Arnulf II Flanderin (n. 961-987), jota kutsuttiin Arnulf Nuoreksi, oli ranskalainen aatelismies ja Flanderin kreivi. Hän hallitsi vuodesta 965 kuolemaansa saakka. Hän hallitsi paljon pienempää Flanderin kreivikuntaa kuin isänsä.
Tausta ja valtaannousu
Arnulf II oli Arnulf I:n (Arnulf Suuren) pojan, Baldwin III:n, poika. Baldwin III kuoli ennen isoisäänsä, minkä vuoksi nuori Arnulf peri kreivikunnan isoisän kuoltua vuonna 965. Hän oli tuolloin vielä alaikäinen, ja siksi Flanderin hallintoa ohjasivat aluksi holhoojat ja vaikutusvaltaiset suvun jäsenet sekä paikalliset aateliset.
Poliittinen tilanne ja hallinto
Arnulf II:n aikana Flanderi ei enää ollut yhtä yhtenäinen ja laaja kuin Arnulf Suuren aikaan. Syntyi voimien hajautumista: paikalliset aatelissuvut vahvistivat asemaansa ja osia maakunnasta saatettiin menettää naapureille tai riippuvaisille kreivikunnille. Myös suhteet läntisiin kuningaskuntiin ja naapureihin, kuten Normandiaan ja muihin Pohjois-Ranskan alueisiin, vaikuttivat Flanderin asemaan. Arnulfin hallituskausi oli siten leimaa-antava siirtymävaihe, jolloin varhaismedioevallinen feodalisoituminen vahvisti paikallista itsenäisyyttä.
Perhe ja perintö
Arnulf II ei ollut suuri sotapäällikkö tai laajentaja kuten hänen esi-isänsä, mutta hän varmisti dynastisen jatkuvuuden. Hänellä oli perillisiä, ja hänen kuoltuaan vuonna 987 valta siirtyi hänen jälkeläiselleen, joka jatkoi Flanderin hallitsijasuvun linjaa. Arnulfin aika merkitsi sitä, että Flanderi alkoi kehittyä yhä enemmän hajautuneena ja feodaalisena alueena, mikä loi pohjaa 1000-luvun tapahtumille ja myöhemmälle Flanderin asemalle Euroopassa.
Merkitys
Arnulf II:n merkitys ei ollut niinkään territoriaalinen laajentaminen vaan pikemminkin dynastian säilyttäminen vaikeassa ja murroksellisessa ajassa. Hänen aikanaan Flanderin sisäinen valtarakenne muuttui, ja paikallinen aatelisto sai yhä enemmän vaikutusvaltaa. Tämä muutos vaikutti alueen poliittiseen kehitykseen seuraavina vuosisatoina.
