Eturauhastulehdus

Nimikkeistö

Termi eturauhastulehdus viittaa tiukimmassa merkityksessään eturauhasen kudoksen histologiseen (mikroskooppiseen) tulehdukseen, vaikka termiä on historiallisesti käytetty väljästi kuvaamaan useita erilaisia sairauksia. Tämän korjaamiseksi NIH kehitti vuonna 1999 uuden luokittelujärjestelmän.

 

Luokitus

National Institute of Healthin (NIH) vuoden 1999 luokituksen mukaan eturauhastulehdus luokitellaan neljään luokkaan:

• Luokka I: Akuutti eturauhastulehdus (bakteeri)
• Luokka II: Krooninen bakteeriperäinen eturauhastulehdus
• Luokka III: Krooninen eturauhastulehdus/krooninen lantion alueen kipuoireyhtymä (CP/CPPS), lantion alueen myoneuropatia.

On olemassa IIIa (tulehduksellinen) ja IIIb (ei-tulehduksellinen) alaluokkia, jotka perustuvat eturauhasen erityksen mätäsolujen määrään, mutta näistä alaluokista on kliinisesti vain vähän hyötyä.

• Luokka IV: Oireeton tulehduksellinen eturauhastulehdus

 

Luokka I: Akuutti eturauhastulehdus (bakteeri)

Merkit ja oireet

Tätä tautia sairastavilla miehillä on usein vilunväristyksiä, kuumetta, alaselän ja sukuelinten alueen kipua, virtsaamistiheyttä ja virtsankarkailua usein öisin, polttavaa tai kivuliasta virtsaamista, vartalokipuja ja virtsateiden infektio, joka näkyy valkosoluina ja bakteereina virtsassa. Peniksestä voi tulla vuotoa.

Diagnoosi

Akuutti eturauhastulehdus on suhteellisen helppo diagnosoida, koska sen oireet viittaavat infektioon. Yleisiä bakteereja ovat E. Coli, Klebsiella, Proteus, Pseudomonas, Enterobacter, Enterococcus, Serratia ja Staphylococcus aureus. Tämä voi olla joillakin potilailla lääketieteellinen hätätilanne, ja sairaalahoitoa suonensisäisillä antibiooteilla voidaan tarvita. Täydellinen verenkuva paljastaa lisääntyneet valkosolut. Eturauhastulehduksen aiheuttama sepsis on hyvin harvinainen, mutta sitä voi esiintyä heikentyneen immuunijärjestelmän potilailla; korkea kuume ja huonovointisuus aiheuttavat yleensä veriviljelyt, jotka ovat usein positiivisia sepsiksessä.

Hoito

Antibiootit ovat akuutin eturauhastulehduksen (kategoria I) ensisijainen hoitomuoto. Antibiootit parantavat akuutin eturauhastulehduksen yleensä hyvin lyhyessä ajassa. Infektion aiheuttavan mikrobin perusteella on käytettävä sopivia antibiootteja. Jotkin antibiootit tunkeutuvat hyvin huonosti eturauhasen kapseliin, toiset, kuten siprofloksasiini, komitritsatsoli ja tetrasykliinit, tunkeutuvat hyvin. Vakavasti sairastuneet potilaat saattavat tarvita sairaalahoitoa, kun taas ei-myrkyllisiä potilaita voidaan hoitaa kotona vuodelevolla, kipulääkkeillä, ulosteen pehmentäjillä ja nesteytyksellä.

Ennuste

Täydellinen toipuminen ilman jälkitauteja on tavallista.

 

Luokka II: Krooninen bakteeriperäinen eturauhastulehdus

Merkit ja oireet

Krooninen bakteeriperäinen eturauhastulehdus on suhteellisen harvinainen sairaus (<5 % potilaista, joilla on eturauhaseen liittyvä, ei-BPH LUTS), joka yleensä ilmenee ajoittaisena virtsatietulehduksen tyyppisenä oireena ja joka määritellään toistuviksi virtsatieinfektioiksi miehillä, jotka ovat peräisin eturauhasen kroonisesta infektiosta. Tohtori Weidner, lääketieteen professori, Giessenin yliopiston urologian laitos, on todennut: "Tutkimuksissa, joihin osallistui 656 miestä, havaitsimme harvoin kroonista bakteeriperäistä eturauhastulehdusta. Se on todella harvinainen sairaus. Suurin osa niistä oli E-kolibakteereja." Oireet saattavat puuttua kokonaan, kunnes on myös virtsarakon infektio, ja hankalin ongelma on yleensä toistuva kystiitti.

Diagnoosi

Kroonisessa bakteeriperäisessä eturauhastulehduksessa eturauhasessa on bakteereita, mutta yleensä ei ole oireita. Eturauhastulehdus diagnosoidaan viljelemällä virtsaa sekä eturauhasen nestettä (ilmaistua eturauhasen eritystä eli EPS:ää), jota saadaan, kun lääkäri tekee peräsuolen tutkimuksen ja painaa eturauhasta. Jos nestettä ei saada talteen tämän eturauhashieronnan jälkeen, hieronnan jälkeisen virtsan pitäisi sisältää myös eturauhasbakteerit. Eturauhaspesifisen antigeenin pitoisuudet voivat olla koholla, vaikka kyseessä ei ole pahanlaatuinen sairaus.

Hoito

Hoito edellyttää pitkäkestoisia (4-8 viikkoa) antibioottikursseja, jotka läpäisevät eturauhasen hyvin (β-laktamiinit ja nitrofurantoiini ovat tehottomia). Näitä ovat kinolonit (siprofloksasiini, levofloksasiini), sulfat (Bactrim, Septra) ja makrolidit (erytromysiini, klaritromysiini). Jatkuviin infektioihin voi 80 prosentilla potilaista auttaa alfasalpaajien (tamsulosiini (Flomax), alfutsosiini) käyttö tai pitkäaikainen matala-annoksinen antibioottihoito. Toistuvat infektiot voivat johtua tehottomasta virtsaamisesta (eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, neurogeeninen virtsarakko), eturauhaskivistä tai rakenteellisesta poikkeavuudesta, joka toimii infektiosäiliönä.

Eturauhashieronnan lisäämistä antibioottikuuriin on aiemmin ehdotettu hyödylliseksi. Se ei kuitenkaan ole riskitöntä, eikä sen ole uudemmissa tutkimuksissa osoitettu parantavan tuloksia pelkkiin antibiootteihin verrattuna.

Ennuste

Ajan mittaan uusiutumisaste on korkea, yli 50 prosenttia.

 

Luokka III: CP/CPPS, lantion alueen myoneuropatia

Merkit ja oireet

Kroonisessa eturauhastulehduksessa/kroonisessa lantionpohjan kipuoireyhtymässä (CP/CPPS) keskeisenä oireena on tuntemattomasta syystä johtuva lantionpohjan kipu, joka kestää yli 6 kuukautta. Oireet voivat vaihdella. Kipu voi vaihdella lievästä epämukavuudesta invalidisoivaan. Kipu voi säteillä selkään ja peräsuoleen, mikä vaikeuttaa istumista. Dysuria, nivelkipu, myalgia, selittämätön väsymys, vatsakipu, jatkuva polttava kipu peniksessä ja tiheälyöntisyys voivat kaikki esiintyä. Usein toistuva virtsaaminen ja lisääntynyt kiireellisyys voivat viitata interstitiaaliseen kystiittiin (tulehdus, joka keskittyy eturauhasen sijasta rakkoon). Ejakulaatio voi olla kivulias, koska eturauhanen supistuu siemennesteen purkautuessa, vaikka hermo- ja lihasperäinen siemensyöksyn jälkeinen kipu on yleisempää ja klassinen CP/CPPS:n merkki. Jotkut potilaat raportoivat alhaisesta libidosta, seksuaalisesta toimintahäiriöstä ja erektiovaikeuksista. Ejakulaation jälkeinen kipu on hyvin erityinen vaiva, joka erottaa CP/CPPS:n BPH:ta sairastavista miehistä tai normaaleista miehistä.

Etiologiset teoriat

Taudin taustalla on muun muassa autoimmuniteetti, josta on vain vähän näyttöä, neurogeeninen tulehdus ja myofaskiaalinen kipuoireyhtymä. Kahdessa jälkimmäisessä kategoriassa paikallisen hermoston säätelyhäiriöt, jotka johtuvat aiemmista traumaattisista kokemuksista tai ahdistuneesta asenteesta, ja krooninen, vaikkakin tiedostamaton lantion jännittyminen johtavat tulehdukseen, jota välittävät hermosolujen vapauttamat aineet (kuten aine P). Eturauhanen (ja muut virtsateiden alueet: virtsarakko, virtsaputki, kivekset) voivat tulehtua kroonisesti aktivoituneiden lantion hermojen vaikutuksesta hermoratojen päässä oleviin syöttösoluihin. Samanlainen stressin aiheuttama virtsa- ja sukupuolielinten tulehdus on osoitettu kokeellisesti muilla nisäkkäillä.

Eturauhastulehduksen tutkija tohtori Anthony Schaeffer kommentoi The Journal of Urology -lehden pääkirjoituksessa vuonna 2003 seuraavaa: "On hyvin tiedossa, että vaikka eturauhasessa on patogeenisiä bakteereja, kuten miehillä, joilla on todettu krooninen bakteeriperäinen eturauhastulehdus, ne eivät aiheuta kroonista lantion alueen kipua, ellei akuuttia virtsatieinfektiota esiinny. Kaiken kaikkiaan nämä tiedot viittaavat siihen, että bakteereilla ei ole merkittävää roolia kroonisen lantion kipuoireyhtymän kehittymisessä. Kliinistä havaintoa, jonka mukaan mikrobilääkehoito vähentää kroonista lantionpohjan kipuoireyhtymää sairastavien miesten oireilua, testataan parhaillaan NIH:n kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa. Koska mikrobilääkkeillä voi olla tulehdusta ehkäisevää vaikutusta, on mahdollista, että nämä lääkkeet hyödyttävät potilasta vähentämällä tulehdusta eikä hävittämällä bakteereja."

Vuosi tämän lausunnon antamisen jälkeen tohtori Schaeffer ja hänen kollegansa julkaisivat tutkimuksia, jotka osoittivat, että antibiootit ovat käytännössä hyödyttömiä CP/CPPS:n hoidossa.

Bakteeri-infektioteoria, joka oli niin pitkään ollut vallalla tällä alalla, osoittautui jälleen merkityksettömäksi toisessa tutkimuksessa, jonka teki vuonna 2003 Washingtonin yliopiston tutkimusryhmä, jota johtivat tohtori Lee ja professori Richard Berger. Tutkimuksessa havaittiin, että kolmasosalla sekä normaaleista miehistä että potilaista oli yhtä paljon samankaltaisia bakteereja, jotka asuttivat eturauhasta.

Näiden tutkimusten julkaisemisen jälkeen painopiste on siirtynyt infektioista kroonisen eturauhastulehduksen (CP/CPPS) neuromuskulaarisiin ja psykologisiin syihin.

• Viljelemättömien bakteerien mahdollinen rooli CPPS:ssä: Viljelemättömien/ultrafastidisten organismien roolista eturauhastulehduksessa on esitetty joitakin kysymyksiä. Vaikka Keith Jarvin johtama ryhmä raportoi epätavallisten bakteerien eristämisestä American Urological Associationin vuosikokouksessa vuonna 2001, sitä ei julkaistu missään urologian alan lehdessä, mikä on merkki siitä, että artikkeli ei kestänyt vertaisarviointiprosessia. Tutkimusta koskeva artikkeli julkaistiin Urology Times -lehdessä, joka on urologien uutiskirje. Myöhemmät huolelliset PCR-tutkimukset eivät kuitenkaan toistaneet näitä tuloksia, ja lääketieteen tutkijat ovat nyt yleisesti yhtä mieltä siitä, että CPPS ei johdu aktiivisesta bakteeri-infektiosta.
• Ei-bakteeriperäinen eturauhastulehdus interstitiaalisen kystiitin (IC) muotona: Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ei-bakteeriperäinen eturauhastulehdus on interstitiaalisen kystiitin muoto. Suuri monikeskuksinen prospektiivinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että Elmiron oli hieman lumelääkettä parempi kroonisen eturauhastulehduksen oireiden hoidossa. Krooniseen eturauhastulehdukseen voivat auttaa muut Elmironia tehokkaammiksi osoitetut hoidot interstitiaalisen kystiitin hoidossa, kuten kversetiini ja Elavil (amitriptyliini).

Diagnoosi

CP/CPPS:lle ei ole olemassa lopullisia diagnostisia testejä. Tämä on huonosti ymmärretty sairaus, vaikka se muodostaa 90-95 prosenttia eturauhastulehdusdiagnooseista. Sitä esiintyy kaikenikäisillä miehillä, ja se puhkeaa pahimmillaan 30-luvun alussa. CP/CPPS voi olla tulehduksellinen (luokka IIIa) tai ei-tulehduksellinen (luokka IIIb). Tulehduksellisessa muodossa virtsa, siemenneste ja muut eturauhasen nesteet sisältävät mätäsoluja (kuolleita valkosoluja eli WBC:tä), kun taas ei-tulehduksellisessa muodossa mätäsoluja ei esiinny. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kyseenalaistettu luokkien IIIa ja IIIb välinen ero, sillä molemmissa luokissa on viitteitä tulehduksesta, jos mätäsolut jätetään huomiotta ja mitataan muita hienovaraisempia tulehduksen merkkejä, kuten sytokiineja. Vuonna 2006 kiinalaiset tutkijat havaitsivat, että sekä luokkiin IIIa että IIIb kuuluvilla miehillä oli merkittävästi ja samalla tavalla kohonnut anti-inflammatorisen sytokiinin TGFß1 ja pro-inflammatorisen sytokiinin IFN-γ pitoisuus eturauhasen erityksessä verrattuna kontrolliryhmiin; näin ollen näiden sytokiinien mittaamista voitaisiin käyttää luokan III eturauhastulehduksen diagnosoimiseen.

Normaaleilla miehillä on siemennesteessä hieman enemmän bakteereja kuin miehillä, joilla on krooninen eturauhastulehdus/lantion myoneuropatia. Perinteinen Stameyn 4-lasitesti ei sovellu tämän häiriön diagnosointiin, eikä tulehdusta voida lokalisoida mihinkään tiettyyn alueeseen alemmassa GU-traktorissa.

CP/CPPS-miehet kärsivät väestöä todennäköisemmin kroonisesta väsymysoireyhtymästä (CFS) ja ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS). Eturauhaspesifisen antigeenin pitoisuudet voivat olla koholla, vaikka kyseessä ei ole pahanlaatuinen sairaus.

Tulevaisuudessa hyödyllisiä kokeellisia testejä voivat olla esimerkiksi testit, joilla mitataan siemennesteen ja eturauhasen nesteen sytokiinitasoja. Useissa tutkimuksissa on havaittu tulehduksen merkkiaineiden, kuten sytokiinien, myeloperoksidaasin ja kemokiinien kohonneita tasoja.

Hoito

Fyysinen ja psykologinen hoito

Kroonisen ei-bakteeriperäisen eturauhastulehduksen (kategoria III), joka tunnetaan myös nimellä lantion myoneuropatia tai CP/CPPS ja joka muodostaa suurimman osan "eturauhastulehdusdiagnoosin" saaneista miehistä, hoitoon on hiljattain julkaistu Stanfordin yliopiston urologian professorin Rodney Andersonin ja psykologi David Wisen vuonna 1996 kehittämä Stanfordin protokolla. Kyseessä on yhdistelmä lääkitystä (käyttämällä trisyklisiä masennuslääkkeitä ja bentsodiatsepiinejä), psykologista terapiaa (paradoksaalinen rentoutus, Edmund Jacobsonin 1900-luvun alussa kehittämän progressiivisen rentoutustekniikan kehittyminen ja mukauttaminen erityisesti lantionpohjan kipua varten) ja fysioterapiaa (lantionpohjan ja vatsalihasten liipaisupisteiden vapauttamishoito sekä joogatyyppiset harjoitukset, joiden tarkoituksena on rentouttaa lantionpohjan ja vatsalihaksia). Vaikka nämä tutkimukset ovatkin rohkaisevia, lopulliset todisteet tehosta vaatisivat satunnaistetun, näennäiskontrolloidun ja sokkoutetun tutkimuksen, jota ei ole yhtä helppo tehdä fysioterapian kuin lääkehoidon kanssa.

Kissa. III eturauhastulehduksen alkusyy voi olla pelkkä ahdistus, johon liittyy usein pakko-oireinen häiriö tai muu ahdistuneisuushäiriö. Teorian mukaan tämä jättää lantion alueen herkistyneeseen tilaan, mikä johtaa lihasjännityksen ja lisääntyneen neurologisen palautteen silmukkaan (hermostollinen käämitys). Nykyisissä hoitokäytännöissä keskitytään suurelta osin venytyksiin, joilla vapautetaan lantion tai peräaukon alueen ylijännittyjä lihaksia (joita kutsutaan yleisesti laukaisupisteiksi), alueen fysioterapiaan ja progressiiviseen rentoutushoitoon, jolla vähennetään aiheuttavaa stressiä. Biofeedback-fysioterapia lantionpohjan lihasten hallinnan opettelemiseksi uudelleen voi olla hyödyllistä.

Aerobinen liikunta voi auttaa niitä sairastuneita, jotka eivät kärsi myös kroonisesta väsymysoireyhtymästä (CFS) tai joiden oireita liikunta ei pahenna.

Ruoka-aineallergiat

Yksittäiset todisteet viittaavat siihen, että ruoka-aineallergiat ja -intoleranssit saattavat pahentaa CP/CPPS:ää, ehkäpä syöttösolujen välittämien mekanismien kautta. Erityisesti gluteeniyliherkkyyttä tai keliakiaa sairastavat potilaat raportoivat vakavista oireiden pahenemisvaiheista gluteenin jatkuvan nauttimisen jälkeen. Potilaat saattavat siksi kokea, että poissulkemisruokavaliosta voi olla apua oireiden lievittämisessä tunnistamalla ongelmalliset elintarvikkeet. Tutkimuksia tältä alueelta ei ole tehty.

Farmakologinen hoito

Tämän häiriön hoitoon on olemassa huomattava luettelo lääkkeistä, joita käytetään tämän häiriön hoitoon.

Alfasalpaajat (tamsulosiini, alfutsosiini) ovat kohtalaisen hyödyllisiä monille miehille, joilla on CPPS; hoidon keston on oltava vähintään 3 kuukautta.

Kversetiini on osoittautunut tehokkaaksi satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa kroonisessa eturauhastulehduksessa käyttämällä 500 mg kahdesti päivässä 4 viikon ajan. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että kversetiini, syöttösolujen estäjä, vähentää tulehdusta ja hapetusstressiä eturauhasessa.

Siitepölyuute (Cernilton)] on myös osoittautunut tehokkaaksi satunnaistetuissa plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa.

Yleisesti käytettyjä hoitomuotoja, joita ei ole asianmukaisesti arvioitu kliinisissä tutkimuksissa, ovat ruokavalion muuttaminen, gabapentiini ja amitriptyliini. Satunnaistetuissa plasebo-/sham-kontrolloiduissa tutkimuksissa tehottomiksi osoitetut hoitomuodot: levakiini (antibiootit), enintään 6 viikkoa kestävät alfasalpaajat, eturauhasen transuretraalinen neulaablaatio (TUNA).

Ainakin yksi tutkimus viittaa siihen, että multimodaalinen hoito (joka kohdistuu samanaikaisesti eri reitteihin, kuten tulehdukseen ja hermo-lihaslihaksen toimintahäiriöihin) on pitkällä aikavälillä parempi kuin monoterapia.

Ennuste

Viime vuosina CP/CPPS:n ennuste on parantunut huomattavasti multimodaalisen hoidon, fytoterapian ja lantion hermojen rauhoittamiseen tähtäävien menetelmien myötä, kun myofaskiaalisia triggerpisteitä vapautetaan ja ahdistusta hallitaan.

 

Luokka IV: Oireeton tulehduksellinen eturauhastulehdus

Merkit ja oireet

Näillä potilailla ei ole aiemmin ollut virtsa- ja sukupuolielinten kipuvaivoja, mutta leukosytoosia tai bakteereja on todettu muiden sairauksien arvioinnin yhteydessä.

Diagnoosi

Diagnoosi tehdään siemennesteestä, EPS:stä tai virtsasta tehtävillä testeillä, jotka paljastavat tulehduksen ilman oireita.

Hoito

Hoitoa ei tarvita. On vakiokäytäntö, että miehille, joilla on hedelmättömyyttä ja eturauhastulehdusluokan IV eturauhastulehdus, annetaan kokeiluluontoisesti antibiootteja ja/tai tulehduskipulääkkeitä, mutta näyttö niiden tehosta on heikko. Koska oireettoman eturauhastulehduksen merkit voivat joskus liittyä eturauhassyöpään, tähän voidaan puuttua testeillä, joissa arvioidaan vapaan ja kokonais-PSA:n suhdetta. Näiden testien tulokset erosivat eräässä tutkimuksessa merkittävästi eturauhassyövän ja luokan IV eturauhastulehduksen välillä.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Lantion myoneuropatia
• Kversetiini (vaihtoehtoinen lääke - flavonoidi, jolla on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia; löytyy eri elintarvikkeista).
• Triggerpisteet
• Saw Palmetto (vaihtoehtoinen lääketiede - pieni pohjoisamerikkalainen palmu, jota Amerikan intiaanit käyttävät erilaisten virtsa- ja sukupuolielinten ongelmien hoitoon.
• Interstitiaalinen kystiitti - IC:tä sairastavilla miehillä voi olla eturauhastulehdus ja päinvastoin.