Repenomamus: liitukauden suurin nisäkäs ja mahdollinen dinosauriansyöjä

Repenomamus — liitukauden suurin nisäkäs Mantšuriasta: fossiilit ja todisteet dinosauriansyönnistä, arvoituksena metsästäjä vai haaskaeläin.

Repenomamus on suurin tunnettu nisäkäs, joka esiintyy liitukaudelta. Sen fossiileja on löydetty pääosin Kiinasta, erityisesti Mantšuriasta (Jeholin faunasta), ja ne ajoitetaan varhaiseen liitukauteen, noin 125 miljoonan vuoden tienoille. Repenomamus kuuluu varhaisiin trikonodontimaisiin nisäkkäisiin (eutriconodontit) ja tunnetaan erityisesti kookkaista yksilöistään verrattuna muihin samalta ajalta eläneisiin nisäkkäisiin.

Ulkonäkö ja koko

Repenomamus oli massaltaan ja pituudeltaan poikkeuksellisen suuri liitukauden nisäkäksille. Lajien välillä oli kokoeroja: pienempiä yksilöitä tunnetaan sekä suurempia lajimuotoja, joista suurin on nimetty liitukauden suurimmaksi tunnetuksi nisäkkääksi. Arviot kertovat, että kookkaimmat yksilöt olivat pituudeltaan kymmeniä senttimetrejä jaloista hännän päähän — eli selkeästi suurempia kuin useimmat samanaikaiset nisäkkäät — ja painoarviot asettuvat useiden kilojen luokkaan (arviot vaihtelevat, mutta ne osoittavat, että nämä eläimet eivät olleet mikroskooppisia, yöeläimiä kuten vanhat stereotypiat mammalialle usein olettivat).

Hammasrakenne ja ruokavalio

Repenomamuksen hampaat ovat tyypilliset trikonodondeille: terävät, kolmikärkiset piikit ja muut voimakkaat purupinnat, jotka soveltuvat lihan repimiseen ja leikkaamiseen. Tämän perusteella tutkijat pitävät Repenomamusa selvästi lihansyöjänä tai ainakin lihapitoista ravintoa käyttävänä eläimenä.

Fossiileista on löytynyt hyviä todisteita siitä, että se söi dinosauruksia. Eräissä säilyneissä yksilöissä havaittiin pienempiä luita ja luurangan osia vatsan alueella; nämä jäännökset on tulkittu kuuluneiksi pienikokoisille dinosauruksen poikasille. Löydöt tukevat käsitystä, että jotkin mesotsooiset nisäkkäät eivät rajoittuneet pelkästään hyönteisiin tai kasvipohjaiseen ravintoon, vaan pystyivät hyödyntämään myös selkärankaisten eläinten lihaa.

Käyttäytyminen: metsästäjä vai haaskaeläin?

Tarkkaa vastausta ei ole, ja tutkijat keskustelevat aktiivisesti siitä, oliko Repenomamus ensisijaisesti aktiivinen metsästäjä vai enemmänkin haaskaeläin. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia:

• Hammas- ja ruumiinrakenteen perusteella se olisi voinut olla tehokas saalistaja pienikokoisille selkärankaisille ja poikasille.
• Toisaalta jotkin piirteet viittaavat myös siihen, että se olisi voinut käyttää haaskoja tai hyödyntää helposti saatavilla olevaa ruokaa — käytös, joka ei sulje pois aktiivista metsästystä tilanteesta riippuen.

Useimmat tutkijat korostavat, että käyttäytyminen on voinut vaihdella lajin, yksilön iän, elinympäristön ja vuodenaikojen mukaan: saman lajin yksilö saattoi esimerkiksi metsästää itsenäisesti, mutta myös käyttää haaskoja silloin kun niitä tarjoutui.

Luokittelu, löydöt ja merkitys paleontologiassa

Repenomamus kuuluu eutriconodontien ryhmään, joka on varhaisten nisäkkäiden monimuotoinen ryhmä. Tunnettuja lajeja ovat muun muassa pienempi ja kookkaampi laji (esim. lajien nimet mediatieteessä tunnetaan), ja fossiilit paljastavat sekä kohtuullisen täydellisiä luurankoja että säilynyttä vatsasisältöä, mikä tekee niistä erityisen arvokkaita ravinnon ja käyttäytymisen tutkimukselle.

Tutkimuksellisesti Repenomamus on tärkeä, koska se murtaa vanhaa kuvaa liitukauden nisäkkäistä pieninä, varovaisina yöeläiminä, jotka elivät vain hyönteisillä ja kasvien siemenillä. Sen läsnäolo suurena lihansyöjänä osoittaa, että nisäkkäillä oli Mesozooisella kaudella suurempi ekologinen kirjo kuin aiemmin oletettiin — ne saattoivat täyttää myös petojen rooleja pienemmässä mittakaavassa.

Kaiken kaikkiaan Repenomamus on yksi kiehtovimmista mesotsooisista nisäkäslöydöistä, koska se yhdistää kookkaan ruumiin, lihansyöjän piirteet ja suoraan todistusaineistoon perustuvat todisteet dinosaurusten käyttämisestä ravintona.

Hae kirjaimella