Lindseyn kuningaskunta — anglosaksinen alue Lincolnshiressä
Lindseyn kuningaskunta — tutustu Lincolnshiren anglosaksiseen historiaan: pienestä 7. vuosisadan kuningaskunnasta, Corieltauvi-taustasta ja Mercian–Northumbrian kiistoista.
Lindseyn kuningaskunta sijaitsi suunnilleen nykyisen Lincolnshiren alueella, ja sen ydin oli pohjois- ja itäosissa tätä nykyaikaista läänialuetta. Nimi "Lindsey" juontaa todennäköisesti juurensa roomalaiseen Lindumiin (nykyinen Lincoln) ja vanhaan englantiin lisättynä -ey-päätteellä, joka tarkoittaa "saaren tapaista" — viitaten alueen aikaisempaan rämeikköiseen ja tulvarikkaaseen maastoon.
Alue kuuluu roomalaisten valloittaessa Britannian olleen osaa Corieltauvi-heimon vaikutuspiiriä: Roomalaisten valloittaessa Britannian Lindsey oli osa tätä laajempaa itäisen ja keskisen Englannin heimoaluetta. Roomalaiset perustivat alueelle tärkeitä kaupunkeja, joista merkittävin oli Lindum Colonia (Lincoln), joka toimi hallinnollisena ja sotilaallisena keskuksena.
Lindsey mainitaan varhaisissa anglosaksisissa lähteissä: se esiintyy 7. vuosisadan luettelossa nimeltä Tribal Hidage, jossa se on merkitty samankokoiseksi kuin Essex ja Sussex. Kaikkien niiden koko oli 7 000 hidea — yksikkö, joka liittyi verotukseen ja maanviljelysresurssien arviointiin. Tämä antaa kuvan siitä, että Lindsey oli pieni mutta riittävä maantieteellinen ja taloudellinen yksikkö anglosaksisessa Englannissa.
Pieni kokonsa vuoksi Lindsey oli useaan otteeseen suurten naapureiden vaikutusvallan kohteena: se oli anglosaksinen kuningaskunta, josta taistelivat vaikutusvallasta etenkin Northumbria ja Mercia. Poliittisesti alue oli altis sekä liittoutumisille että alistamiselle, ja sen asema vaihteli aikakausien mukaan. Lindsey menetti lopulta itsenäisyytensä laajemman valtapolitiikan seurauksena: se lakkasi olemasta itsenäisenä kuningaskuntana Mercian Offan valtakaudella, jolloin Mercia vakiinnutti asemansa alueella.
Myöhemmin 800–900-luvuilla skandinaaviset valloittajat ja Danelawin laajeneminen muuttivat alueen poliittista maisemaa, ja Lindsey integroitui osaksi laajempia etelä- ja itäisen Englannin hallinnollisia kokonaisuuksia. Keskiajalla alueen merkitys jatkui paikallisena hallintoalueena, ja myöhemmin se on ollut osa Lincolnshiren historiallista jakoa (Parts of Lindsey).
Arkeologiset löydöt ja paikalliset todisteet osoittavat Lindseyssä olleen sekä maatalousvaltaista maaseutua että roomalaista ja anglosaksista asutusta. Lincoln toimi pitkään alueellisena keskuksena, ja satama- ja jokialueet Humberin ja muiden vesistöjen läheisyydessä tukivat kauppaa ja yhteyksiä. Alueen kulttuurinen perintö näkyy myös nykyisessä paikannimistössä ja hallinnollisissa jakoihin liittyvissä nimityksissä.
Lindseyn historia tarjoaa esimerkin siitä, miten pienemmät anglosaksiset kuningaskunnat toimivat suurten valtakeskittymien ja ulkopuolisten valloitusten puristuksessa. Vaikka itsenäinen kuningaskunta ajan myötä hävisi, nimi ja alueen rakenne säilyivät osana paikallista identiteettiä ja hallintoa vuosisatojen ajan.
Lindseyn kuningaskunta
Maantiede
Lindsey sijaitsi Humber-joen pohjoispuolella ja Witham-joen eteläpuolella. Idässä oli Pohjanmeri ja länsirajana Trent-joki. Roomalainen Foss Dyke -niminen kanava yhdisti Witham-joen ja Trent-joen lounaisrajalla. Lännessä oli myös Hatfield Chase, matala suoalue. Lindsey oli siis täysin veden ympäröimä. Tämä johti siihen yleiseen uskomukseen, että Lindsey oli saari.
Historia
Nimi Lindsey tulee sanasta Lindissi (myös Lindesse ja Lindesig). Lindsey on brittiläinen nimi eikä vanhan englannin (tai anglosaksisen kielen) nimi. Lindsey oli anglosaksinen kuningaskunta, mutta sillä oli vahva kelttiläinen väestö. Lindsey näyttää olleen jonkin aikaa itsenäinen kuningaskunta, jolla oli omat kelttiläiset hallitsijansa. Se joutui Northumbrian hallintaan noin vuosina 620-658. Sen jälkeen se oli Mercian alaisuudessa n. 658-c. 675. Se palasi jälleen Northumbrian hallintaan noin vuosina 675-679. Vuonna 679 se siirtyi Mercian haltuun. Sen kuninkaat alennettiin Ealdormeniksi.
Lindseyn kääntyminen kristinuskoon alkoi noin vuonna 631 Paulinuksen toimesta. Piispa Wilfrid nimitettiin Northumbrian, johon Lindsey kuului, piispaksi vuonna 665. Viivästyksen jälkeen hänet asetettiin piispaksi vuonna 669. Kun hänet karkotettiin Northumbriasta vuonna 678, hänen hiippakuntansa jaettiin. Arkkipiispa Theodore muodosti Lindseystä erillisen hiippakunnan, jolla oli oma piispa. Anglosaksisen kronikan mukaan vuonna 678 Eadhed oli Lindseyn ensimmäinen piispa. 900-luvulla tanskalaiset (viikingit) asuttivat Lindseyn. Tämä merkitsi Lindseyn hiippakunnan loppua.
Hatfield
Haethfieldlande eli Hatfield oli toinen pieni anglosaksinen kuningaskunta, joka on mainittu Tribal Hidage -luettelossa. Hatfieldistä tiedetään hyvin vähän eikä sen kuninkaista mitään. Toisin kuin muut pienet kuningaskunnat tällä Britannian alueella, nimi on anglosaksista alkuperää eikä brittiläistä. Tribal Hidagen mukaan Hatfield-maa yhdistettiin Lindseyn kanssa yhdeksi kuningaskunnaksi. Sen jälkeen se tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Hatfield Chase, alue Lindseyn länsiosassa, joka myöhemmin kuului Yorkshireen ja Lincolnshireen. Hatfieldissä pidettiin Canterburyn arkkipiispa Theodoruksen synodi noin vuonna 680. Se oli useiden Northumbrian kuninkaiden kuninkaallinen asuinpaikka. Northumbrian Edwin kaatui täällä Hatfield Chasen taistelussa 12. lokakuuta 633. Myöhemmin Hatfieldistä tuli osa East Riding of Yorkshirea.
Lindseyn anglialaiset kuninkaat
Anglian-kokoelma on kokoelma kuninkaallisia sukuluetteloita ja kuninkuusluetteloita. Se koottiin Northumbrian Alhredin (765-774) valtakaudella. Siihen on merkitty Deiran ja Bernician (josta tuli Northumberland), Mercian, Lindseyn, Kentin, Itä-Anglian ja Wessexin kuninkaat. Kaikki nämä sukutaulut juontavat juurensa Wodeniin. Lindseyn sukututkimuksen luotettavin nimi on useimpien nykyaikaisten historioitsijoiden mukaan Caedbaed. Myös Aldfriðin sukua pidetään melko varmana. Muut nimet ovat yksinkertaisesti luettelosta, josta on vain vähän tai ei lainkaan lisätietoja. Lindseyn kuninkaiden luettelo alkaa seuraavasti:
- Critta (Crida) - Hallitsi 580-luvulla.
- Cueldgils
- Caedbaed - Hallitsi noin vuonna 625. Hänen nimensä esiintyy Aldfrithin sukututkimuksessa.
- Bubba
- Beda
- Biscop
- Eanfruth
- Eatta
- Aldfrith - Hallitsi noin 775. Oli viimeinen Lindseyn kuningas, josta on tietoja.
Mikään päivämäärä ei ole varma. Aldfrithin osalta anglosaksisen peruskirjan todistajaluettelossa on "Ealfrid rex". Tämä ajoittuu vuosien 787 ja 796 väliseen aikaan.
Etsiä