Positiivisen napaisuuden omaava yksijuosteinen RNA-virus (tai (+)ssRNA-virus) on virus, jonka perintöaines on positiivisen napaisuuden omaavaa yksijuosteista RNA:ta. Yksijuosteiset RNA-virukset voidaan luokitella positiivisiksi tai negatiivisiksi sen mukaan, mitä napaisuutta niiden RNA:lla on; tämä napaisuus määrittelee, voiko genomi toimia suoraan lähetti-RNA:na vai tarvitaanko käänteiskopiointi. Napaisuus vaikuttaa siis olennaisesti viruksen elinkiertoon ja proteiinisynteesiin.
Keskeiset ominaisuudet ja elinkierto
Positiivisen napaisuuden omaavan viruksen RNA-genomi voi toimia suoraan lähetti- RNA:na, jolloin se voidaan suoraan kääntää isäntäsolun ribosomeissa proteiiniksi. Monilla (+)ssRNA-viruksilla genomista syntyy yhden tai useamman suurikokoinen polyproteiini, joka pilkkoutuu viruksen omilla tai isäntäsolun entsyymeillä toimiviksi rakenne- ja replikaatioentsyymeiksi. Replikaatiossa virus käyttää omaa RNA-riippuvaista RNA-polymeraasiaan (RdRp), joka synnyttää negatiivisen juosteen välivaiheena uuden positiivisen genomikopion tuottamiseksi.
Useimmat (+)ssRNA-virukset replikoituvat sytoplasmassa ja käyttävät isäntäsolun käännösjärjestelmää. Jotkin ryhmät, kuten enterovirukset, hyödyntävät internal ribosome entry site-alueita (IRES) proteiinien käynnistämiseen ilman 5'-cap-rakennetta. Toiset, kuten koronavirukset, tuottavat myös subgenomista RNA:ta säätääkseen rakenneproteiinin ilmentymistä.
Rakenne ja genomin koko
Positiivisen napaisuuden omaavat RNA-virukset voivat olla sekä koteloituja (envelope) että paljaita (non-enveloped) ja niiden genomin koko vaihtelee laajasti, yleensä noin 7–32 kilotuotua (kb). Esimerkiksi koronavirusten genomi on yksi suurimmista tunnetuista RNA-genomeista (noin 26–32 kb), kun taas pikornavirusten genomit ovat pienempiä (noin 7–9 kb).
Esimerkkejä ja merkitys
Monet tunnetuista ihmiselle, eläimille tai kasveille tauteja aiheuttavista viruksista kuuluvat (+)ssRNA-ryhmään. Esimerkkejä ihmisiä infektoivista hepacivirus C (HCV), Länsi-Niilin virus, denguevirus, SARS- ja MERS-koronavirukset, sekä nykyinen pandemiaa aiheuttanut SARS-CoV-2 sekä yleisimpiin flunssiin liittyvät, yleensä lievemmät taudinaiheuttajat kuten flunssaa aiheuttavat rinovirukset. Näihin lukeutuvat useat tärkeät virusperheet, kuten Picornaviridae, Flaviviridae, Togaviridae, Coronaviridae ja Caliciviridae.
Diagnostiikka, hoito ja ehkäisy
Positiivisen napaisuuden RNA-virusten diagnostiikassa käytetään yleisesti nukleiinihappotestausta (esim. RT-PCR), joka tunnistaa viruksen RNA:n. Hoitotoimenpiteet vaihtelevat viruksesta riippuen: joillekin viruksille on olemassa tehokkaita antiviraalisia lääkehoitoja (esim. HCV:n suorat vaikuttavat lääkeaineet), toisille on kehitetty rokotteita (esim. koronavirusrokotteet SARS-CoV-2:ta vastaan), ja monille ei vielä ole spesifistä hoitoa tai kattavaa rokotetta. Taudinaiheuttajien leviämisen ehkäisy perustuu epidemiologisiin toimiin, hyviin hygieniakäytäntöihin, vektorikontrolliin (hyönteisten välityksellä leviävien virusten kohdalla) ja tarpeen mukaan rokotuksiin.
Yhteenveto
Positiivisen napaisuuden omaavat yksijuosteiset RNA-virukset ovat monimuotoinen ryhmä, jonka genomit toimivat usein heti isäntäsolun translatiivisena mallina. Niiden elämäkiertoihin kuuluu genomin suora kääntäminen, RdRp:n käyttö replikaatiossa ja usein proteiinien esiasteiden pilkkoutuminen. Ryhmään kuuluu useita merkittäviä ihmis- ja eläintauteja aiheuttavia viruslajeja, joten niiden biologia on sekä perustutkimuksen että kansanterveyden kannalta keskeinen.