Sirkkakatkaravut (Stomatopoda) – värikkäät, iskevät rukoilijasirkat
Sirkkakatkaravut (Stomatopoda) – värikkäät, iskukykyiset rukoilijasirkat: ~400 lajia, monimutkaiset silmät ja salamannopeat hyökkäykset koralliriutoilla. Tutustu lajeihin ja käyttäytymiseen.
Sirkkakatkaravut ovat äyriäisiä, jotka kuuluvat Stomatopoda-luokkaan. Ne eivät ole varsinaisia katkarapuja, vaan oma ryhmänsä, ja maailmassa tunnetaan noin 400 lajia. Useimmat lajit elävät matalissa lämpimissä vesissä ja ovat helposti tunnistettavia erikoisesta ulkomuodostaan ja käyttäytymisestään.
Ulkonäkö ja aistit
Sirkkakatkaravut ovat usein hyvin värikkäitä ja niillä on vahvasti eriytyneet eturaajat, joita ne käyttävät saalistukseen. Ne pitävät kehoaan rukoilijasirkan tavoin eturaajat edessä ja vartalo vaakatasossa. Niillä on suuret, monimutkaiset silmät, jotka pystyvät erottamaan värejä ja polarisaatiovalon poikkeuksellisen hyvin: jokaisella silmällä on itsenäinen kolmiulotteinen näkö (ns. trinokulaarinen näkö) ja useita erilaistyyppejä valoa aistivia reseptoreita (arvioitu noin 12–16 tyyppiä lajista riippuen). Tämä antaa niille erinomaisen kyvyn havaita liike, muoto ja värisävyt sekä polarisoitunut valo.
Saaliin saalistus ja iskut
Sirkkakatkaravut ovat tehokkaita petoeläimiä. Ne käyttävät nopeasti lähtevää eturaajaa, jota kutsutaan raptoriaaliseksi raajaksi, saaliin iskemiseen. Iskut voidaan jakaa kahteen päätyyppiin:
- Smasherit (lyöjät) – niillä on paksu, vasaranmuotoinen eturaaja, jolla ne iskevät kovakuoressa oleviin saaliisiin (esim. simpukoihin tai kilpikaloihin). Isku voi olla niin nopea ja voimakas, että se aiheuttaa cavitaatiokuplia vedessä, jotka räjähtäessään tuottavat lisävoimaa ja jopa lämpöä ja valonvälähdyksiä.
- Spearerit (keihästäjät) – niillä on terävät, piikikkäät raptoriaaliset raajat, joilla ne tökkäävät ja kiinnittävät nopeita, pehmeäkuorisia kaloja tai muita selkärangattomia.
Elinympäristöt ja käyttäytyminen
Sirkkakatkaravut asuvat pääosin matalissa trooppisissa ja subtrooppisissa elinympäristöissä, kuten koralliriutoilla, seagrass-nurmeilla, hiekka- ja mutapohjissa sekä kallionhalkeamissa. Monet lajit kaivavat käytäviä ja koloa, joita ne puolustavat aktiivisesti. Ne ovat usein varsin territoriaalisia ja voivat käyttää iskua myös puolustautumiseen tai kilpailijoiden pelotteluun.
Lisääntyminen ja elinkierto
Lisääntyminen on monilla lajeilla monimutkaista: koppimainen parittelukäyttäytyminen ja erikoistuneet parittelukulut ovat yleisiä. Naaras kantaa munia yleensä kehonsa alla, ja munista kuoriutuu useita planktonisia larvaalivaiheita ennen kuin nuori sirkkakatkarapu muuttaa muotoaan ja palaa pohjaelämään. Elinikä vaihtelee lajeittain; useimmilla lajeilla se on muutamasta vuodesta useisiin vuosiin, ja olosuhteista riippuen joillain yksilöillä voi olla yli kymmenen vuoden elinikä.
Ihmisten kanssa tekemisissä
- Sirkkakatkaravut ovat suosittuja akvaarioissa niiden värikkyyden ja mielenkiintoisen käyttäytymisen takia, mutta ne voivat myös aiheuttaa ongelmia: ne voivat vahingoittaa muita akvaariokaloja, rikkoa simpukankuoria tai jopa iskeä lasiin.
- Joissain kulttuureissa niitä käytetään ravintona.
- Ne voivat olla arvaamattomia ja voimakkaita — iskut voivat särkeä sormia tai lasia — joten käsittelyssä on syytä noudattaa varovaisuutta.
Mielenkiintoinen yksityiskohta: sirkkakatkaravun iskusta syntyvä cavitaatio voi tuottaa niin nopean ja voimakkaan paineiskun, että se luo välähdyksen ja kuumenemista hetkiseksi — ilmiö, jota tutkitaan myös teknologisessa soveltamisessa.
Sirkkakatkaravut ovat monipuolinen ja evolutionäärisesti erikoistunut ryhmä, jonka voimakkaat iskut, monimutkainen näkö ja värikäs ulkonäkö tekevät niistä sekä tutkijoiden että luonnonystävien kiinnostuksen kohteen.
Värikäs stomatopodi, riikinkukkosirkkakatkarapu (Odontodactylus scyllarus) Andamaanienmerellä Thaimaan edustalla.
Hyökkäysmenetelmät
Kullakin lajilla on jompikumpi näistä kahdesta hyökkäystavasta.
- Keihäsmiehillä on piikikkäät, piikikkäillä kärjillä varustetut ulokkeet, joita käytetään saaliin puukottamiseen ja kiinnijäämiseen.
- Smashereilla taas on lisäkkeenä nuijapuu ja yksinkertaisempi keihäs. Keihäs on melko terävä, ja sitä käytetään omien lajitovereiden välisissä taisteluissa. Keppiä käytetään saaliin lyömiseen ja murskaamiseen.
Molemmat lajit iskevät nopeasti avaamalla kyntensä ja heilauttamalla niitä saalista kohti, ja ne voivat aiheuttaa vakavia vahinkoja itseään suuremmille uhreille.
Smasherissa näitä kahta asetta käytetään sokaisevan nopeasti, ja ne iskevät saaliiseensa luodin nopeudella. Tämä on yksi nopeimmista ihmisen tuntemista reaktioista.
Smasherit käyttävät tätä kykyään hyökätessään etanoiden, rapujen, nilviäisten ja kivisimpukoiden kimppuun; niiden tylppien keppien avulla ne pystyvät murskaamaan saaliinsa kuoret palasiksi. Keihäsmurtajat puolestaan suosivat pehmeämpien eläinten, kuten kalojen, lihaa, jota niiden piikkikynnet voivat helpommin viiltää ja katkoa.
Kavitaatio-iskuaallot
Koska ne iskevät niin nopeasti, ne synnyttävät kavitaatiokuplia lisäkkeen ja iskupinnan väliin. Näiden kuplien luhistuminen osuu saaliiseen sen lisäksi, että umpisolmun iskeytyminen iskupintaa vasten täydentää sitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että saalista isketään kahdesti yhdellä iskulla: ensin kynsi ja sitten välittömästi sen jälkeen syntyvät kavitaatiokuplat. Vaikka ensimmäinen isku ei osuisi saaliiseen, siitä aiheutuva isku aalto voi riittää tappamaan tai tainnuttamaan saaliin.
Eyesight
Niiden silmät on kiinnitetty liikkuviin varsiin, ja ne liikkuvat jatkuvasti toisistaan riippumatta. Niitä pidetään eläinkunnan monimutkaisimpina silminä.
Sirkkakatkaravulla on niin hyvät silmät, että se pystyy havaitsemaan sekä polarisoitunutta valoa että värinäköä normaalin näköspektrin ulkopuolella.
Joillakin lajeilla on vähintään 16 erilaista valoreseptorityyppiä, joista 12 on tarkoitettu värien analysointiin eri aallonpituuksilla (joista neljä on herkkiä ultraviolettivalolle) ja neljä polarisoidun valon analysointiin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ihmisillä on vain neljä näköpigmenttiä, joista kolme on tarkoitettu värien näkemiseen.
Näön toiminta
Simpukkakatkaravun silmät voivat tunnistaa erilaisia koralleja, saalislajeja (jotka ovat usein läpinäkyviä tai puoliksi läpinäkyviä) tai saalistajia, kuten barrakudoja, joilla on hohtavat suomut.
Myös tapa, jolla sirkkakatkaravut metsästävät (kynsien hyvin nopeat liikkeet), saattaa vaatia erittäin tarkkaa etäisyystietoa, mikä edellyttää tarkkaa syvyyshavaintoa.
Parittelurituaalien aikana rukoilijakatkaravut fluoresoivat aktiivisesti, ja tämän fluoresenssin aallonpituus vastaa niiden silmäpigmenttien havaitsemia aallonpituuksia.
Naaraat ovat hedelmällisiä vain tietyissä vuorovesikierron vaiheissa, joten kyky havaita kuun vaiheet voi auttaa ehkäisemään turhia parittelupyrkimyksiä. Se voi myös antaa simpukoille tietoa vuoroveden suuruudesta, mikä on tärkeää matalassa vedessä lähellä rantaa eläville lajeille.
Etsiä