Ladino – juutalaisespanja: sefardijuutalaisten perintökieli ja uhanalaisuus

Ladino — sefardijuutalaisten perintökieli: espanjasta peräisin oleva kulttuuriperintö Israelissa, Turkissa ja diasporassa, uhanalaisuus ja elvytyspyrkimykset.

Ladino (jota kutsutaan myös juutalaisespanjaksi) on juutalainen kieli, joka on hyvin lähellä espanjan kieltä, josta se on peräisin. Siinä on monia vanhoja espanjankielisiä sanoja ja hepreankielisiä sanoja.

Keskiajalla Espanjassa asui paljon juutalaisia. Näitä juutalaisia kutsuttiin sefardisiksi juutalaisiksi tai sefardeiksi (hepreaksi). Heidän oli pakko lähteä Espanjasta sen jälkeen, kun kristityt valtasivat maan, ja he toivat tämän vanhan espanjan kielen mukanaan maihin, joihin he pakenivat. Nykyään jotkut sefardijuutalaiset puhuvat edelleen ladinoa Israelissa, Turkissa, Bulgariassa, Yhdysvalloissa ja muissa maissa. Monien muiden juutalaisten kielten tavoin ladino on uhanalaisena kielenä vaarassa kuolla sukupuuttoon, joten siitä voi tulla sukupuuttoon kuollut kieli. Useimmat äidinkieliset puhujat ovat iäkkäitä, koska monet heistä, jotka muuttivat Israeliin, eivät ole siirtäneet kieltä lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Joissakin Latinalaisen Amerikan ja muiden maiden sefardijuutalaisyhteisöissä uhkaa murteen tasoittuminen eli sukupuuttoon kuoleminen assimiloitumalla nykyaikaiseen espanjaan.

Ladino kirjoitetaan latinalaisin aakkosin ja Israelissa heprealaisin aakkosin.

Ladinoa ei pidä sekoittaa ladinon kieleen, joka on sukua sveitsinromanin ja friulin kielille ja jota puhutaan pääasiassa Pohjois-Italian Trentino-Alto Adigen/Südtirolin alueella.

Alkuperä ja leviäminen

Ladino syntyi keskiaikaisesta kastilian espanjasta, jota sefardijuutalaiset puhuivat ennen 1400–1500-lukujen karkotuksia. Kun sefardiyhteisöt siirtyivät pääosin Osmanien valtakunnan alueille, Pohjois-Afrikkaan sekä myöhemmin Amerikkaan, ladino kehittyi erilliseksi kielimuodoksi ja säilytti monia vanhoja piirteitä, joita nykyaikaisesta espanjasta on kadonnut. Samalla se omaksui lainasanoja niiltä kieliltä, joiden keskellä sefardiyhteisöt elivät, kuten turkista, kreikasta, bulgariasta, serbiasta, italiasta ja arabista sekä hepreasta ja arameasta uskonnollisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä.

Dialektit ja kirjoitusperinne

Ladinon sisällä on eroja: yleisesti erotetaan esimerkiksi itäiset (Balkanin ja Turkin alueen) murteet ja läntiset murteet, joista tunnetuin on haketia Marokosta. Haketiassä näkyy voimakkaampia pohjoisafrikkalaisia vaikutteita ja arabian lainasanoja.

Perinteisesti ladino on käytetty useita kirjoitusjärjestelmiä:

• hepreakirjoitus (usein Solitreo-käsialan muodossa käsin kirjoitetussa perinteessä ja Rashi-fonttityyppinä painetussa aineistossa),
• latinalainen aakkosjärjestelmä, jota nykyään käytetään laajasti erityisesti unkaraisissa julkaisuissa ja verkossa.

Kulttuurinen merkitys

Ladino on kantanut sefardisesta perinnöstä kertovia runoja, romaaneja, lauluperinteitä (sephardic romances), sananlaskuja ja uskonnollista tekstiä. Monet sefardiyhteisöjen perinteiset laulut ja rukoukset on säilytetty ladinoksi. Kirjallisuudessa ja sanomalehdissä ladinoa käytettiin aktiivisesti 1800- ja 1900-luvulla, ja siitä on säilynyt arvokasta arkistoaineistoa, kuten päivittäisiä tekstejä, rukouskirjoja ja perhejuttuja.

Uhanalaisuus ja elvytyspyrkimykset

Useat asiantuntijat ja kulttuuriorganisaatiot luonnehtivat ladinoa uhanalaiseksi kieleksi: suurin osa äidinkielisistä puhujista on iäkkäitä, eikä sukupolvenvaihdos ole tapahtunut laajasti. Israelissa heprean nousu kansalliskielenä vaikutti myös ladinon vähentyneeseen siirtämiseen. Toisaalta viime vuosikymmeninä on tapahtunut heräämistä ja kiinnostusta ladinoa kohtaan sekä sefardi-identiteetin vahvistumisen että kieli- ja kulttuurityön ansiosta.

Elvytyspyrkimyksiä ovat muun muassa:

• yliopistokurssit ja tutkijaprojektit, jotka dokumentoivat ja tutkivat kieltä;
• kulttuurifestivaalit, lauluryhmät ja teatteriesitykset, jotka esittävät ladinoksi käännettyä tai alkuperäistä materiaalia;
• kirjapainokset, sanakirjat ja verkkoresurssit, jotka helpottavat opiskelua;
• yhteisölliset aloitteet, joissa nuorempi sukupolvi opetetaan käyttämään kieltä ja perinteisiä lauluja;
• digitaaliset arkistot ja sosiaalisen median kanavat, joiden kautta kieli elää uudella tavalla.

Nykytila

Ladinon puhujamääristä on erilaisia arvioita, ja arvion tekeminen on vaikeaa, koska puhujat ovat sirpaleisia eri maissa ja usein kaksikielisiä. Kieliasiantuntijat korostavat, että ilman järjestäytynyttä säilyttämis- ja opetustyötä ladinon tulevaisuus on epävarma. Toisaalta kansainvälinen kiinnostus, akateeminen tutkimus ja kulttuuriprojektit antavat toivoa kielen elpymiselle osassa yhteisöjä.

Huomio terminologiasta

On hyvä tiedostaa, että sana ladino voi esiintymisen lisäksi tarkoittaa myös historiallisesti eri asioita: joskus sillä on viitattu myös hebrealta tismalleen käännettyihin teksteihin tai yleisemmin sefardijuutalaiseen kulttuuriin. Lisäksi on tärkeää, kuten tekstissä mainittiin, ettei ladinoa pidä sekoittaa etelätirolilaiseen ladin-kieleen (ladinoksi tai ladiniksi toisinaan kutsuttu), joka kuuluu eri kieliperheeseen.

Yhteenvetona: ladino on rikas historiallinen kielimuoto, joka välittää sefardijuutalaista perintöä ja kulttuuria. Sen säilyttäminen riippuu sekä yhteisöjen että laajemman kulttuurisen ja akateemisen tuen volyymista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on ladino?

K: Miten se eroaa espanjasta?

K: Missä ladinoa puhutaan?

K: Kuka puhuu ladinoa?

K: Onko ladinoa kirjoitettu?

K: Onko olemassa muita ladinoon liittyviä kieliä?

K: Mitä yhteisiä piirteitä espanjan ja ladinon välillä on?

Hae kirjaimella