Kansanterveys | ennaltaehkäisyä käsittelevä tiede on sairaus, joka uhkaa yhteisön yleistä terveyttä
Kansanterveys on tiede, joka käsittelee ennaltaehkäisyä, kun on olemassa sairaus, joka uhkaa yhteisön yleistä terveyttä, sekä elämän pidentämistä ja terveyden edistämistä. Tavoitteet saavutetaan yhteiskunnan, julkisten ja yksityisten organisaatioiden, yhteisöjen ja yksilöiden järjestäytyneillä ponnisteluilla ja tietoisilla valinnoilla.
Se perustuu pikemminkin kourallisen ihmisten tai useiden maanosien kaikkien asukkaiden terveysanalyysiin kuin yksilöön. Kansanterveystiede käsittää muun muassa epidemiologian, biostatistiikan, terveyspalvelujen, ympäristöterveyden, sosiaaliterveyden, käyttäytymisterveyden ja työterveyden osa-alueet.
Kansanterveystoimilla ehkäistään tautia sen sijaan, että niitä hoidettaisiin, seuraamalla tapauksia ja edistämällä terveellisiä käyttäytymistapoja, kuten käsienpesua, rokotusohjelmia ja kondomien jakelua. Tartuntatautiepidemioissa taudin hoitaminen voi olla elintärkeää, jotta tauti voidaan ehkäistä muilla.
Useimmilla mailla on omat valtion kansanterveysvirastot, joita kutsutaan toisinaan terveysministeriöiksi ja jotka vastaavat sisäisiin terveysongelmiin. Monet sairaudet ovat ehkäistävissä yksinkertaisilla, ei-lääketieteellisillä menetelmillä. Kansanterveydellä on tärkeä rooli tautien ehkäisytoimissa kehitysmaissa ja kehittyneissä maissa paikallisten terveydenhuoltojärjestelmien ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kautta. Kehitysmaissa ei välttämättä ole riittävästi koulutettua terveydenhuoltohenkilöstöä tai taloudellisia resursseja perustason sairaanhoidon ja sairauksien ehkäisyn tarjoamiseen.
"Kärpäsistä ja liasta ruokaan ja kuumeeseen" vuodelta 1916
Kansanterveyden historia
Kansanterveyden juuret ovat antiikin ajassa. Ihmissivilisaatio on alusta alkaen tunnustanut, että saastunut vesi ja asianmukaisen jätehuollon puute levittävät tartuntatauteja. Varhaiset uskonnot pyrkivät säätelemään terveyteen liittyvää käyttäytymistä, aina syötävistä ruokatyypeistä käyttäytymiseen, kuten alkoholin juomiseen tai seksuaalisuhteisiin. Hallitukset asettivat johtajille vastuun kehittää kansanterveyspolitiikkaa ja -ohjelmia, jotta saataisiin jonkinlaista ymmärrystä sairauksien syistä, varmistettaisiin sosiaalinen vakaus vauraus ja ylläpidettäisiin järjestystä.
Kiinalaiset kehittivät variolation-käytännön isorokkoepidemian jälkeen noin vuonna 1000 eaa. Rokotuskäytäntö yleistyi vasta 1820-luvulla. 1300-luvun mustan surman aikana Euroopassa kaupunkien osien polttaminen hyödytti, koska se tuhosi jyrsijöiden aiheuttamat tartunnat. Karanteenin kehittäminen keskiajalla rajoitti muiden tartuntatautien vaikutuksia.
Myöhemmin alettiin rakentaa viemäreitä, kerätä säännöllisesti roskia, polttaa tai hävittää ne, tarjota puhdasta vettä ja tyhjentää seisova vesi hyttysten lisääntymisen estämiseksi. Teollinen vallankumous aiheutti aluksi tautien leviämisen suurissa taajamissa työväentalojen ja tehtaiden ympärillä.
Nykyaikainen kansanterveys
Keskimääräisen eliniän pidentyminen 1900-luvulla johtuu kansanterveydellisistä saavutuksista, kuten rokotusohjelmista ja tartuntatautien torjunnasta, tehokkaista moottoriajoneuvojen ja työturvallisuuden turvallisuuspolitiikoista, parantuneesta perhesuunnittelusta, juomaveden kloorauksesta, savuttomuustoimenpiteistä sekä kroonisten sairauksien, kuten syövän ja sydänsairauksien, vähentämiseen tähtäävistä ohjelmista ja liikunnan lisäämisestä.
Joskus kehitysmaita vaivaavat aliravitsemuksesta ja köyhyydestä johtuvat, suurelta osin ehkäistävissä olevat tartuntataudit. Kansanterveystyön painopiste on siirtynyt yksilön käyttäytymisestä ja riskitekijöistä väestötason kysymyksiin, kuten eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja koulutukseen. On tunnustettu, että terveyteemme vaikuttavat asuinpaikkamme, perimämme, tulomme, koulutuksemme ja sosiaaliset suhteemme.
Koulutus
Kansanterveyskoulut tarjoavat:
- Ammatilliset tutkinnot suuntautuvat kansanterveysalan käytäntöihin: kansanterveystieteen maisterin (Master of Public Health, M.P.H.), kansanterveystieteen tohtorin (Doctor of Public Health, Dr.PH.) ja terveyshallinnon maisterin (Master of Health Administration, M.H.A.) tutkinnot. Ne käsittelevät kansanterveystyötä terveysvirastoissa, hoito- ja yhteisöpohjaisissa organisaatioissa, sairaaloissa ja konsulttiyrityksissä.
- Akateemiset tutkinnot suuntautuvat kansanterveyden ja ennaltaehkäisevän lääketieteen tieteelliseen perustaan, tutkimukseen, yliopisto-opetukseen jatkokoulutuksessa, politiikan analysointiin ja kehittämiseen sekä muihin korkean tason kansanterveystehtäviin. Esimerkkejä akateemisista tutkinnoista ovat luonnontieteiden maisterin (M.S.), filosofian tohtorin (Ph.D.) ja luonnontieteiden tohtorin (Sc.D.) tutkinnot.
Kansanterveysohjelmat
Useimmat hallitukset tunnustavat kansanterveysohjelmien merkityksen sairauksien esiintyvyyden, työkyvyttömyyden ja ikääntymisen vaikutusten vähentämisessä, vaikka kansanterveys saa yleensä huomattavasti vähemmän valtion rahoitusta kuin lääketiede. Viime vuosina rokotuksia tarjoavilla kansanterveysohjelmilla on edistetty terveyttä, muun muassa isorokon hävittämisessä.
Maailmassa on tällä hetkellä merkittäviä kansanterveydellisiä ongelmia, joita ovat HIV/aids, antibioottiresistenssi, joka johtaa tuberkuloosin ja diabeteksen kaltaisten tautien uudelleen puhkeamiseen. Koska tupakoinnin aiheuttamat tarttumattomat taudit ovat uhanneet kansanterveyttä, kansanterveys alkoi valvoa tupakointia. Maailmanlaajuisen terveydenhuoltojärjestelmän on löydettävä keino tasoittaa tarttuvien ja ei-tarttuvien tautien määrää. Monet valtiot ovat toteuttaneet merkittäviä aloitteita tupakoinnin vähentämiseksi, kuten veronkorotuksia ja tupakointikieltoja joillakin tai kaikilla julkisilla paikoilla.
Tässä vuoden 1963 julisteessa oli CDC:n kansallinen kansanterveyssymboli, "Wellbee", joka kannusti yleisöä ottamaan suun kautta otettavan poliorokotteen.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Maailman terveysjärjestö
- Taudintorjunta- ja ehkäisykeskukset
- Työturvallisuus- ja työterveyshallinto
- Terveydenhuolto Kanadassa
- Saksan terveysministeriö
- Hygienia
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kansanterveys?
V: Kansanterveys on tiede, joka käsittelee yhteisön yleistä terveyttä uhkaavien sairauksien ehkäisyä sekä elämän pidentämistä ja terveyden edistämistä.
K: Miten kansanterveys toimii?
V: Kansanterveys toimii organisoimalla yhteiskunnan, julkisten ja yksityisten organisaatioiden, yhteisöjen ja yksilöiden ponnisteluja ja tietoon perustuvia valintoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Se perustuu myös siihen, että analysoidaan kourallisen ihmisiä tai kaikkien asukkaiden terveyttä useissa maanosissa yksittäisen ihmisen sijaan.
Kysymys: Mitkä ovat kansanterveyden osa-alueet?
V: Joitakin kansanterveyden osa-alueita ovat epidemiologia, biostatistiikka, terveyspalvelut, ympäristöterveys, sosiaalinen terveys, käyttäytymistutkimus ja työterveyshuolto.
K: Miten kansanterveys ehkäisee sairauksia?
V: Kansanterveys ehkäisee tauteja tapausten seurannalla ja edistää terveellisiä käyttäytymismalleja, kuten käsienpesua, rokotusohjelmia ja kondomien jakelua. Tartuntataudin puhjetessa voi olla tarpeen hoitaa tautia, jotta se ei leviäisi muihin.
K: Kuka vastaa kansanterveyteen liittyviin kotimaisiin kysymyksiin?
V: Useimmissa maissa on omat valtion virastot, jotka vastaavat kansanterveyteen liittyvistä sisäisistä kysymyksistä ja joita kutsutaan toisinaan terveysministeriöiksi.
K: Onko olemassa yksinkertaisia keinoja, joilla voidaan ehkäistä tauteja? V: Kyllä, monia sairauksia voidaan ehkäistä yksinkertaisilla ei-lääketieteellisillä menetelmillä, kuten noudattamalla hyviä hygieniatottumuksia, kuten käsienpesua, tai ottamalla rokotuksia tiettyjä sairauksia vastaan.
K: Onko kansanterveydellä tärkeä rooli kehitysmaissa? V: Kyllä, kansanterveydellä on tärkeä rooli sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa tarjoamalla paikallisia terveydenhuoltojärjestelmiä tai kansainvälisiä valtiosta riippumattomia järjestöjä, jotka tarjoavat perustason sairaanhoitoa ja tautien ehkäisypalveluja siellä, missä resurssit saattavat olla rajalliset.
