Arabien valloitusretket | islamilaiset valloitukset tai arabien valloitukset
Ensimmäiset muslimien valloitukset (632-732), (arabiaksi: فتح, Fatah, kirjaimellisesti avautuminen), joita kutsutaan myös islamilaisiksi valloituksiksi tai arabien valloituksiksi, alkoivat islamilaisen profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen. Hän perusti Arabian niemimaalle uuden yhtenäisen poliittisen järjestelmän, joka seuraavien Rashidun- ja Umayyad-kalifaattien aikana laajeni vuosisadan ajan nopeasti Arabian niemimaan ulkopuolelle ja muodostui laajaksi islamilaiseksi arabivaltakunnaksi, jonka vaikutusalue ulottui Luoteis-Intiasta Keski-Aasian, Lähi-idän, Pohjois-Afrikan, Etelä-Italian ja Iberian niemimaan kautta Pyreneille.
Arabien valloitukset aiheuttivat Sassanidien valtakunnan romahduksen ja Bysantin valtakunnalle suuria aluemenetyksiä. Vaikka arabien menestys oli näyttävää, sitä ei ole vaikea ymmärtää jälkikäteen. Sassanidien Persian ja Bysantin valtakunnat olivat sotilaallisesti uupuneita vuosikymmeniä kestäneistä keskinäisistä taisteluista. Tämä esti niitä selviytymästä tehokkaasti aavikolta käsin operoivista liikkuvista arabien ryöstäjistä. Lisäksi monet näiden valtakuntien hallinnassa eläneet kansat, esimerkiksi juutalaiset ja kristityt Persiassa ja monofysiitit Syyriassa, olivat epälojaaleja ja toisinaan jopa toivottivat arabihyökkääjät tervetulleiksi, mikä johtui suurelta osin molempien valtakuntien uskonnollisista ristiriidoista.
Historia
Tässä mainitaan joitakin yksittäisiä valloituksia:
Bysantin ja arabien sodat: 634-750
Bysantin ja Arabian sodat käytiin Bysantin valtakunnan ja ensin Rashidunien ja sitten Umayyadien kalifaattien välillä.
Rashidunien aikana valloitettiin Syyria (637), Armenia (639), Egypti (639) ja Pohjois-Afrikka (652). Umayyadien aikana jatkuivat Pohjois-Afrikan valloitus (665), Konstantinopolin toinen arabien piiritys (717-718) ja Tbilisin valloitus (736). Vuonna 827 seurasi Etelä-Italian valloitus (827).
Valloitukset Aasiassa: 633 - 712
Rashidunit kukistivat Persian Sassanidien valtakunnan viimeisen hallitsijan vuosina 633 ja 636, mutta lopullinen sotilaallinen voitto tuli vasta vuonna 642, jolloin Persian armeija tuhoutui.
Seitsemännellä vuosisadalla Umayyadit taistelivat menestyksekkäästi varhaisia Rajputteja vastaan Pohjois-Intiassa ja Keski-Aasiassa.
Vuonna 711 muslimiretkikunta kukisti Raja Dahirin nykyisen Hyderabadin alueella Sindhissä ja vakiinnutti Umayyadien vallan vuoteen 712 mennessä. Umayyadit saivat hallintaansa koko nykyisen Pakistanin alueen Karachista Kashmiriin ja saavuttivat Kashmirin rajat kolmessa vuodessa. Melko pian sen jälkeen kehittyi kuitenkin puoliksi itsenäisiä arabien hallitsemia valtioita.
Hispanian valloitus: 711-718
Iberian niemimaan valloitus alkoi, kun maurit (enimmäkseen berberit, joiden joukossa oli myös joitakin arabeja) tunkeutuivat visigoottien kristittyyn Iberiaan (nykyiseen Espanjaan, Portugaliin, Gibraltariin ja Andorraan) vuonna 711. He rantautuivat Gibraltarille 30. huhtikuuta ja etenivät pohjoiseen. Tästä arabialaisella nimellä Al-Andalus kutsutusta alueesta tuli ensin emiraatti ja sitten itsenäinen Umayyadien kalifaatti sen jälkeen, kun abbasidit kukistivat Damaskoksessa vallinneen dynastian. Vuonna 1031 kristityt valtakunnat aloittivat takaisinvaltauksen vuoteen 1492 asti, jolloin Granada, Al-Andalusin viimeinen valtakunta, joutui Espanjan kuninkaiden hallintaan.
Muita valloituksia: 1200-1800
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa Sahelin valtakunta laajensi muslimien alueita kauas rannikolta. Muslimikauppiaat levittivät islamia.
Nykyaikana nousi kolme mahtavaa muslimivaltakuntaa: Lähi-idän ja Euroopan ottomaanien valtakunta, Persian ja Keski-Aasian safavidien valtakunta ja Intian mogulien valtakunta sekä näiden valtakuntien välinen kilpailu ja kukistuminen Euroopan siirtomaavallan nousun myötä.
Rappio ja romahdus: 1800-1924
Mogulien valtakunta taantui vuonna 1707 Aurangzebin kuoleman jälkeen, ja britit lakkauttivat sen virallisesti vuoden 1857 Intian kapinan jälkeen.
Muslimit (vihreä alue) hallitsivat Välimeren maailmaa vuonna 800 jKr.
Kalifien aikakausi Laajentuminen Muhammedin aikana, 622-632/A.H. 1-11. Laajentuminen Rashidun-kalifaatin aikana, 632-661/A.H. 11-40. Laajentuminen Umayyadien kalifaatin aikana, 661-750/A.H. 40-129.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on niiden valloitusten nimi, jotka alkoivat Muhammedin kuoleman jälkeen?
V: Ensimmäiset muslimien valloitukset (632-732), joita kutsutaan myös islamilaisiksi valloituksiksi tai arabien valloituksiksi.
K: Mitä Muhammed teki, kun hän perusti uuden yhtenäisen poliittisen valtiojärjestelmän Arabian niemimaalle?
V: Hän sai aikaan vuosisadan ajan arabien vallan nopean laajentumisen huomattavasti Arabian niemimaan ulkopuolelle laajaksi muslimien arabivaltakunnaksi, jonka vaikutusalue ulottui Luoteis-Intiasta Keski-Aasian, Lähi-idän, Pohjois-Afrikan, Etelä-Italian ja Pyreneiden niemimaan kautta Pyreneiden niemimaalle.
K: Mitä näiden valloitusten seurauksena tapahtui?
V: Arabien valloitukset aiheuttivat Sassanidien valtakunnan romahduksen ja Bysantin valtakunnalle suuren aluemenetyksen.
K: Miksi nämä valtakunnat eivät kyenneet puolustautumaan liikkuvia arabien ryöstäjiä vastaan?
V: Ne olivat sotilaallisesti uupuneita vuosikymmeniä kestäneistä keskinäisistä taisteluista, mikä esti niitä toimimasta tehokkaasti aavikkoalueilta käsin operoivia liikkuvia arabiryöstäjiä vastaan.
K: Miten jotkut näiden valtakuntien alaisuudessa eläneet ihmiset reagoivat arabihyökkääjiin?
V: Monet toivottivat heidät tervetulleiksi molempien valtakuntien uskonnollisten ristiriitojen vuoksi.
K: Kuka oli vastuussa tästä vallan nopeasta laajentumisesta Arabian ulkopuolelle?
V: Muhammad oli vastuussa tästä nopeasta laajentumisesta perustamalla Arabiaan uuden yhtenäisen poliittisen järjestelmän.
