Paranthropus – sukupuuttoon kuollut vankkarakenteinen australopithecus-suku
Paranthropus — vankkarakenteinen australopithecus-suku: fossiilit, anatomia ja evoluutio. Tutustu sukupuuttoon kuolleen lajiryhmän elinympäristöön ja tieteellisiin löytöihin.
Paranthropus on sukupuuttoon kuollut vankkarakenteisten australopithecineiden suku. Ne polveutuvat luultavasti gracile australopithecuksesta Australopithecus.
Yleiskuva
Paranthropus tunnetaan jykevästä kallon ja leukojen rakenteesta, suurista poskihampaista ja laajentuneista poskiluista. Nimi Paranthropus tarkoittaa "ihmisen vieressä" (para = vieressä, anthropus = ihminen) ja kuvaa sukuhaarojen rinnakkaista kehittymistä ihmisen sukulinjan kanssa. Paranthropus-lajien rakenne poikkeaa selvästi samanaikaisten Homo-lajien ja gracile australopithecineiden kevyemmästä kasvonrakenteesta.
Lajit ja ajoitus
- Paranthropus aethiopicus — vanhin tunnettu laji, noin 2,7–2,3 miljoonaa vuotta sitten.
- Paranthropus boisei — itäisen Afrikan laji, noin 2,3–1,2 miljoonaa vuotta sitten (tunnettu aiemmin myös nimellä Zinjanthropus boisei).
- Paranthropus robustus — eteläisen Afrikan laji, noin 2,0–1,5 miljoonaa vuotta sitten.
Levinneisyys ja fossiililöydöt
Paranthropus-fossiileja on löydetty sekä Itä- että Etelä-Afrikasta. Tärkeitä fossiilipaikkoja ovat muun muassa:
- Olduvai Gorge (Tanzania)
- Koobi Fora ja Turkana-alue (Kenya)
- Omo- ja Awash-alueet (Etiopia)
- Swartkrans, Kromdraai ja muita paikkoja Etelä-Afrikassa
Rakenne ja sopeutumat
Paranthropuksen tunnusmerkkejä ovat:
- Vankka, leveä kasvojen etuosan rakenne ja suuret zygomaattiset (poskiluuta laajentavat) alueet.
- Suuret takahampaat (molaareja ja premolaareja) ja paksusta emalista kertova hampaan rakenne, kun taas etuhampaat olivat usein suhteellisen pienet.
- Sagittaaliharja (kallon harjanne) erityisesti koiraspuolisilla yksilöillä — viittaa voimakkaisiin puremalihaksiin.
- Relatiivisesti pieni aivokopan tilavuus verrattuna samanaikaisiin Homo-lajeihin (arviolta ~400–550 cm3).
- Pystyasento ja kävely kahdella jalalla, mutta samanaikaisesti säilyneitä kiipeilyyn viittaavia piirteitä ranteissa ja hartioissa.
Ruokavalio ja tutkimukset
Perinteisesti Paranthropusta on pidetty erikoistuneena "duromastisena" (kovien ja kulutusta kestävien ruokien syömiseen) takahampaidensa perusteella. Myöhemmät tutkimukset (hammasmikrowear, isotooppianalyysit) kuitenkin osoittavat monimuotoisemman kuvan:
- P. boisei näyttää syöneen paljon C4-tyyppisiä kasvikuituja (esim. sara- ja ruohojuurikasvit), mikä eroaa monista muista hominineista.
- Joissain tapauksissa fossiileista saadut hammaskanavapulssit ja mikromurroskuviot viittaavat siihen, että Paranthropus on käyttänyt myös pehmeämpiä kasvis- ja hedelmäpitoisia ruokia sekä ajoittain kovempia "fallback"-ruokia ilmaston vaihdellessa.
Työkalut ja käyttäytyminen
Paranthropukselle ei ole selvää, että se olisi kehittänyt samanlaista työkalukäyttöä kuin varhaiset Homo-lajit. Oldowan-työkalukulttuuri liitetään yleensä Homo-ryhmään, mutta eräissä Etelä-Afrikan paikoissa (esim. Swartkrans) löytyneet luu- ja kiviesineet on joskus yhdistetty Paranthropus robustus -yksilöihin. Tulkinnat ovat kuitenkin kiistanalaisia, eikä laajaa näyttöä järjestelmällisestä työkalukäytöstä ole.
Sukupuoli-ero, sosiaalinen rakenne ja sukupuutto
Paranthropukselle on ominaista merkittävä sukupuolieroon viittaava kokoero (males larger than females), mikä viittaa mahdollisesti polygyniseen lisääntymisjärjestelmään. Sukupuuttoon kuolemisen syyt eivät ole yksiselitteisiä; todennäköisiä tekijöitä ovat ruokavalion erikoistuminen, ilmastonmuutokset ja kilpailu sopeutuvampien hominien (kuten varhaisten Homo-lajien) kanssa. Erikoistunut luusto- ja hammasrakenne saattoi tehdä Paranthropuksesta herkän ympäristön muutoksille.
Taksonomia ja merkitys evoluutiossa
Taksonomisesti Paranthropus on nähty joko erillisenä sukuhaarana tai joissain luokituksissa osana Australopithecus-sukua (esim. Australopithecus robustus). Yleinen näkemys on, että Paranthropus edustaa ihmisen sukuhaarasta eronnutta sivuhaaraa — eli se ei todennäköisesti ole suora esi-isä nykyaikaiselle ihmiselle, mutta tarjoaa arvokasta tietoa hominien monimuotoisuudesta, sopeutumisesta ja ruokavalion evoluutiosta.
Yhteenveto
Paranthropus oli vankkarakenteinen, selvästi erikoistunut hominiini, joka menestyi Afrikassa useiden satojentuhansien vuosien ajan mutta kuoli sukupuuttoon viimeistään noin 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiilit ja niiden tutkimus auttavat ymmärtämään, miten erilaistuminen ja ekologinen erikoistuminen vaikuttivat hominien kehitykseen ja miksi vain jotkut linjat, kuten Homo, johtivat myöhempään ihmislajin kehittymiseen.
Paranthropus boisein rekonstruktio
Paranthropus aethiopicuksen kallon jäljennös
Kuvaus
Kaikki Paranthropus-suvun lajit olivat kaksijalkaisia, ja monet niistä elivät aikana, jolloin Homo-suvun lajit, kuten Homo ergaster ja Homo erectus, elivät.
Paranthropus ilmestyi ensimmäisen kerran noin 2,7 miljoonaa vuotta sitten. Useimmilla Paranthropus-lajeilla oli aivot noin 40 prosenttia nykyihmisen koosta. Eri Paranthropus-lajien välillä oli jonkin verran kokovaihtelua, mutta useimmat olivat noin 1,3-1,4 metriä pitkiä ja melko lihaksikkaita. Paranthropusin uskotaan eläneen metsäisillä alueilla Australopithecusin ruohikkoalueiden sijaan.
Australopithecus ja Paranthropus näyttivät myös hyvin erilaisilta. Nämä erot löytyivät vain kallon jäännöksistä. Muut luurangon osat olivat edelleen hyvin samankaltaisia, joten on perusteltua ajatella, että ero oli sopeutumista erilaiseen ravintoon. Paranthropus oli kallon ja hampaiden osalta massiivisempi. Sillä oli usein gorillamainen sagittaalinen kallonharja, joka kiinnitti massiiviset ohimolihakset pureskelua varten.
Käyttäytyminen
Paranthropus ei käyttäytynyt samalla tavalla kuin Homo. Ne elivät ravinnokseen raskasta kasvimateriaalia: lehtiä, ohuita oksia, ruohoa ja juuria. Ruokavaliota saatettiin täydentää hyönteisten toukilla. Koska Paranthropusilta puuttui meidän joustava käyttäytymisemme, ne luottivat trooppisen metsän tasaisiin ympäristöolosuhteisiin. Homo-suvun jäsenillä, kuten Homo habiliksella, oli suhteessa suuremmat aivot ja joustavampi käyttäytyminen. Ne pystyivät syömään paljon laajempaa ravintovalikoimaa.
Kiistanalainen taksonomia
Mielipiteet siitä, pitäisikö lajit P. aethiopicus, P. boisei ja P. robustus sisällyttää Australopithecus-sukuun, vaihtelevat. Wikipediassa Paranthropus-sukua käytetään kaikissa artikkeleissa, joissa mainitaan lajit P. aethiopicus, P. boisei ja P. robustus.
Esiintyminen
Australopithecus-lajit A. afarensis, A. africanus ja A. anamensis joko katosivat fossiilirekisteristä ennen varhaisihmisten esiintymistä tai näyttävät olleen Homo habiliksen esi-isiä. P. boisei ja P. aethiopicus sen sijaan jatkoivat kehittymistään erillistä tietä, joka oli erillinen ja joka ei liittynyt varhaisiin ihmisiin. Paranthropus jakoi maan joidenkin Homo-suvun varhaisten edustajien, kuten H. habilis, H. ergaster ja mahdollisesti jopa H. erectus, kanssa.
Intelligence
Paranthropus-lajeilla oli pienemmät aivot kuin Homolla, mutta niillä oli kuitenkin huomattavasti suuremmat aivot kuin Australopithecuksella. Paranthropusiin liittyy kivityökaluja sekä eteläisessä että itäisessä Afrikassa, vaikka on paljon keskustelua siitä, tekivätkö ja käyttivätkö nämä vankkarakenteiset australopitheciinit niitä. Useimmat uskovat, että varhainen Homo oli työkalujen valmistaja. Useimmilla Paranthropus-lajeilla ei lähes varmasti ollut kieltä eikä niillä ollut tulta hallinnassaan, vaikka jälkimmäiseen ne liittyvätkin suoraan Swartkransissa Etelä-Afrikassa.
Discovery
Koulupoika löysi vuonna 1938 Paranthropus robustuksen osittaisen kallon ja alaleuan 70 kilometriä Pretoriasta lounaaseen Etelä-Afrikassa. Robert Broom Transvaalin museosta kuvasi sen uudeksi suvuksi ja lajiksi. Löytöpaikalle on saatu vähintään 1,95 miljoonan vuoden ikäinen päivämäärä.
Mary Leakey löysi Paranthropus boisei -lajin heinäkuussa 1959 Olduvai Gorge -luolasta Tansaniasta. Mary työskenteli yksin, sillä Louis oli sairaana leirillä. Hän riensi takaisin leiriin, ja uutisen kuultuaan Louis toipui huomattavan nopeasti.
Muistiinpanoihinsa Louis kirjasi etunimen Titanohomo mirabilis, mikä kuvastaa hänen ensivaikutelmaansa läheisestä sukulaisuudesta ihmiseen. Louis ja Mary alkoivat kutsua sitä "Rakas poika". Toipuminen lopetettiin 7. elokuuta. Dear Boy oli Oldowan-työkalujen ja eläinten luiden yhteydessä.
Fossiili julkaistiin Nature-lehdessä 15. elokuuta 1959, mutta kirjapainon lakon vuoksi numero julkaistiin vasta syyskuussa. Siinä Louis sijoitti fossiilin Broomin Australopithecinae-heimoon ja loi sille uuden suvun, Zinjanthropus, laji boisei. "Zinj" on muinainen arabian kielen sana Itä-Afrikan rannikosta, ja "boisei" viittasi Charles Boiseen, Leakeyn antropologiseen hyväntekijään. Louis perusti luokittelunsa kahteenkymmeneen eroon Australopithecuksesta.
Broom oli kuollut vuonna 1951, mutta Dart oli vielä elossa. Hänen kerrotaan itkeneen ilosta Louisin puolesta, kun hänelle näytettiin henkilökohtaisesti Zinj, jota Louis ja Mary kantoivat ympäriinsä purkissa (myöhemmin laatikossa). Louis oli harkinnut Broomin Paranthropus-sukua, mutta hylkäsi sen, koska hän uskoi, että Zinj kuului Homo-sukuun, mutta Paranthropus ei. Hän tukeutui vahvasti Zinjin isompiin kulmahampaisiin.
Taistelu nimestä jatkui monta vuotta ja ajoi kiilaa Louisin ja Paranthropus-näkemystä kannattavan LeGros Clarkin välille. Toisaalta se toi Leakeyt ja National Geographic Societyn tohtori Melville Bell Grosvenorin yhteen. Leakeyistä tuli kansainvälisiä hahmoja, eikä heillä ollut vaikeuksia saada rahoitusta siitä lähtien. Zinj-kysymyksestä tuli lopulta osa Australopithecus/Paranthropus-kysymystä (joka koski vain vankkoja australopithecinejä).
Mary Leakeyn löytämän kallon jäljennös. Huomaa kallon päällä oleva sagittaalinen harja, vankka hammasluu (alaleuka) ja sen raskaat molaarihampaat. Tämä eläin oli gorillan tavoin kasvinsyöjä. Leuka on muodoltaan kuin paraabeli; gorilloilla se on edestä litteämpi. Leuan muoto ja kulmahampaat (jotka eivät ulotu) ovat ihmisen kaltaisia piirteitä.
Etsiä