Uusassyrialainen valtakunta oli Mesopotamiassa rautakaudella sijainut valtakunta. Vuosina 911-609 eaa. se oli siihen asti maailman suurin valtakunta, ja se käytti monia varhaisia imperialismin tekniikoita, joista tuli tavanomaisia myöhemmissä valtakunnissa. Monien historioitsijoiden mukaan se oli historian ensimmäinen todellinen imperiumi. Se oli myös monien taktiikoiden edelläkävijä, kuten rautaisten aseiden varustaminen ja kehittyneiden, tehokkaiden sotilastaktiikoiden käyttö.

Adad-nirari II:n 900-luvulla eaa. tekemien valloitusten jälkeen uusassyrialaisesta valtakunnasta tuli Vanha-Assyrian valtakunnan (2025-1378 eaa.) ja Keski-Assyrian valtakunnan (1365-934 eaa.) seuraaja, ja se hallitsi muinaista Lähi-itää, itäistä Välimeren aluetta, Vähä-Aasiaa ja Kaukasusta, ja osia sekä Arabian niemimaasta että Pohjois-Afrikasta, valloitti ja kesti pidempään kuin kilpailijansa, kuten Babylonia, Elam, Persia, Urartu, Lydia, Meedialaiset, Frygia, Kimmerialaiset, Israel, Juuda, Foinikia, uusbabylonialainen valtakunta, Kaanaan, Kushilaisten valtakunta ja muinainen Egypti.

Valtakunta alkoi rappeutua vuonna 631 eaa., kun Ashurbanipal kuoli, ja monet sisällissodat mahdollistivat sen, että Persian ja meedialaisten kuningas Cyaxares saattoi liittoutua Babylonian ja kimmerialaisten hallitsijan Nabopolassarin kanssa ja hyökätä Assyriaan. Assyria liittoutui Egyptin kanssa, mutta molemmat kaatuivat Harranin kukistumisen yhteydessä vuonna 609 eaa. Harranin toinen piiritys lopetti Assyrian lopullisesti. Assyrialaisia asuu kuitenkin vielä nykyäänkin Iranissa, Irakissa ja muualla.

Hallinto ja yhteiskunta

Uusassyrialainen valtakunta kehitti keskitetyn hallintomallin, jossa kuningas oli valtion ja sodan korkein auktoriteetti. Hallinto perustui provinssijärjestelmään: valloitettuihin alueisiin asetettiin provinsseja ja siellä toimivat kuninkaalliset kuvernöörit tai varjellut hallintovirkamiehet, jotka valvoivat verotusta ja lain toteuttamista. Valtakunnassa käytettiin akkadin kieltä ja kuppikalikaavion kirjoitusjärjestelmää (kiillotettua savipaikkaa eli kiillettä), mutta hallinnollisissa yhteyksissä esiintyi myös paikallisia kieliä ja tapoja.

Sotataidot ja sotajoukot

  • Organisaatio: Assyrian armeija oli ammattimainen ja hyvin organisoitu. Siihen kuului raskaita jalkaväkiryhmiä, kevyttä jalkaväkeä, varustettuja vaunuja ja myöhemmin ratsuväkeä.
  • Tekniikka ja taktiikat: Uusassyrialaiset käyttivät edistyksellisiä piiritystekniikoita, rakennustyökaluja, siltatekniikkaa ja tiedustelua. He kohtelivat terrorin välineenä myös massadeportaatioita ja voimakkaan propagandan levittämistä.
  • Aseistus: Rautaiset aseet ja suojavarusteet paransivat sotilaiden tehokkuutta, ja armeija käytti hyväkseen myös monipuolisia jousi- ja keihäsjoukkoja sekä vaunukalustoa.

Kulttuuri, kirkko ja oppiminen

Uusassyrialainen valtakunta panosti laajoihin rakennushankkeisiin — palatseihin, temppeleihin ja infrastruktuuriin. Useiden kuninkaiden rakennusohjelmat jättivät runsaasti reliefi- ja kirjoituslähteitä, jotka kertovat sekä sodasta että hallinnosta. Erityisen merkittävä on Ašurbanipalin kirjasto Ninevessä, jonka savitaulut ovat tuoneet meille paljon tietoa mytologiasta, historiasta ja tieteestä.

Talouden perusta

Talouden kivijalkana olivat maatalous, karjatalous, kauppa ja verotus valloitetuilla alueilla. Valtakunta hyötyi kauppareiteistä Välimereltä Kaukasukselle ja Persianlahdelle. Lisäksi suuret rakennusprojektit ja armeijan ylläpito vaativat tehokasta varojen keruuta ja logistiikkaa.

Lopullinen kukistus ja perintö

Uusassyrialaisen valtakunnan tuho oli seurausta sisäisistä poliittisista ongelmista, dynastisista kiistoista ja ulkoisesta paineesta. Babylonialaiset ja meedialaiset muodostivat liittouman, joka kukisti Assyrian pääkeskukset; Nineveh tuhoutui vuonna 612 eaa. ja viimeiset hallinnolliset tukikohdat kuten Harran murtuivat lähivuosina. Vaikka valtakunta lakkasi olemasta, sen käytännöt—keskitetty hallinto, armeijan organisaatio, infrastruktuurin ylläpito ja kirjaamisen merkitys—vaikuttivat voimakkaasti myöhempiin suurvaltoihin.

Arkeologinen tutkimus ja nykyinen merkitys

Uusassyrialaisen valtakunnan jäännökset, kuten palatsien reliefit, kaupungin rauniot ja Ašurbanipalin kirjasto, ovat olleet arkeologian ja historian keskeisiä lähteitä. Nämä löydöt ovat auttaneet ymmärtämään muinaisen Lähi-idän politiikkaa, uskontoa ja kulttuuria. Nykyiset assyrialaiset yhteisöt säilyttävät yhteyden muinaiseen perintöönsä, vaikka suurvalta itsessään on historiallinen ilmiö.

Lisätietoa aiheesta löytyy monista arkeologisista ja historiatekstuaalisista lähteistä; tutkimus jatkuu edelleen, ja uudet kaivaukset sekä tekniikat tarkentavat jatkuvasti kuvaa tästä laajasta ja vaikutusvaltaisesta valtakunnasta.