Paranthropus on sukupuuttoon kuollut vankkarakenteisten australopithecineiden suku. Ne polveutuvat luultavasti gracile australopithecuksesta Australopithecus.

 

Yleiskuva

Paranthropus tunnetaan jykevästä kallon ja leukojen rakenteesta, suurista poskihampaista ja laajentuneista poskiluista. Nimi Paranthropus tarkoittaa "ihmisen vieressä" (para = vieressä, anthropus = ihminen) ja kuvaa sukuhaarojen rinnakkaista kehittymistä ihmisen sukulinjan kanssa. Paranthropus-lajien rakenne poikkeaa selvästi samanaikaisten Homo-lajien ja gracile australopithecineiden kevyemmästä kasvonrakenteesta.

Lajit ja ajoitus

  • Paranthropus aethiopicus — vanhin tunnettu laji, noin 2,7–2,3 miljoonaa vuotta sitten.
  • Paranthropus boisei — itäisen Afrikan laji, noin 2,3–1,2 miljoonaa vuotta sitten (tunnettu aiemmin myös nimellä Zinjanthropus boisei).
  • Paranthropus robustus — eteläisen Afrikan laji, noin 2,0–1,5 miljoonaa vuotta sitten.

Levinneisyys ja fossiililöydöt

Paranthropus-fossiileja on löydetty sekä Itä- että Etelä-Afrikasta. Tärkeitä fossiilipaikkoja ovat muun muassa:

  • Olduvai Gorge (Tanzania)
  • Koobi Fora ja Turkana-alue (Kenya)
  • Omo- ja Awash-alueet (Etiopia)
  • Swartkrans, Kromdraai ja muita paikkoja Etelä-Afrikassa

Rakenne ja sopeutumat

Paranthropuksen tunnusmerkkejä ovat:

  • Vankka, leveä kasvojen etuosan rakenne ja suuret zygomaattiset (poskiluuta laajentavat) alueet.
  • Suuret takahampaat (molaareja ja premolaareja) ja paksusta emalista kertova hampaan rakenne, kun taas etuhampaat olivat usein suhteellisen pienet.
  • Sagittaaliharja (kallon harjanne) erityisesti koiraspuolisilla yksilöillä — viittaa voimakkaisiin puremalihaksiin.
  • Relatiivisesti pieni aivokopan tilavuus verrattuna samanaikaisiin Homo-lajeihin (arviolta ~400–550 cm3).
  • Pystyasento ja kävely kahdella jalalla, mutta samanaikaisesti säilyneitä kiipeilyyn viittaavia piirteitä ranteissa ja hartioissa.

Ruokavalio ja tutkimukset

Perinteisesti Paranthropusta on pidetty erikoistuneena "duromastisena" (kovien ja kulutusta kestävien ruokien syömiseen) takahampaidensa perusteella. Myöhemmät tutkimukset (hammasmikrowear, isotooppianalyysit) kuitenkin osoittavat monimuotoisemman kuvan:

  • P. boisei näyttää syöneen paljon C4-tyyppisiä kasvikuituja (esim. sara- ja ruohojuurikasvit), mikä eroaa monista muista hominineista.
  • Joissain tapauksissa fossiileista saadut hammaskanavapulssit ja mikromurroskuviot viittaavat siihen, että Paranthropus on käyttänyt myös pehmeämpiä kasvis- ja hedelmäpitoisia ruokia sekä ajoittain kovempia "fallback"-ruokia ilmaston vaihdellessa.

Työkalut ja käyttäytyminen

Paranthropukselle ei ole selvää, että se olisi kehittänyt samanlaista työkalukäyttöä kuin varhaiset Homo-lajit. Oldowan-työkalukulttuuri liitetään yleensä Homo-ryhmään, mutta eräissä Etelä-Afrikan paikoissa (esim. Swartkrans) löytyneet luu- ja kiviesineet on joskus yhdistetty Paranthropus robustus -yksilöihin. Tulkinnat ovat kuitenkin kiistanalaisia, eikä laajaa näyttöä järjestelmällisestä työkalukäytöstä ole.

Sukupuoli-ero, sosiaalinen rakenne ja sukupuutto

Paranthropukselle on ominaista merkittävä sukupuolieroon viittaava kokoero (males larger than females), mikä viittaa mahdollisesti polygyniseen lisääntymisjärjestelmään. Sukupuuttoon kuolemisen syyt eivät ole yksiselitteisiä; todennäköisiä tekijöitä ovat ruokavalion erikoistuminen, ilmastonmuutokset ja kilpailu sopeutuvampien hominien (kuten varhaisten Homo-lajien) kanssa. Erikoistunut luusto- ja hammasrakenne saattoi tehdä Paranthropuksesta herkän ympäristön muutoksille.

Taksonomia ja merkitys evoluutiossa

Taksonomisesti Paranthropus on nähty joko erillisenä sukuhaarana tai joissain luokituksissa osana Australopithecus-sukua (esim. Australopithecus robustus). Yleinen näkemys on, että Paranthropus edustaa ihmisen sukuhaarasta eronnutta sivuhaaraa — eli se ei todennäköisesti ole suora esi-isä nykyaikaiselle ihmiselle, mutta tarjoaa arvokasta tietoa hominien monimuotoisuudesta, sopeutumisesta ja ruokavalion evoluutiosta.

Yhteenveto

Paranthropus oli vankkarakenteinen, selvästi erikoistunut hominiini, joka menestyi Afrikassa useiden satojentuhansien vuosien ajan mutta kuoli sukupuuttoon viimeistään noin 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiilit ja niiden tutkimus auttavat ymmärtämään, miten erilaistuminen ja ekologinen erikoistuminen vaikuttivat hominien kehitykseen ja miksi vain jotkut linjat, kuten Homo, johtivat myöhempään ihmislajin kehittymiseen.