Megalodon

Paleoekologia

C. megalodonin fossiilitiedot osoittavat, että sitä esiintyi subtrooppisilta leveysasteilta lauhkeille leveysasteille. Ennen Panaman kannaksen muodostumista meret olivat suhteellisen lämpimiä. Tämä olisi mahdollistanut lajin elämisen kaikissa maailman merissä.

C. megalodon eli monissa meriympäristöissä (eli mannerjalustan vesissä, rannikon nousuvesissä, soisissa rannikkolaguuneissa, hiekkaisissa litoraalialueilla ja avomerellä sijaitsevissa syvänmeren ympäristöissä) ja liikkui paikasta toiseen. Aikuisia C. megalodoneja ei esiintynyt runsaasti matalissa vesiympäristöissä, ja ne piileskelivät useimmiten merellä. C. megalodon on saattanut liikkua rannikko- ja valtamerenvesien välillä elämänsä eri vaiheissa.

Sen saalis

Megalodon metsästi suuria ja keskikokoisia valaita hyökäten luisiin alueisiin, kuten rintaan, eviin tai pyrstöön. Tämä pysäyttäisi valaan, tai se voisi tappaa nopeasti tappavalla puremalla rintakehän alueelle. Megalodonin puremaa pidetään yhtenä eläinkunnan historian voimakkaimmista puremista.

Sen suuri koko, nopea uintikyky ja voimakkaat leuat yhdistettynä mahtavaan tappolaitteistoon tekivät siitä huippupedon, joka söi monenlaista eläimistöä.

Fossiiliset todisteet osoittavat, että C. megalodon saalisti valaita (eli delfiinejä, pikkuvalaita ja Odobenocetopsia) ja suuria valaita (mukaan lukien siittiövalaat, keulavalaat ja ruijanpystyvalaat, pyöriäiset, pyöriäiset, sireenit ja jättimäiset merikilpikonnat).

Merinisäkkäät olivat C. megalodonin säännöllisiä saaliskohteita. Monista valaan luista on löydetty selviä merkkejä suurista puremajäljistä (syvistä viilloista), jotka on tehty C. megalodonin hampaiden avulla, ja useissa kaivauksissa on löydetty C. megalodonin hampaita, jotka sijaitsevat lähellä valaiden pureskeltuja jäännöksiä, joskus jopa suoraan valaiden jäänteiden yhteydessä. Fossiilisia todisteita C. megalodonin ja hylje-eläinten välisestä vuorovaikutuksesta on myös olemassa. Eräässä mielenkiintoisessa havainnossa 127 millimetrin pituinen C. megalodonin hammas löytyi hyvin läheltä merileijonan pureskeltua korvaluuta.

Sukulaiset

Luultiin, että Carcharocles megalodon oli Carcharodon carcarias -lajin suurempi versio. Megalodonilla oli paljon suurempi häntä kuin Carcharodon carcariasilla. Carcharodon carcariasin hampaat olivat kuitenkin ohuemmat kuin Carcharocoles megalodonilla. On vahvistettu, että Carcharocoles megalodon kuuluu Otodontidae-heimoon. Tämä tarkoittaa, että Carcharocoles megalodon ja Carcharodon caracarias eivät olleet sukua ja Carcharodon megalodonilla oli enemmän yhteistä Otodontidae- kuin Lamnidae-heimon kanssa.

Pure Force

Voisi ajatella, että Carcharocles megalodonin purenta oli heikompi kuin Tyrannosaurus rexin. Tutkijat kuitenkin laskivat, että Carcharocles megalodonin puremavoima on jopa 24 000-40 000 paunaa ja T. rexin purema on 11 100 paunaa, mikä tarkoittaa, että Carcharocles megalodonilla on voimakkain purema.