István Kertész (s. Budapest, Unkari, 28. elokuuta 1929; kuoli lähellä Tel Avivia, Israel, 16. huhtikuuta 1973) oli maailmankuulu unkarilainen juutalainen kapellimestari.

 

Kertész oli merkittävä kansainvälinen kapellimestari, jonka ura kehittyi 1950- ja 1960-luvuilla. Hän opiskeli musiikkia kotikaupungissaan ja loi nopeasti mainetta selkeän, rytmisesti uskottavan ja energisen johtamistapansa kautta. Hän esiintyi laajasti sekä konsertti- että oopperalavoilla Euroopassa ja muualla maailmassa ja teki runsaasti levytyksiä, jotka ovat säilyttäneet arvostuksensa myös myöhemmin.

Repertuaariltaan Kertész keskittyi erityisesti keski- ja itäeurooppalaiseen musiikkiin: 1800- ja 1900-luvun sinfoniseen ja konserttiklassikkoon sekä unkarilaiseen ja muuhun moderniin musiikkiin. Häntä pidettiin tulkitsijana, joka yhdisti sävellysten rakenteellisen selkeyden ja dramaattisen tulkinnanvoiman, ja hänen levytyksensä ovat usein arvosteltu esitysten kirkkauden, tempi- ja fraseerauksen ansiosta.

Kertészin ura katkesi traagisesti 16. huhtikuuta 1973, kun hän kuoli tulon jälkeen sattuneessa hukkumisonnettomuudessa Israelin rannikolla. Hän oli vain 43-vuotias. Hänen odottamaton kuolemansa oli suuri menetys musiikkimaailmalle, mutta hänen laajaääniset levytyksensä ja nauhoituksensa ovat ylläpitäneet hänen mainettaan seuraavien sukupolvien keskuudessa.

Merkittäviä piirteitä ja perintöä

  • Syntymä ja kuolema: Budapest 1929 – Tel Avivin lähistöllä 1973.
  • Kansainvälinen ura: konserttikiertueita, vierailuja merkittävissä konserttisaleissa ja oopperataloissa sekä lukuisia levytyksiä.
  • Repertuaari: keskieurooppalainen ja unkarilainen sävellysperinne; 1800–1900‑lukujen sinfoninen ja konserttimusiikki.
  • Tulkintatyyli: selkeys, rytminen terävyys ja dramaattinen energia.
  • Perintö: arvostetut levytykset ja edelleen kuultava vaikutus kapellimestarikouluissa ja muusikoiden tulkinnoissa.

Lisätietoja Kertészin elämästä ja urasta löytyy runsaasti musiikkikirjallisuudesta ja levyjen liitteistä; hänen nauhoituksensa tarjoavat hyvän mahdollisuuden kokea hänen taiteensa myös nykypäivänä.