Mandrillit (Mandrillus sphinx) — Afrikan sademetsien värikkäimmät kädelliset

Tutustu Mandrillus sphinx -mandrilleihin, Afrikan sademetsien värikkäimpiin kädellisiin: suuret urokset, puissa liikkuvat naaraat ja elinvoimaiset laumat.

Mandrillit (Mandrillus sphinx) ovat maailman suurimpia apinoita ja samalla Afrikan sademetsien värikkäimpiä kädellisiä. Niille tyypillinen kirkas kasvo- ja peräseutuetu alkaa näkyä erityisesti uroksilla: ihon värit kirkastuvat, kun eläin innostuu tai haluaa viestittää asemastaan. Urokset viettävät paljon aikaa metsänpohjalla, kun taas naaraat ja poikaset kiipeilevät usein puihin ja pensaisiin. Ulkonäöltään mandrillit muistuttavat monessa suhteessa paviaaneja, mutta ne kuuluvat eri sukuun. Ne elävät usein suurissa ryhmissä, tavallisimmin sademetsissä.

Kuvaus ja sukupuolierotus

Mandrillit ovat kookkaita ja voimakkaita apinoita. Urokset ovat huomattavasti suurempia kuin naaraat: aikuiset urokset voivat painaa tyypillisesti noin 25–40 kg ja naaraat noin 10–15 kg. Uroksen kasvojen keskiosa on sinipunainen ja nenän välissä kulkee kirkas punainen raita; peräseutu on myös voimakkaasti värikäs. Nämä värit toimivat sosiaalisena viestinä. Karvapeite on tummanruskea–harmaa, ja rintakehässä voi olla vaaleampia kohtia.

Elintapa ja sosiaalinen käyttäytyminen

Mandrillit ovat pääosin maalla liikkuvia, mutta osa aikaa kuluu puissa ruokaa etsien ja leväten. Ne muodostavat usein suuria sekaryhmiä, joita kutsutaan joskus "hordiksi" — näissä ryhmissä voi olla satoja yksilöitä paikallisista olosuhteista riippuen. Ryhmien sisällä esiintyy vahvaa sosiaalista hierarkiaa; dominantti uros kontrolloi usein pääsyn parhaisiin ruokapaikkoihin ja parittelukumppaneihin. Kommunikaatio perustuu monetapaiseen: kirkkaat värimuutokset, ilmeet, äänet ja hajumerkit ovat tärkeitä viestinnässä.

Ravinto

Mandrillit ovat kaikkiruokaisia. Niiden ruokavalio koostuu pääosin hedelmistä, siemenistä, lehdistä, sienistä ja hyönteisistä. Ne voivat myös kaivella juuria ja sieniä maasta sekä saalistaa pieneläimiä ja lintuja silloin tällöin. Suurten ryhmien yhtenä etuna on kyky paikantaa ja käydä tehokkaasti läpi kasvavia hedelmäalueita.

Lisääntyminen ja kehitys

Naaraat kantavat poikasta yleensä noin kuuden kuukauden ajan. Yleensä syntyy yksi poikanen kerrallaan. Poikaset pysyvät lähellä äitiään kuukausia ja vieroitus voi tapahtua vähitellen 6–12 kuukauden iässä. Sukukypsyys koittaa yleensä eri-ikäisenä: naaraat noin 3–4 vuoden iässä ja urokset myöhäisempinä vuosina, usein 6–10 vuoden iässä, riippuen yksilön kehityksestä ja sosiaalisesta asemasta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Mandrillit elävät Keski- ja Länsi-Afrikan trooppisissa sademetsissä ja metsänreunusvyöhykkeissä. Ne suosivat tiheää metsää, jossa on runsaasti ruokaa ja suojapaikkoja. Alueelliset populaatiotiheydet vaihtelevat paikallisen metsästyspaineen ja elinympäristön eheyden mukaan.

Uhanalaisuus ja suojelu

Mandrillit ovat uhattuina erityisesti metsien hakkuun ja salametsästyksen vuoksi: niitä metsästetään usein ruokakäyttöön (bushmeat). Selvitys- ja suojelutoimet, luonnonsuojelualueet sekä paikallisyhteisöjen kanssa tehtävä työ ovat tärkeitä lajin säilymiselle. Kansainvälisesti mandrillia pidetään uhanalaisena, ja suojelutoimet keskittyvät elinympäristöjen suojeluun, salametsästyksen ehkäisyyn ja tutkimukseen, joka auttaa ymmärtämään populaatioiden tilaa.

Mielenkiintoista

• Mandrillien kirkkaat värit toimivat erityisesti sosiaalisina signaaleina: esimerkiksi dominoivat urokset ovat usein värikkäämpiä kuin alistetummat.
• Ne ovat älykkäitä ja sopeutuvia; ruokaa etsiessään ne käyttävät sekä hajuaistiansa että näköä.
• Elinikä luonnossa on usein 20–25 vuotta, ja vankeudessa mandrillit voivat elää yli 30 vuotta hyvissä oloissa.

Mandrillit ovat näyttävä ja tärkeä osa sademetsien ekosysteemiä. Niiden suojeleminen vaatii sekä paikallisia että kansainvälisiä ponnistuksia, jotta tämän värikkään lajin tulevaisuus olisi turvattu.

Hae kirjaimella