Precocial
Biologiassa esiyhteisöllisyys on kehitysstrategia. Se viittaa lajeihin, joiden poikaset ovat suhteellisen kypsiä ja liikkuvia syntymästä tai kuoriutumisesta lähtien. Se koskee pääasiassa nisäkkäitä ja lintuja.
Päinvastainen kehitysstrategia on altricial, jossa poikaset syntyvät tai kuoriutuvat avuttomina. Nämä kaksi luokkaa ovat jatkumon ääripäitä. Kaikki asteet ovat olemassa linnuilla ja nisäkkäillä. Selkärangattomien pieniin muniin on kehittynyt erilaisia strategioita. Monet käyttävät jonkinlaista metamorfoosia, jossa eri kasvuvaiheet valtaavat eri ympäristön markkinarakoja.
Tarkistuslista
Tarkastuslistan avulla laji luokitellaan esikotonaisten ja poikasten välille. Kussakin tapauksessa "kyllä" tarkoittaa esikotilaisia:
- Untuvaa vai turkista?
- Silmät auki?
- Matkapuhelin?
- Ruokkia itsensä?
- Ovatko vanhemmat paikalla?
Linnut
Näiden kahden ääripään välinen kontrasti näkyy selvimmin linnuissa. Prekosiaaliset lajit lähtevät pesästä pian syntymän tai kuoriutumisen jälkeen. Megapodit ovat Australasiassa elävä lintuperhe. Niiden munia vanhemmat eivät hautoudu. Ne haudataan kompostiin, peitetään hiekalla ja jätetään, vaikka urokset testaavat kasan lämpötilaa ja tekevät pieniä muutoksia. Munat, joissa on suuri keltuainen, kuoriutuvat täydet siipisulat. Kuoriutuvat poikaset osaavat juosta ja etsiä saalista, ja monet lajit osaavat lentää jo ensimmäisenä päivänä. Nämä linnut ovat erittäin sosiaalisia.
Toisessa ääripäässä ovat älykkäimmät linnut: passeriinit (lintujen valtaryhmä, johon kuuluvat myös varikset) sekä haukat, pöllöt ja papukaijat.
Nisäkkäät
Nisäkkäät eivät aluksi koskaan ruoki itseään. Äidinmaito on osa nisäkkään perimää "sopimusta". On kuitenkin suuri ero joidenkin vastasyntyneiden peurojen ja antilooppien, jotka voivat juosta noin tunnin sisällä syntymästä, ja vauvojen välillä, jotka ovat pussissa päiviä tai viikkoja.
Kehittyneistä nisäkkäistä ihmisillä on pitkä aika ennen kuin he ovat itsenäisiä. Tämä johtuu osittain siitä, että niiden aivojen on kasvettava ja kypsyttävä syntymän jälkeen, ja osittain siitä, että ihminen on muihin nisäkkäisiin verrattuna enemmän riippuvainen oppimisesta ja vähemmän perityistä käyttäytymisestä. Nisäkkäiden lihansyöjillä kestää kauan kehittää saaliinpyyntitaitojaan, ja joidenkin laumalajien, kuten norsujen, on myös opittava paljon.
Trade-offs
Useimmissa selostuksissa, jotka koskevat vanhojen ja esiyksilöiden välisiä eroja, korostetaan, että kyseessä on kompromissi. Pitkäkestoiset poikaset vaativat paljon vanhempien aikaa ja huolenpitoa, ja ne ovat jatkuvassa saalistusvaarassa. Tämä järjestelmä mahdollistaa kuitenkin pitkän valvotun oppimisen. Lisäksi niiden aivot kasvavat enemmän syntymän jälkeen vanhempien tarjoaman runsaan ravinnon ansiosta.
Esiyksilöpoikaset vaativat enemmän valmistelua ennen syntymää suurempien munien vuoksi, mutta ne ovat vähemmän alttiita saalistukselle ja tarvitsevat vähemmän vanhempien huolenpitoa syntymän jälkeen. Niiden aivot ovat valmiit, mutta ne ovat lopulta pienemmät suhteessa ruumiin kokoon.
"Miksi nämä erilaiset kehitystavat ovat kehittyneet? Ne ovat ilmeisesti sidoksissa lintujen elinympäristön kahteen tärkeään tekijään: ravinnon saatavuuteen ja saalistuspaineeseen....
"Kukin linturyhmä on 'ratkaissut' monimutkaisen evolutiivisen ongelman, joka liittyy tarpeeseen tarjota ravintoa poikasille ja suojella niitä saalistukselta, ja ratkaisut ovat nykyisin havaitsemamme erilaiset lintujen kehitysmallit. Nisäkkäiden evoluution aikana on ratkaistu samankaltaisia ongelmia, myös eri tavoin. Mutta paljon useammat nisäkäsryhmät kuin linnut ovat onnistuneet muuttumaan isoaivoisiksi sekä nuorina että aikuisina".
Ihmiset
Ihmiset ovat melkoinen erityistapaus, sillä vauva asettaa vanhemmille suuria vaatimuksia sekä ennen syntymää että sen jälkeen. Hiustensa, sinisilmäisyytensä ja suuren päänsä ansiosta vauva näyttää esisosiaaliselta. Mutta vain harvat osat toimivat, ja vauva on täysin avuton omillaan. Keskeinen seikka on se, että aivokuori ei vielä toimi kunnolla. Hermojen kasvu on vielä kesken. Ensimmäisten 18 kuukauden aikana aivokuori suurenee ja saadaan toimintakuntoon. Sitten, noin 18 kuukauden ja kahden vuoden kuluttua, vauva alkaa oppia kieltä, ja siitä eteenpäin häntä ei voi enää pysäyttää.
On mielenkiintoinen syy siihen, miksi aivot eivät ole kehittyneemmät syntyessään. Se johtuu siitä, että vauvan pään on (luonnollisen synnytyksen aikana) kuljettava naisen synnytyskanavan läpi, joka on naisen lantion luiden välinen tila. Jos se olisi suurempi, vauvan pää ei pääsisi läpi.
Inhimillisellä menetelmällä on hintansa. Se vähentää huomattavasti jälkeläisten keskimääräistä määrää, jonka mikä tahansa pari voi kasvattaa.
