Parestesia määritelmä, oireet, syyt ja hoito

Parestesia (pron. /ˌpɛɹɪsˈθiʒə/; brittiläisessä englanninkielessä paraesthesia, pron. /ˌpæɹɪsˈθiʒə/) on pistelyn, kihelmöinnin tai puutumisen tunne, joka ei välttämättä jätä pysyviä vaurioita. Sitä kutsutaan arkikielessä usein nimellä "pins and needles". Tämä tunne voi olla ohimenevä ja vähämerkityksinen tai pitkäkestoisempi riippuen syystä. Pitkäaikainen tai toistuva parestesia viittaa usein siihen, että kehon neuroneissa on toiminnallinen tai rakenteellinen häiriö.

Esimerkkinä tunnetusta, lyhytaikaisesta parestesiasta on tilanne, kun istuu pitkään ristissä ja jalka "nukahtaa". Liikkuessasi tuntuva pistely on tällöin yleinen ja yleensä ohimenevä ilmiö. Pysyvämpi tai toistuva pistely voi sen sijaan olla merkki hermoston vauriosta tai sairaudesta.

Tyypilliset oireet

• Pistely tai kihelmöinti: tunnonmuutos, joka voi olla lievä tai voimakas.
• Puutuminen: osittainen tai täydellinen tunneherkkyyden menetys alueella.
• Heikentynyt tunto: vaikeus erottaa lämpötiloja tai kosketuksen voimakkuutta.
• Polttava tunne tai sähköiskumainen kipu: erityisesti neuropatian yhteydessä.
• Liikkeiden vaikeutuminen tai lihasheikkous: jos hermoihin kohdistuu painetta tai vaurioita.

Mahdolliset syyt

Parestesia voi johtua monista eri tekijöistä. Yleisimmät syyt ovat:

• Paine hermoon tai verenkiertohäiriö: esimerkiksi pitkäaikainen istuminen, puristustila tai hermon puristus (esim. carpal tunnel -oireyhtymä, iskias).
• Neuropaattiset sairaudet: diabeteksen aiheuttama ääreishermostovaurio (diabeettinen neuropatia), alkoholin aiheuttama neuropatia.
• Vitamiinin puute: erityisesti B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa parestesioita.
• Keskushermoston sairaudet: multippeliskleroosi, aivoverenkiertohäiriö (esim. ohimenevät aivoverenkiertohäiriöt tai aivohalvaus) voivat aiheuttaa paikallisia tunnonmuutoksia.
• Lääkkeet ja myrkyt: kemoterapiaan liittyvät lääkkeet, tietyt antibiootit tai torjunta-aineet voivat vaurioittaa hermoja.
• Tulehdukset ja infektiot: esimerkiksi Borrelia (borrelioosi) tai herpesvirukset voivat aiheuttaa hermosto-oireita.
• Autoimmuunisairaudet: kuten Guillain-Barrén oireyhtymä tai muut tulehdukselliset neuropatiat.
• Muut: kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaissairaudet, sukuperäiset neuropatiat, kasvaimet tai hermojuuria puristavat tilat.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu yleensä yksityiskohtaiseen sairauskertomukseen ja kliiniseen tutkimukseen. Lääkäri selvittää oireiden alkamisen, keston, paikan ja siihen liittyvät tekijät (esim. lihasheikkous, tasapainovaikeudet). Tarvittaessa tehdään lisätutkimuksia:

• Verikokeet (glukoosi, B12-vitamiini, kilpirauhasarvot, elektrolyytit).
• Neurofysiologiset tutkimukset: hermonjohtokyky- ja EMG-tutkimukset.
• Kuvantaminen: magneettikuvaus (MRI) tai tietokonetomografia (CT) tutkimaan selkärankaa, aivoja tai puristavia rakenteita.
• Joissain tapauksissa selkäydinnestenäyte (lumbalipunktio) tai infektiovasta-ainetestit.

Hoito

Hoidon tavoitteena on ensisijaisesti poistaa tai hoitaa oireiden taustalla oleva syy ja lievittää oireita. Hoitomuotoja ovat:

• Syyn hoito: esimerkiksi veren sokerin hoito diabeteksessa, B12-vitamiinin korvaushoito puutoksen yhteydessä, tai infektion hoito antibiooteilla.
• Hermon puristuksen poisto: konservatiivisesti lepo, ortoosit ja fysioterapia; tarvittaessa leikkaushoito (esim. rannekanavan vapautusleikkaus).
• Kivun ja parestesian lääkehoito: neuropaatiseen kipuun käytetään usein gabapentiinia, pregabaliinia, duloksetiinia tai trisyklisiä masennuslääkkeitä; paikallisesti lidokaiini- tai kapsaisiinituotteita.
• Tulehdus- tai autoimmuunivaiheiden hoito: kortikosteroidit tai immuunivasteen muokkaus, jos aiheuttaja on tulehduksellinen.
• Fysioterapia ja ergoterapeuttinen ohjaus: lihasvoiman ja toiminnallisuuden ylläpito, ergonomian parantaminen työssä ja vapaa-ajalla.

Ennaltaehkäisy ja arjen toimet

• Hallitse perussairauksia, erityisesti diabetes: hyvä verensokerin hoito vähentää neuropatian riskiä.
• Vältä liiallista alkoholin käyttöä ja huolehtii monipuolisesta ravinnosta (muista B12-vitamiini, etenkin vegaaniruokavaliota noudattaville).
• Pidä taukoja toistotyössä ja huolehdi työergonomiasta (ranteiden ja niskan asento, oikeankokoinen hiiri/kuuloke/työpiste).
• Vältä pitkäkestoisia asentoja, jotka aiheuttavat verenkiertohäiriötä tai painetta hermoille.

Milloin hakeutua lääkäriin

• Parestesia on uusi, etenevä tai pitkittynyt (kestää päiviä–viikkoja) eikä parane levolla.
• Oireisiin liittyy lihasheikkoutta, vaikeuksia kävellä, näköhäiriöitä, nielemisvaikeuksia, puhevaikeuksia tai virtsarakon/ suolen toiminnan muutoksia.
• Oireet ilmaantuvat äkillisesti ja voimakkaina (voi viitata aivoverenkiertohäiriöön).

Hae kirjaimella