Moritz Wagner

Wagnerin merkitys

Wagnerin uran alkuvaiheessa hän toimi maantieteilijänä ja julkaisi useita maantieteellisiä kirjoja Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja trooppisesta Amerikasta.

Hän oli myös innokas luonnontieteilijä ja keräilijä, ja biologit tuntevat hänet parhaiten juuri tästä työstään. Evoluutiotieteilijä ja biologian historioitsija Ernst Mayr on kertonut Wagnerin merkityksestä.

Kolmen Algeriassa viettämänsä vuoden aikana Wagner tutki (muun muassa) lentokyvyttömiä kuoriaisia Pimelia ja Melasoma. Kumpikin suku jakautuu useisiin lajeihin, joista kukin rajoittuu Atlasvuorilta Välimerelle laskevien jokien väliselle pohjoisrannikolle. Heti kun joki ylitetään, esiintyy eri laji, joka on kuitenkin läheistä sukua.

Wagner pystyi tekemään samankaltaisia havaintoja Kaukasuksella ja Andien laaksoissa, minkä perusteella hän päätteli Lajien alkuperä -teoksen julkaisemisen jälkeen:

"... alkava laji [syntyy] vain silloin, kun muutamat yksilöt ylittävät levinneisyysalueensa rajat... uuden rodun muodostuminen ei koskaan onnistu... ilman, että siirtolaiset ovat pitkään erossa muista lajinsa jäsenistä."

Tämä oli varhainen kuvaus maantieteellisestä lajistumisprosessista. Toinen muotoilu tästä ajatuksesta tuli myöhemmin: "Eliöt, jotka eivät koskaan poistu muinaiselta levinneisyysalueeltaan, eivät koskaan muutu". Tämä ei voi olla kirjaimellisesti totta, ja se on hänen ajatuksensa liioittelua.

Tämän ajatuksen kohtalo oli onneton. "Valitettavasti Wagner yhdisti [ideansa] joihinkin omituisiin ajatuksiin variaatiosta ja valinnasta" (Mayr). Johtavat evoluutiotieteilijät (Darwin, Wallace, Weismann) hyökkäsivät Wagnerin ajatusta maantieteellisestä lajistumisesta vastaan, ja se kärsi pitkän taantuman. Vuonna 1942 Mayr otti sen kuitenkin uudelleen esille, ja maantieteellisen lajiston merkityksestä tuli yksi evoluutiosynteesin ydinajatuksista.

Kritiikki

Nykyaikaiset asiantuntijat, kuten Ernst Mayr, Jerry Coyne ja Allen Orr, ovat yhtä mieltä siitä, että Wagner tunnisti ensimmäisenä maantieteellisen lajiston. Hänen "muuttoliiketeoriansa" perustui kuitenkin melko yksinkertaiseen, lamarckilaiseen ajatukseen evoluutiosta. Wagner väitti Darwinille lähettämissään kirjeissä, että häneltä oli jäänyt huomaamatta elintärkeä maantieteellinen komponentti uusien lajien evoluution ymmärtämisessä. Darwin vastasi aluksi ystävällisesti näihin kirjeisiin ja oli samaa mieltä siitä, että maantieteellinen eristäytyminen oli tärkeää (vaikkakaan ei ainoa lajinmuodostustapa). Myöhemmin Wagnerin yhä hysteerisempi sävy ja yksipuolinen argumentaatio ärsyttivät häntä, ja hän kirjoitti Wagnerin vuonna 1875 julkaiseman artikkelin "mitä surkeinta roskaa", osittain siksi, että Wagner jätti huomiotta luonnollisen valinnan merkityksen ja otti Darwinin teoriasta mieleisiään osia ilman viittauksia väittäen samalla, että Darwinin näkemykset olivat virheellisiä.

Darwinin lisäksi myös pastori J.T. Gulick piti Wagnerin teorioita liioiteltuina, mutta myöhemmässä artikkelissaan Gulick sanoo, että "Moritz Wagner oli ensimmäinen, joka vaati teoksessaan Law of the Migration of Organisms (Laki organismien vaelluksesta) maantieteellisen eristyneisyyden merkitystä evoluution osatekijänä, mutta väittäessään, että ilman maantieteellistä eristyneisyyttä luonnollisella valinnalla ei voisi olla mitään vaikutusta uusien lajien syntyyn, hän meni pidemmälle kuin mitä tosiasiat voivat tukea".

Ernst Mayrin muotoilu selvitti kysymykset, jotka Wagner oli jättänyt ratkaisematta: "Uusi laji kehittyy, jos vanhempiensa lajista eristetty populaatio saa eristyksen aikana ominaisuuksia, jotka edistävät tai takaavat eristymisen ulkoisten esteiden murtuessa". Eläintieteilijä Bernhard Rensch oli myös merkittävä tekijä maantieteellisen lajiston säilyttämisessä evoluutiomenetelmässä. Hän piti maantieteellistä erilaistumista yleisimpänä alkuvaiheena kladogeneesille (lajien jakautumiselle).

Wagnerin oivalluksen merkitys on nykyään kiistaton. Hänen muut, virheelliset ajatuksensa peittivät sen monien vuosien ajan, mutta se oli aito luonnonhistoriallinen oivallus, jonka hän sai havainnoimalla hyönteisiä niiden luonnollisissa elinympäristöissä.

"Kesti yli 60 vuotta vuoden 1859 jälkeen, ennen kuin johtavat asiantuntijat... [olivat yhtä mieltä] siitä, että tämä maantieteellinen lähestymistapa oli oikea tapa ratkaista lajinmuodostuksen ongelma... uusi laji voi kehittyä, kun populaatio hankkii eristäytymismekanismeja ollessaan eristyksissä emopopulaatiostaan."

Wagnerin julkaisut

• Reisen in der Regentschaft Algier in den Jahren 1836, 1837 und 1838. 3 Bde. Leipzig 1841.
• Der kaukasus ja das Land der Kosaken. 2 Bde. Leipzig 1847.
• Reise nach Kolchis. Leipzig 1850.
• Reise nach dem Ararat und dem Hochlande Armeniens. Stuttgart 1848.
• Reise nach Persien und dem Lande der Kurden. 2 Bde. Leipzig 1851.
• Die Republik Costa-Rica. Leipzig 1856.
• Über die hydrogaphischen Verhältnisse und das Vorkommen der Süßwasserfische in den Staaten Panama und Ecuador. Abhandlungen der königlich bayerischen Akademie der Wissenschaften, II Classe 11 (I Abt.).
• Reisen in Nordamerika in den Jahren 1852 und 1853. (Carl Scherzerin kanssa) 3 vols, Gotha 1861.
• Die Darwinsche Theorie und das Migrationsgesetz der Organismen. Leipzig 1868. Englanninkielinen painos: Wagner M. 1873. Darwinilainen teoria ja organismien vaelluslaki. Kääntäjä I.L. Laird, Lontoo.
• Naturwissenschaftliche Reisen im tropischen Amerika. Stuttgart 1870.
• Über den Einfluß der geographischen Isolierung und Kolonienbildung auf die morphologischen Veränderungen der Organismen. München 1871.
• Die Entstehung der Arten durch räumliche Sonderung. [The origin of species by spatial separation] Gesammelte Aufsätze. Benno Schwalbe, Basel 1889.