Manna Raamatussa: mitä se on ja mikä on sen merkitys

Manna, joskus myös mana, on nimi ruoka-aineelle, jota israelilaiset söivät Raamatun Pentateukin mukaan kulkiessaan 40 vuotta erämaassa Egyptistä lähdettyään ja jota Jumala antoi heille, koska heillä ei ollut mitään syötävää. Joka aamu he keräsivät maata peittäviä valkoisia hiutaleita. Sen sanotaan olevan makean makuista. Kun he kyllästyivät mannaan, Jumala antoi heille viiriäisiä (lintu).

Manna Raamatun kertomuksissa

Raamatun pääkertomus mannan saannista löytyy 2. Mooseksen kirjan luvusta 16. Siinä kerrotaan, että manna ilmestyi aamuisin kasteen jälkeen ja ihmiset keräsivät sen leipomista ja syömistä varten. Mannan keräämiseen liittyi myös sääntöjä: joka päivä piti kerätä kunkin perheen tarpeeseen sopiva määrä, ja kuusi päivää kerättiin tavalliseen tapaan, mutta ennen sapattia kerättiin kaksinkertainen annos, koska sapattina mannaa ei ilmestynyt. Mooses säilytti uhrina mannan maljassa ja asetti sen liitonarkkiin todistukseksi kansalle (ks. 2. Moos. 16:32–34).

Miltä manna kuvataan maistuvan ja näyttävän?

Raamatun eri kohdissa mannaa kuvataan hieman eri tavoin. Joissain kohdissa se mainitaan valkoisina, kuin kanelinsiemenet tai hiutaleet; toisissa kerrotaan, että se maistui kuin makeat lätyt tai öljyssä paistetut pienet kakut. Näitä kuvauksia on tulkittu sekä konkreettisina että vertauskuvallisina selityksinä.

Säännöt ja ihmeellisyys

• Kertaluonteinen ilmestyminen: manna ilmestyi vain erämaan aikana, eikä sitä voitu säilyttää päivien yli, paitsi ennen sapattia kerättyä annosta, joka säilyi.
• Aamuinen kertymä: manna peitti maata aamuisin ja katosi päivän lämmettyä.
• Jumalan huolenpito: kertomus kuvataan ihmeenä, jossa Jumala huolehti kansansa ravinnosta poikkeuksellisella tavalla.

Tulkinnat ja merkitys

Mannalla on useita merkityksiä uskonnollisessa ja hengellisessä tulkinnassa:

• Kirjallinen ja historiallinen tulkinta: Monet pitävät mannaa konkreettisena ihmeenä, joka osoittaa Jumalan huolenpitoa Israelille erämaavaelluksen aikana.
• Metaforinen ja teologinen tulkinta: juutalais-kristillisessä perinteessä manna toimii usein vertauskuvana hengelliselle ravinnolle. Uudessa testamentissa Jeesusta kutsutaan "eläväksi leiväksi" (Joh. 6), ja mannaa on nähty ennakkokuvana ehtoollisesta ja Jumalan hengellisestä armosta.
• Etiikka ja yhteisöllisyys: mannan keräämiseen liittyvät säännöt korostivat luottamusta päivittäiseen huolenpitoon sekä yhteisvastuuta ja sapattin pyhyyttä.

Mahdolliset luonnolliset selitykset

Tutkijat ja luonnontieteilijät ovat esittäneet useita ehdotuksia siitä, mikä manna voisi luonnollisesti olla:

• erämaan kasvien eritteet, esimerkiksi tamariskipuiden luontainen erite
• madon- tai kirvan erittämä makea “honeydew” (hunajamaita muistuttava erite)
• sienet tai jäkälät, joita on mahdollista kerätä ja syödä
• kasteesta tai suolapitoisesta maaperästä muodostuvat kiteet

Nämä hypoteesit yrittävät selittää osan kertomuksen fyysisistä piirteistä, mutta eivät välttämättä kata koko kertomuksen teologista ja kulttuurista merkitystä.

Manna kulttuurissa ja kielessä

Sana ”manna” on tullut myös yleiskieleen tarkoittamaan odottamatonta apua tai lahjaa (esimerkiksi ”se oli kuin manna taivaasta”). Lisäksi eri alueilla ja kansanperinteissä sanaa on käytetty kuvaamaan eräitä kasvikuituja tai makeita eritteitä, kuten manna-ash (Fraxinus ornus) -puusta peräisin olevaa sapiaineesta saatua luonnontuotetta, jota on käytetty lääkkeenä ja makeutusaineena.

Yhteenveto

Manna on Raamatun kertomuksissa keskeinen symboli ja konkreettinen ihme, joka kuvastaa Jumalan huolenpitoa ja kansan erämaavaelluksen ainutlaatuisuutta. Sen tarkka luonne on tulkittu monella tavalla: kirjaimellisena ihmeellisenä ravintona, hengellisenä vertauskuvana ja myös mahdollisena luonnollisena ilmiönä, jota aikakauden ihmiset kuvasivat jumalalliseksi lahjaksi.

Hae kirjaimella