Ad hominem – henkilöä vastaan käytetty argumentti: määritelmä ja esimerkit

Ad hominem on latinankielinen sana, joka tarkoittaa erästä argumenttityyppiä. Sitä käytetään usein retoriikassa. Retoriikka on tiedettä, jossa puhutaan hyvin ja vakuutetaan muut ihmiset omista ajatuksista.

Suomeksi käännettynä ad hominem tarkoittaa henkilöä vastaan. Toisin sanoen, kun joku esittää ad hominem -väitteen, hän hyökkää henkilöä vastaan, jota vastaan hän argumentoi, eikä sitä, mitä hän sanoo. Tällainen hyökkäys kohdistuu usein puhujan luonteeseen, motiiveihin, menneisiin tekoihin tai sosiaaliseen asemaan sen sijaan, että käsiteltäisiin esitetyn väitteen sisältöä ja todisteita.

Termi tulee latinan sanasta homo, joka tarkoittaa ihmistä. Hominem on sukupuolineutraali versio sanasta homo. Muinaisessa Roomassa sillä viitattiin kaikkiin vapaisiin miehiin eli toisin sanoen kaikkiin vapaisiin ihmisiin.

Ad hominem voi olla tapa käyttää mainetta, huhuja ja kuulopuheita muiden kuulijoiden mielipiteiden muuttamiseksi. Kun sosiaalinen verkosto on jo sulkenut tai karkottanut jonkun henkilön pois tai käyttänyt häneen negatiivista leimaa, tämä voi toimia useammin.

Sitä pidetään useimmiten heikkona ja huonona argumenttina. Tuomioistuimissa ja diplomatiassa ad hominem -väitteitä ei arvosteta. Silti ad hominem -hyökkäykset ovat yleisiä etenkin poliittisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa, koska ne vetoavat tunteisiin ja voivat helposti ohjata huomion pois väitteen todellisesta sisällöstä.

Ad hominemit eivät ole aina täysin epäolennaisia. Kun ihmiset esimerkiksi ajattelevat, että johonkin henkilöön ei voi luottaa, voidaan epäillä hänen aiemmin sanomiaan asioita — ja joskus puhujan uskottavuus on todellakin relevantti esimerkiksi todistajanlausunnon tai asiantuntijan lausunnon arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin erotettava perusteltu luotettavuudesta kertova kritiikki ja argumentoinnin kannalta irrelevantti henkilöön kohdistuva hyökkäys.

Mitä ad hominem tarkoittaa käytännössä?

Ad hominem-argumentti kiinniottaa huomion puhujasta eikä käsiteltävästä asiasta. Tyypillisiä muotoja ovat muun muassa:

• Henkilökohtainen loukkaus (abusive ad hominem): hyökkäys puhujan luonnetta tai ulkonäköä vastaan (esim. "Älä kuuntele häntä, hän on typerä").
• Suhteeseen vetoaminen (circumstantial ad hominem): vihjaus, että puhujan taustat, intressit tai rooli tekevät hänen väitteensä epäluotettaviksi (esim. "Hän vain sanoo niin, koska saa rahaa siitä").
• Tu quoque ("sinäkin"): vastaajan osoittaminen tekopyhäksi sen sijaan, että vastattaisiin väitteen sisältöön (esim. "Miten sinä voit sanoa näin, kun teit itse saman virheen?").
• Syyttäminen seurustelusta tai liitosta (guilt by association): arvelu, että henkilön väitteet ovat vääriä, koska hän liittyy joidenkin epäsuosittujen tahojen kanssa.
• Kaivaminen kaatoksi (poisoning the well): etukäteisleimaus, joka pyrkii diskreditoimaan tulevat väitteet (esim. "Kaikki mitä hän sanoo, on epäluotettavaa").

Miksi ad hominem on virhepäätelmä?

Ad hominem on virhepäätelmä (fallacy), koska se tavoittelee väitteen hylkäämistä perustelemattomasti osoittamalla puhujan epäsopivuuden sen sijaan, että se käsittelisi itse väitteen totuuspohjaa. Totuuden selvittäminen vaatii näyttöä ja loogista päättelyä; henkilön luonne tai menneisyys eivät itsessään tee väitettä todeksi tai epätodeksi.

Milloin henkilön luotettavuuden kyseenalaistaminen on relevanttia?

On tilanteita, joissa puhujan uskottavuus on relevantti. Esimerkiksi:

• Kun arvioidaan todistajan lausuntoa oikeudessa tai tilannetta, jossa henkilöllä on suora intressi väitteen totuuteen.
• Kun kyse on asiantuntijalausunnosta ja henkilön pätevyys tai riippumattomuus on kiistanalainen.

Tällöissä tapauksissa on kuitenkin tärkeää esittää konkreettisia todisteita (esim. todelliset sidonnaisuudet, ristiriidat todisteissa) eikä vain käyttäytyä ad hominem -tapaan hyökkäämällä epäolennaisesti henkilön persoonaan.

Kuinka vastata ad hominem -hyökkäykseen?

• Palauta keskustelu asiaan: pyydä todisteita ja perusteluja väitteelle sen sijaan, että vastaisit henkilökohtaisuuksiin.
• Paljasta looginen virhe: selitä, miksi henkilön ominaisuudet eivät kumoa esitettyjä todisteita tai argumenttia.
• Jos hyökkäys kohdistuu uskottavuuteen ja se on relevantti, pyydä konkreettisia esimerkkejä tai lähteitä, jotka tukevat epäilyä.
• Pidä sävy rauhallisena ja asiallisena; henkilökohtaiset hyökkäykset johtavat usein vain eskalointiin.

Esimerkkejä

Ad hominem -hyökkäykset ovat yleisiä arkipuheessa ja mediassa. Tässä muutama yksinkertainen esimerkki:

• "Älä luota hänen mielipiteeseensä ilmastonmuutoksesta, hänhän ei edes pidä itseään luonnonsuojelijana." (tuo esiin henkilön taustan, ei vastaa ilmastotieteeseen liittyviä todisteita)
• "Miten voit uskoa hänen sanaansa verotuksesta? Hän on poliitikko – kaikki poliitikot valehtelevat." (yleistävä leima, ei osoita yksittäisen väitteen virheellisyyttä)
• "Sinäkin syöt lihaa, joten et voi kritisoida lihantuotantoa." (tu quoque-hetu: huomion siirto välttää varsinaista väitteen perustelua)

Yhteenveto

Ad hominem on henkilöön kohdistuva argumentaatiotapa, joka usein ohittaa tai kätkee itse väitteen totuudenmukaisuuden arvioinnin. Useimmissa keskusteluissa se on loogisesti heikko ja retoriselta kannalta harhaanjohtava keino. Silti joskus puhujan luotettavuuden tutkiminen on relevanttia — silloin se on perusteltua vain, jos esitellään selkeät ja asiaan liittyvät todisteet. Taitava keskustelija osaa erottaa pätevän uskottavuuden arvion henkilökohtaisesta hyökkäyksestä ja palauttaa keskustelun takaisin argumenttien ja näyttöjen tasolle.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä tarkoittaa ad hominem?

K: Mitä on retoriikka?

K: Mistä termi ad hominem on peräisin?

K: Mikä on ad hominemin pääidea?

K: Pidetäänkö ad hominemia vahvana vai heikkona argumenttina?

K: Missä yhteyksissä ad hominemia ei arvosteta?

K: Voivatko ad hominemit olla päteviä argumentteja? Milloin?

Hae kirjaimella