansallisesta johtajuudesta.
Perintö nykypolitiikassa
Kim Gu:n perintö näkyy Etelä-Korean nationalistissa historiankirjoituksessa ja julkisessa muistissa. Hän on monille symboli vastarinnasta ja yhtenäisyydestä. Samalla hänen konservatiiviset ja nationalistisävyiset näkemyksensä sekä kiistelty poliittinen perintö herättävät nykykeskustelussa myös kriittisiä arvioita.
Lisätietoja ja syvällisempiä analyyseja Kim Gu:n elämästä ja toiminnasta löytyy suomeksi ja kansainvälisissä lähteissä; hänen roolinsa Koreassa on monisyinen ja sitä tutkitaan edelleen historiantutkimuksessa.
Varhainen elämä
Kim syntyi Hwanghaessa, Koreassa vuonna 1876. Hän opiskeli 15-vuotiaana kiinan kieltä. (한학; 漢學). Vuonna 1893 hän liittyi Donghak-liikkeeseen. Hänestä tuli Haejun aluejohtaja. Seuraavana vuonna johtaessaan Donghak-maatalonpoikien vallankumousta hän lähti Mantšuriaan pakoon japanilaisia sotilaita. Vuonna 1896 hän palasi Koreaan ja tappoi japanilaissotilaan Josuke Tsuchidan. Hän tappoi Tsuchidan kostaakseen Korean keisarinna Myeongseongin murhan vuonna 1895. Keisarinna Myeongseongin tappoi japanilainen salamurhaaja Miura Goro.
Maaliskuun 1. päivän liikkeen jälkeen vuonna 1919 Kim Gu lähti maanpakoon Shanghaihin, Kiinaan. Hän liittyi Korean tasavallan väliaikaiseen hallitukseen. Siitä lähtien hän alkoi taistella japanilaista imperialismia vastaan. Hän halusi Korealle itsenäisyyden. Hän organisoi Korean isänmaallisen legioonan. Se oli kansallismielinen ryhmä. Hän käski Yoon Bong-Giliä pommittamaan keisarin syntymäpäiväseremoniaa Hongkeou-puistossa Shanghaissa. Lisäksi hän antoi Lee Bong-changin yrittää tappaa Japanin keisari Hirohiton Tokiossa. Tämä epäonnistui. Kim perusti myös Korean vapautusarmeijan. Hänet valittiin useita kertoja uudelleen Korean tasavallan väliaikaisen hallituksen johtajaksi.
Korean itsenäistyttyä 15. elokuuta 1945 hän palasi takaisin Souliin. Hän työskenteli oikeistopoliitikkona Lee Seung Manin ja Kim Kyu-sikin kanssa. Hän yritti estää Korean niemimaan jakautumisen. Vuonna 1948 hän yritti estää Etelä-Korean kansalliset vaalit ja aloittaa neuvottelut Etelä- ja Pohjois-Korean välillä. Tämä epäonnistui.
Kuolema
Kesäkuun 26. päivänä 1949 korealainen sotilas Ahn Doo-hee murhasi Kimin. Ahnin tappoi myöhemmin taksikuski. Monien mielestä kyseessä oli salaliitto, ja jotkut sanoivat, että Rhee Syng-man oli tilannut hänet. Ei tiedetä, onko tämä totta. Vuonna 1962 hänelle myönnettiin Korean tasavallan kansallisen säätiön ansiomitali. Hän kirjoitti Baekbeomiljin (Baekbeomin päiväkirja). Se on hänen omaelämäkertansa. Se on tärkeä sekä historiallisesti että kasvatuksellisesti.Hänen hautajaisensa pidettiin 5. heinäkuuta 1949.
Kirja
- Omaelämäkerta, 《Dowaesilki》(도왜실기, 1932).
- 《Baikbumilji》(백범일지, 1947)
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kim Kyusik
- Rhee Syng-man
- Kim Seong-Su
- Chang Myon
- Kim Won-bong
- Park Hon-Yong
Etsiä