Aegyptiaca, "Egyptin historia", lienee ollut Manethon suurin teos. Se oli päivämäärämuotoinen ja jaettu kolmeen niteeseen. Aegyptiacassa hän keksi sanan dynastia tarkoittamaan kuninkaiden ryhmää, jolla on yhteinen alkuperä. Se tuli kreikan kielen sanasta dynasteia, joka tarkoittaa "hallitusvaltaa". Hän oli ensimmäinen, joka ryhmitteli hallitsijat dynastioihin. Hän ei käyttänyt sanaa tarkoittamaan perheitä. Hän aloitti uuden dynastian, kun hallitusvallassa oli katkos tai muutos. Esimerkiksi Memfiksessä sijaitsevan neljännen dynastian ja Elefantineessa sijaitsevan viidennen dynastian välillä oli katkos. Hän sisällytti yksityiskohtia monista kuninkaista.
Aegyptiaca on ehkä kirjoitettu Egyptin historiaksi, jotta se olisi tarkempi kuin Herodotoksen Historiat. Hänen toinen kirjansa, Herodotosta vastaan, saattoi olla vain lyhyt versio Aegyptiacasta. Kummastakaan kirjasta ei ole olemassa alkuperäiskappaleita.
Kirjan kopiot
Aegyptiaca ei ole säilynyt täydellisenä kirjana. On hyvin mahdollista, että muut kirjoittajat ovat kirjoittaneet sen, mitä on säilynyt, uudelleen tukeakseen egyptiläistä, juutalaista tai kreikkalaista historiaa. Tämän vuoksi nykyaikaisten historioitsijoiden on vaikea tietää, kuinka luotettava se on historiana.
Varhaisin maininta Manethosta on Josefuksen teoksessa Contra Apionem ("Apionia vastaan"). Tämä on kirjoitettu lähes 400 vuotta Aegyptiacan jälkeen. On selvää, että Josefuksella ei ollut Manethoksen kirjan alkuperäiskappaletta. Noin samaan aikaan kirjasta käytettiin lyhyttä versiota, Epitomea. Siinä säilytettiin Manethon lyhyt luettelo dynastioista ja joitakin tärkeinä pidettyjä osia. Siinä oli esimerkiksi se, että ensimmäinen dynastia, Menes, "joutui virtahevon sieppaamaksi ja tappamaksi". Ei tiedetä, onko mikään lyhyen version osista Manetonin alkuperäistä kirjoitusta. Jäljennöksiä kirjoittivat Sextus Julius Africanus ja Eusebius Kesarealainen. Eusebiuksen kopiota käyttivät Jerome latinankielisessä käännöksessään, armenialaisessa käännöksessään ja Georgios Syncellus. Syncellus näki, että Eusebiuksen ja Africanuksen kopiot olivat lähes samanlaisia, joten hän sijoitti ne vierekkäin teokseensa Ecloga Chronographica.
Nämä neljä viimeistä kappaletta ovat ainoat jäljennökset Manetonin epitomista. Muut osat ovat Malalasin Chronographia- ja Excerpta Latina Barbari -teoksissa ("Otteita huonolla latinalla").
Lähteet ja menetelmät
Manetho käytti kuninkaiden luetteloita jäsentääkseen historiansa. Josefus kirjoitti, että Manetho käytti kirjassaan myös tarinoita, myyttejä ja legendoja. Tämä oli yleistä tuon ajan historioitsijoiden keskuudessa. Hänen on täytynyt tuntea kreikkalaisen Herodotoksen teos. Hän yritti yhdistää Egyptin historian Kreikan historiaan. Hän esimerkiksi yhdistää kuningas Memnonin Amenofikseen ja Armesiksen Danaokseen). On mahdollista, että nämä yhteydet ovat olleet myöhempien kirjoittajien työtä. Tiedämme, että hän osasi kirjoittaa kreikan kielellä.
Kingin luettelot
Manethon käyttämää kuningasluetteloa ei tunneta. Torinon kuningasluettelo on kaikkein samankaltaisin. Vanhin lähde, jota voidaan verrata Manetoon, ovat Vanhan valtakunnan aikakirjat (n. 2500-2200 eaa.). Lisäksi on olemassa Karnakin kuningasluettelo, kaksi Abydoksen luetteloa ja Saqqaran luettelo.
Vanhan valtakunnan aikakirjat ovat säilyneet vain Palermon kivessä. Kiven ja Manetonin välillä on monia eroja. Kivi pysähtyy viidenteen dynastiaan. Se sisältää Ala-Egyptin varhaiset kuninkaat ja Ylä-Egyptin kuninkaat. Maneto luettelee useita kreikkalaisia ja egyptiläisiä jumalia alkaen Hephaistoksesta ja Helioksesta. Annaleissa annetaan myös vuosikertomuksia kuninkaiden toiminnasta.
Uuden valtakunnan luetteloista on jätetty pois joitakin hallitsijoita. Seti I:lle laaditussa luettelossa on 76 kuningasta ensimmäisestä dynastiasta neljänteentoista dynastiaan, mutta siitä on jätetty pois Hyksos-hallitsijat ja ne, jotka liittyvät Akenateniin. Myöskään Saqqaran luettelo ei sisällä heitä 58 nimen luettelossaan. Nämä nimet jätettiin pois pikemminkin uskonnollisista kuin poliittisista syistä. Jos Manetho ylipäätään käytti näitä luetteloita, hän ei olisi voinut saada niistä kaikkia tietojaan.
Torinon kuningasluettelo oli todennäköisesti pikemminkin hallituksen kuin uskonnollinen asiakirja. Siitä ei olisi tarvinnut jättää kuninkaita pois uskonnollisista syistä. Tällaisten asiakirjojen on täytynyt olla Manetonin saatavilla. Pappina hänellä olisi ollut pääsy kaikkeen kirjalliseen materiaaliin temppelissä.
Manethon luettelo oli todennäköisesti peräisin Ala-Egyptistä. Hän sisällytti luetteloon kolmannen välikauden kuninkaita, jopa niinkin lyhytaikaisia kuninkaita kuin Amenemnisu (5 vuotta) ja Osochor (6 vuotta). Mutta hän jätti pois Theban kuninkaat, kuten Osorkon III, Takelot III, Harsiese A ja Pinedjem I, sekä Keski-Egyptin kuninkaat, kuten Herakleopoliksen Peftjaubast. Manethon tietojen on täytynyt olla peräisin paikallisen kaupungin temppelikirjastosta Niilin suistossa. Keski- ja Ylä-Egyptin faaraot eivät hallinneet tätä suistoalueen osaa, minkä vuoksi heidät on jätetty pois Manetonin kuningasluettelosta.
Nimet
Keskimmäiseen valtakuntaan mennessä egyptiläisillä kuninkailla oli kullakin viisi eri nimeä. Nämä olivat "Horus"-nimi, "Kaksi naista"-nimi, "Kultainen Horus"-nimi, praenomen eli "valtaistuimen nimi" ja nomen, syntymän yhteydessä annettu henkilökohtainen nimi (jota kutsuttiin myös "Ra:n poika"-nimeksi, koska sitä edelsi Sa Re'). Joillakin faaraoilla oli myös useampi kuin yksi näistä nimistä. Esimerkiksi Ramesses II käytti eri aikoina kuutta Horus-nimeä. Emme tiedä, tiesikö Manetho kauan sitten eläneiden hallitsijoiden erilaisista nimistä. Kaikkia kunkin kuninkaan eri nimiä ei ole löydetty, ja ehkä kuninkaat tunnettiin virallisten nimien lisäksi myös muilla nimillä. Koska Manetho käänsi nimet kreikaksi, emme tiedä alkuperäistä egyptiläistä nimeä.
Sisältö
Nide 1 alkaa varhaisimmista ajoista. Siinä luetellaan jumalia ja puolijumalia Egyptin kuninkaina. Tarinat Isiksestä, Osiriksesta, Setistä tai Horuksesta olisivat voineet löytyä täältä. Sen jälkeen kirjassa luetellaan kuninkaat ensimmäisestä I dynastiasta yhdenteentoista dynastian aikaan. Tämä olisi sisältänyt Vanhan valtakunnan, ensimmäisen välikauden ja varhaisen Keskisen valtakunnan.
Nide 2 kattaa kahdestoista dynastian yhdeksästoista dynastiaan. Tähän sisältyy Keskimmäisen valtakunnan loppu ja toinen välikausi (XV-XVII - Hyksosien hyökkäys) sekä Uuden valtakunnan alku. Josefus uskoi, että hyksosit eli "paimenkuninkaat" olivat muinaisia israelilaisia, jotka lähtivät Egyptistä (Apion 1.82-92).
Nide 3 alkaa kahdeskymmenennestä ja päättyy kolmanteenkymmenenteen dynastiaan.
Aegyptiacan vaikutus
Egyptologit käyttävät edelleen Manethon tapaa ryhmitellä faaraot dynastioihin. Ranskalaisella tutkimusmatkailijalla ja egyptologilla Jean-François Champollionilla oli jäljennös Manethon luetteloista, jotka auttoivat häntä hieroglyfien lukemisessa. Nykyaikaisissa historiateoksissa käytetään nykyään sekä nykyaikaisia nimikäännöksiä että Manethon versiota.
