Sirkkakatkarapu
Sirkkakatkaravut ovat äyriäisiä, jotka ovat stomatopodeja.
Ne eivät ole varsinaisesti katkarapuja, vaan Stomatopoda-luokkaan kuuluvia. Niitä on noin 400 lajia.
Ne ovat petoeläimiä, jotka tappavat saaliinsa lyömällä niitä kovalla nopeudella.
Ne pitävät kehoaan rukoilijasirkan tavoin, ja niillä on suuret, monimutkaiset silmät. Jotkut lajit voivat olla 30 cm pitkiä.
Ne ovat erittäin värikkäitä, ja ne elävät matalissa trooppisissa ja subtrooppisissa elinympäristöissä, kuten koralliriutoilla.
Värikäs stomatopodi, riikinkukkosirkkakatkarapu (Odontodactylus scyllarus) Andamaanienmerellä Thaimaan edustalla.
Hyökkäysmenetelmät
Kullakin lajilla on jompikumpi näistä kahdesta hyökkäystavasta.
- Keihäsmiehillä on piikikkäät, piikikkäillä kärjillä varustetut ulokkeet, joita käytetään saaliin puukottamiseen ja kiinnijäämiseen.
- Smashereilla taas on lisäkkeenä nuijapuu ja yksinkertaisempi keihäs. Keihäs on melko terävä, ja sitä käytetään omien lajitovereiden välisissä taisteluissa. Keppiä käytetään saaliin lyömiseen ja murskaamiseen.
Molemmat lajit iskevät nopeasti avaamalla kyntensä ja heilauttamalla niitä saalista kohti, ja ne voivat aiheuttaa vakavia vahinkoja itseään suuremmille uhreille.
Smasherissa näitä kahta asetta käytetään sokaisevan nopeasti, ja ne iskevät saaliiseensa luodin nopeudella. Tämä on yksi nopeimmista ihmisen tuntemista reaktioista.
Smasherit käyttävät tätä kykyään hyökätessään etanoiden, rapujen, nilviäisten ja kivisimpukoiden kimppuun; niiden tylppien keppien avulla ne pystyvät murskaamaan saaliinsa kuoret palasiksi. Keihäsmurtajat puolestaan suosivat pehmeämpien eläinten, kuten kalojen, lihaa, jota niiden piikkikynnet voivat helpommin viiltää ja katkoa.
Kavitaatio-iskuaallot
Koska ne iskevät niin nopeasti, ne synnyttävät kavitaatiokuplia lisäkkeen ja iskupinnan väliin. Näiden kuplien luhistuminen osuu saaliiseen sen lisäksi, että umpisolmun iskeytyminen iskupintaa vasten täydentää sitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että saalista isketään kahdesti yhdellä iskulla: ensin kynsi ja sitten välittömästi sen jälkeen syntyvät kavitaatiokuplat. Vaikka ensimmäinen isku ei osuisi saaliiseen, siitä aiheutuva isku aalto voi riittää tappamaan tai tainnuttamaan saaliin.
Eyesight
Niiden silmät on kiinnitetty liikkuviin varsiin, ja ne liikkuvat jatkuvasti toisistaan riippumatta. Niitä pidetään eläinkunnan monimutkaisimpina silminä.
Sirkkakatkaravulla on niin hyvät silmät, että se pystyy havaitsemaan sekä polarisoitunutta valoa että värinäköä normaalin näköspektrin ulkopuolella.
Joillakin lajeilla on vähintään 16 erilaista valoreseptorityyppiä, joista 12 on tarkoitettu värien analysointiin eri aallonpituuksilla (joista neljä on herkkiä ultraviolettivalolle) ja neljä polarisoidun valon analysointiin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ihmisillä on vain neljä näköpigmenttiä, joista kolme on tarkoitettu värien näkemiseen.
Näön toiminta
Simpukkakatkaravun silmät voivat tunnistaa erilaisia koralleja, saalislajeja (jotka ovat usein läpinäkyviä tai puoliksi läpinäkyviä) tai saalistajia, kuten barrakudoja, joilla on hohtavat suomut.
Myös tapa, jolla sirkkakatkaravut metsästävät (kynsien hyvin nopeat liikkeet), saattaa vaatia erittäin tarkkaa etäisyystietoa, mikä edellyttää tarkkaa syvyyshavaintoa.
Parittelurituaalien aikana rukoilijakatkaravut fluoresoivat aktiivisesti, ja tämän fluoresenssin aallonpituus vastaa niiden silmäpigmenttien havaitsemia aallonpituuksia.
Naaraat ovat hedelmällisiä vain tietyissä vuorovesikierron vaiheissa, joten kyky havaita kuun vaiheet voi auttaa ehkäisemään turhia parittelupyrkimyksiä. Se voi myös antaa simpukoille tietoa vuoroveden suuruudesta, mikä on tärkeää matalassa vedessä lähellä rantaa eläville lajeille.
